Pidän palkkaani epäoikeudenmukaisena – olen maisteri, mutta en saa koskaan omistusasuntoa Helsingistä
Varhaiskasvatuksen opettaja valitti vastikään pientä palkkaansa Helsingin Sanomien mielipidesivuilla. Korkekoulututkinto ja vaativa työ eivät näy hänellä palkassa.
Koulutuksesta puhutaan usein myös yksilön investointina. Mutta on se sitä oikeasti?
Keskimäärin kyllä.
Yliopistotutkinnon suorittaneet miehet ansaitsevat elämänsä aikana nettona noin 600 000 euroa enemmän kuin keskiasteen tutkinnon suorittaneet miehet.
Naisille korkeakoulutuksen suhteellinen tuotto on noin 400 000 euroa. Korkeakoulutettu elää siis keskimäärin puoli miljoonaa euroa rahakkaamman elämän. Tutkija Hannu Karhunen on koonnut kiinnostavia tilastoja, jotka kertovat korkeakoulutuksen merkityksestä.
Koulutus suojaa myös työttömyydeltä. Pelkän peruskoulun varassa jää todennäköisemmin työttömäksi.
Toisaalta keskimäärin on keskimäärin, eikä se lohduta palkkakuopassa olevaa mielipidekirjoituksen tekijää.
Aina voidaan myös löytää sähköasentaja, joka tienaa paremmin kuin juristi (puhumattakaan siitä lastentarhanopettajasta). Sähköasentaja ei kuluta vuosia koulunpenkillä, eikä joudu ottamaan yhtä paljoa opintolainaa kuin oikeustieteilijä.
Siis kannattaako koulutus oikeasti? Oikea vastaus on kyllä ja ei.
Palkka riippuu oikeassa elämässä monesta asiasta.
Osa yliopisto-opinnoista on sellaisia, että ne eivät valmista mihinkään ammattiin. Lääkäri tienaa yleensä paremmin kuin kirjallisuustieteilijä, kauppatieteen maisteri paremmin kuin filosofian maisteri.
Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla on leveä palkkahaitari. Tämä tarkoittaa sitä, että osa ansaitsee hyvin, osa huonommin.
Vuonna 2015 palkkarakennetilastossa oli noin 227 000 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanutta kokoaikaista palkansaajaa. Heidän mediaaniansionsa oli 4 042 euroa kuukaudessa, eli sen verran tienattiin ääripäiden keskellä.
Vähiten ansainnut kymmenes sai korkeintaan 2 800 euroa kuussa, kun taas eniten toisessa päässä ansiot olivat vähintään 6 664 euroa.
Asiaa on tutkittu myös kansainvälisesti. Saharan eteläpuolisessa Afikassa, jossa korkeakoulutus on harvinaisempaa, tutkinto tuo varmemmin lisätienestejä kuin pohjoismaissa, joissa korkeakoulututkinto on useammalla, esimerkiksi Suomessa 35 prosentilla.
Suomessa korkeakoulutus on maksutonta. Siksi se on yksilön kannalta helpompi valinta kuin vaikkapa Yhdysvalloissa, jossa opiskelua täytyy miettiä sijoituksena, joka joko tuottaa tai vain kuluttaa rahaa.
Yhdysvalloissa keskustellaankin paljon siitä, pitäisikö korkeakoulutusta painottaa jopa vähemmän työpaikoilla. Esimerkiksi Harvard Business Reviewin artikkelin mukaan yksi iso syy sille, että korkeakoulutus kannattaa, on se, että työnantajat suosivat korkeakoulutettuja. Paikan saa se, jolla on koulutus, vaikka sitä ei oikeasti työssä tarvittaisi.
Aivan toinen keskustelunaihe toki on, että mitä kaikkea merkitystä korkeakoulutuksella on muuten kuin taloudellisesti.