JYVÄSKYLÄ. Elämä näyttää tällä hetkellä Peter Kotilaiselle jälleen aurinkoisempaa puoltaan. Jyväskyläläinen voi kävellä veikkauskioskien ja kauppojen pelikoneiden ohi tietäen, ettei hänen enää tarvitse sortua pelaamaan.
Suomen harvoihin salibandyammattilaisiin kuuluva Kotilainen kertoi viime vuonna julkisuudessa avoimesti peliriippuvuudestaan, raskaista virheistään ja hankalista vuosistaan huippusalibandyn ja arkielämän ongelmien ristipaineessa. Kaksinkertainen maailmanmestari sai syksyllä velat maksettua yksityishenkilöille, mutta muissa piikeissä on vielä pituutta.
– Iso taakka lähti harteilta, sillä vanhimmat velat olivat melkein 10 vuotta vanhoja, velkojia oli paljon eikä minulla ollut vuosiin mitään suunnitelmaa niiden maksamiseksi, Kotilainen kertoo Yle Urheilulle.
– Nyt tilanne näyttää valoisalta, kun ne on saanut hoidettua, mutta vielä menee noin kolme vuotta, jotta olisin kokonaan kuivilla. Se prosessi on käynnistetty vasta hiljattain, ja velkajärjestelyllä on vielä maksettavaa sellaiset 20 000 euroa.
Miten tähän tilanteeseen oikein päädyttiin? 25-vuotiaan Happeen hyökkääjän elämässä on ehtinyt tapahtua paljon niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin. Vilkas luonnonlapsi kasvoi varjoisilla kujilla Huhtasuon kaupunginosassa, ja pelikoneet veivät mennessään jo kahdeksanvuotiaana. Samoihin aikoihin Kotilaisen viisilapsisen perheen alkoholisti-isä kuoli tulipalossa.
– Niistä lähikaupan myllyistähän se lähti. Pullorahat pelattiin kolikkopeleihin, eikä kukaan mitään ikärajoja päivystänyt. Kahdeksanvuotiaana sai pelata aivan vapaasti. Samassa rakennuksessa oli veikkauskioski, ja siellä laitettiin pitkävedot ja kenot sisään.
– Aluksi niissä kiehtoi vain se itse peli, ja pelatessa koki voiton ja tappion tunneskaaloja. Ne tunteet koukuttivat, ja pelaamalla pääsi pois niin sanotusta normaalitilasta. Sai vähän ylä- ja alamäkiä, ja ne tappion tunteet olivat vielä vahvempia. Siinä on paljon samaa kuin urheilunkin puolella tappion ja voiton tunteissa, Kotilainen pohtii.
Lajille kiitos
Kotilainen myöntää suoraan, että salibandy on ollut hänen pelastuksensa. Isoveljet Pasi, Paul ja Panu tunnetaan myös lajiansioistaan, ja Peter on kasvanut yhteen salibandyn kanssa lapsesta lähtien. Maailmanmestaruuksia, titteleitä ja jo 400 tehopistettä Salibandyliigassa. Paljon huonomminkin olisi voinut käydä.
– Kun tunnen itseni, hirvittää vähän ajatella, mitä olisi käynyt yläkoulun jälkeen, jos salibandya ei olisi ollut. Olen paljosta kiitollinen lajille ja niille ihmisille, jotka ovat auttaneet. Lainaaminen kavereilta on ollut itselleni aina se juttu saada rahaa, enkä ole onneksi joutunut varastelemaan tai tekemään mitään pahempaa rahoittaakseni pelaamista.
– Yläkoulussa ryhdyimme väärentämään tilejä ulkomaisille pelisivustoille, mutta se leikki loppui aika lyhyeen, kun tilit suljettiin. Täysi-ikäisenä ryhdyin pelaamaan sitten myös nettipelejä, ja myös alkoholi tuli mukaan kuvioihin. En koe, että alkoholin käyttö ja pelaaminen olisivat sinänsä liittyneet toisiinsa, mutta alkoholin käytön yhteydessä on tullut toki myös pelattua, Kotilainen myöntää.
Kun tunnen itseni, hirvittää vähän ajatellakin, mitä olisi käynyt yläkoulun jälkeen, jos salibandya ei olisi ollut.
Kotilaiselta kului vuosia, ennen kuin hän tajusi tarvitsevansa apua. Teini-ikäisenä hän vain eli päivä ja kolikko kerrallaan. Uhkapeleille uhrattua rahamäärää hän ei osaa sanoa, mutta summa on joka tapauksessa suuri.
– Kun yrittää vain kerätä päivisin rahaa ja pelata, menee vain sellaisessa kuplassa. Viimeistään aikuisiällä olen tajunnut, että minulla on ongelma, mutta vasta viime vuosina olen tajunnut, että tarvitsen apua siihen.
– Aika paljon on tullut tuettua järjestöjä, ja siellä on varmasti saatu hyviä saunailtoja. Tarkkaa summaa en ole vielä koskaan selvittänyt, mutta on se kymmeniätuhansia euroja varmasti, Kotilainen ynnäilee.
Tuskaa tavoitellen
Kolminkertainen SM-hopeamitalisti ja kerran pronssia pokannut Kotilainen kuului olennaisena osana Suomen maailmanmestarijoukkueisiin Riiassa 2016 ja Prahassa 2018, ja pistepörssin tehopistein 10+6 voittanut taituri palkittiin turnauksen arvokkaimpana pelaajana Latviassa.
Molemmissa loppuotteluissa kaksi maalia tehnyt väkkärä on jälkeenpäin sanonut tuon palkinnon olleen pahinta, mitä hänelle, silloin 22-vuotiaalle peliriippuvaiselle saattoi siinä tilanteessa tapahtua. Lastenhoitajan ammattitutkintoa suorittaneen pörssihain syöksy korkeimmalta huipulta syvimpään alhoon oli synkkä ja jyrkkä.
– Olin säästänyt haastavimman jakson koulusta sinne vuodelle 2017, ja se oli vaikeaa aikaa, sillä en ole ollut mikään kouluihminen varsinaisesti. Se koulun viimeisteleminen kesään mennessä ei napannut. MM-kullan jälkeen kävin töissä päiväkodissa, pelasin, tein koulujuttuja ja kun siihen yhdistää vielä rahapelit sekä alkoholin, sirkus oli valmis. Se kokonaisuus löi maanrakoon.
– Kesällä oli Puolassa World Games -turnaus, ja hajotin selkääni vähän ennen sitä. Ryhdyin käyttämään liikaa alkoholia, pelasin paljon uhkapelejä ja otin lainoja. Ajattelin, ettei millään ole enää mitään väliä.
Olen kieltämättä ajatellut, että kunpa vain joku olisi tullut, vetänyt vaikka turpaan ja sanonut, että nyt loppuu tuo sekoilu.
Vuoden 2017 lopussa myös Happee kyllästyi tähtensä oikkuiluun, ja hänet hyllytettiin joukkueesta. Apu löytyi lopulta jääkiekkopiireistä henkilöltä, joka on käynyt läpi oman päihdehelvettinsä.
– Happeesta tuli hetkeksi kenkää, ja he sanoivat, että laitat nyt elämäsi järjestykseen. Huomasin, että asiat ovat päin persettä ja apuvalmentajamme Tero Kotilainen kysyi, olisinko valmis ottamaan apua vastaan. Vastasin empimättä, että olen.
– Hän ojensi puhelimen, ja luurin päässä oli Marko Jantunen. Puhuimme puolisen tuntia, ja hän on niin kova puhumaan, ettei tarvinnut kuin kuunnella. Tapasimme kasvotusten Tampereella, ja aloitin saman päihderiippuvaisille tarkoitetun Minnesota-hoidon, jossa hän on myös ollut. Vaikka myöhemmin jatkuva viikoittainen Riihimäellä ramppaaminen kävi raskaaksi ja lopetin sen, toipumisprosessi alkoi siitä.
Häntä ei olisi haitannut, jos joku olisi joskus viheltänyt pelin poikki aiemminkin.
– Olen kieltämättä ajatellut, että kunpa vain joku olisi tullut, vetänyt vaikka turpaan ja sanonut, että nyt loppuu tuo sekoilu. Toisaalta sairauteen kuuluu myös taito osata piilotella ja valehdella asioista.
Kun Kotilaiselta kysyy peliriippuvuuden aiheuttamista tunteista, vastaus on hätkähdyttävä. Niin ikään peliriippuvuudestaan avoimesti kertonut entinen KuPS-hyökkääjä Pele Koljonen kertoi taannoin Sportliv-ohjelmassa, kuinka jättivoittojen tavoittelun sijaan hän vain tarvitsi eräänlaista ultrajännitystä elämäänsä. Kotilainen näkee asian myös niin, että peliaddikti tarvitsee ja kaipaa juuri tappioita voittojen sijaan.
– Kun pääsi irti hetkeksi siviilielämän murheista pelaamalla, ei tarvinnut miettiä niitä. Kaikki muu häviää, ja pääsee pois tästä maailmasta. Olen pohtinut sitä niin, että se on se megahuono fiilis, jota kaipaa. Se tunne, kun saa hakattua itsensä maanrakoon oikein kunnolla, on niin voimakas, että sitä on ollut pelaamisen loputtua kaikista eniten ikävä. Se on tosi hämärää touhua ja vaikeasti selitettävissä.
– Se vuoden 2016 MM-kisareissu oli elämäni suurin hetki, ja tunsin leijuvani korkeimmalla maailmassa. Kun pääset ihan huipulle ja putoat sieltä pohjalle, molemmat ovat todella järisyttäviä tunteita. Ne ovat sellaisia ääripäitä, että se on omalla tavallaan aika mielenkiintoista, Kotilainen pohtii.
En koe eläneeni koskaan normaalia elämää, vaan olen ollut myös siinä unessa. Toivon, että pystyisin nauttimaan näistä päivistä sellaisina, kuin ne ovat.
Valoisamman arjen löytäminen näkyi myös Salibandyliigan pistepörssissä. Runkosarjassa 2017–2018 hän jäi uransa vaisuimpaan pistelukemaan 29, mutta hopeaan päättyneissä pudotuspeleissä hän mätti jo 24 pistettä.
Viime kausi oli uran tehokkain, ja Kotilainen hurjasteli pistepörssin voittoon kerättyään 73 (37+36) pistettä. Ruotsalaislehti Innebandymagazinetin äänestyksessä Kotilainen on arvostettu maailman neljänneksi parhaaksi pelaajaksi vuosina 2016 ja 2018.
Nöyryys
Suomessa on tutkimusten mukaan yli 100 000 peliongelmaista, ja kun läheiset otetaan huomioon, vaikutusta on arvioiden mukaan noin 900 000 ihmisen elämään. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan rahapelien kokonaistuotoista yli puolet tulee viiden prosentin vähemmistöltä.
Kotilainen haluaa kertoa tarinansa, sillä hän haluaa rohkaista ihmisiä olemaan avoimia. Apua on saatavissa, jos sitä itse ymmärtää hakea.
– Siinä syvimmässä vaiheessa on yksinäinen olo ja oma ihmisarvo on täysi nolla. Ihan jokainen on kuitenkin arvokas, ja jos haluaa päästä eroon ongelmista, se onnistuu kyllä. Joskus voi tuntua siltä, ettei apua saa, mutta kyllä sitä saa.
– Olen saanut paljon palautetta, ja se on yllätyksekseni ollut pelkästään positiivista. Muiden samankaltaisten tarinoiden kuuleminen on antanut voimaa omaan kamppailuun, ja on hienoa, että itsestäkin on ollut hyötyä jollekin. En tiedä, miksi näistä asioista pitäisi olla hiljaa? Ehkä se on jotain vähän vanhaa suomalaisuutta.
Kotilainen sanoo pelanneensa viimeksi viime kesänä, ja tällä hetkellä lähimmät ystävät ja tukihenkilöt auttavat häntä pitämään huolta raha-asioistaan. Hän tiedostaa olevansa tietyllä tavalla toipuva addikti loppuelämänsä.
– Kun 2017 aloitin prosessin, olin aika ylimielinen sairauteni edessä. Yhtään ei voi pelleillä eikä antaa pikkusormea. Kun pari retkahdusta on tullut, on oppinut nöyryyttä ja tunnistamaan tilanteita. Kun tulee hetki, että nyt pitäisi pelata, voi vaikka soittaa jollekin ja puhua tilanteen läpi.
Pelikoneiden määrästä ja Veikkauksen asemasta on keskusteltu paljon viime vuosina. Monopoliyhtiön toimintaa julkisesti usein kritisoinutta Kotilaista surettaa nähdä ihmiset koneiden orjina. Suomalaisen teologin, kouluttajan, terapeutin ja kirjailijan Tommy Hellstenin sanat ovat jääneet mieleen.
– Olen oppinut tunnistamaan ne ihmiset, ketkä pelaavat viimeisiä rahojaan ja aika surullisena sitä seuraa. Tulee sellainen olo, että onneksi ei itse enää tarvitse pelata.
– Hellsten sanoi hyvin yhdessä podcastissa, että alkoholistit ja peliriippuvaiset elävät sellaisessa unessa koko ajan. He eivät herää tähän oikeaan maailmaan. En koe eläneeni koskaan normaalia elämää, vaan olen ollut myös siinä unessa. Toivon, että pystyisin nauttimaan näistä päivistä sellaisina, kuin ne ovat. Haluaisin nähdä, mitä se oikea maailma voisi tarjota pelikoneiden ja pelien maailman sijaan.
Opit
Salibandyn maailma on tarjoamassa Kotilaiselle tänä vuonna ainakin mahdollisuuden pelata joulukuussa kotiyleisön edessä MM-kisoissa. Helsingin kisat ovat Kotilaisen uran yksi päätähtäimistä, ja hän aikoo tehdä kaikkensa ollakseen jälleen joukkueessa ratkaisevassa roolissa.
– Kyllä sitä pyrkii pitämään maalina, mutta tässä on oppinut viime vuosina, että täytyy elää päivä kerrallaan. Mennään arkea eteenpäin ja toivotaan, että se maali tulee sieltä vastaan.
Tällä kaudella Kotilainen on ollut jälleen tärkeä lenkki Happeen ailahtelevasti pelanneessa joukkueessa. Perjantaina alkavissa pudotuspeleissä hän yrittää auttaa hirvipaitoja kohti mitalipelejä.
Syksyä hidasti jalkapöydän murtuma, joka piti kotiseuralleen uskollisen hyökkääjän sivussa kaukaloista lähes kolme kuukautta. Muutama vuosi sitten pelkästään salibandya pelaavalle Peter Kotilaiselle ajanjakso olisi voinut olla tuhoisa.
– Sitä vain ajatteli herätessään, että tänään on työpäivä ja lähti treenaamaan heti kun vain jalan kanssa pystyi. Kavereiden kanssa tuli oltua paljon, eikä tarvinnut olla yksin.
Viime vuosien tapahtumat ovat järjestäneet asioita Kotilaisen päässä oikeaan järjestykseen, ja hän on tehnyt mielessään matkaa Huhtasuolta nykypäivään. Tulevaisuuden haaveita ei liiemmin ole, ja jos on, ne kuulostavat saavutettavissa olevilta.
– Olen oppinut itsestäni paljon ja muutenkin on auennut, miksi olen tehnyt aiemmin elämässäni sellaisia asioita, kuin olen tehnyt. Olen käynyt sen matkan läpi lapsuudesta lähtien ja ymmärtänyt, millainen ihminen minusta on kehkeytynyt.
– Salibandyuraa on toivottavasti jäljellä vielä vuosia, mutta sitähän ei tiedä, miten niissä pelihommissa käy. Aika normaaleista asioista haaveilen, kuten vaikka perheestä, omakotitalosta ja jostain koirasta juoksentelemassa pihalla, Kotilainen naurahtaa.
Lue myös: