Yle kertoi tänään naisesta, jonka ilmoittaman raiskauksen oikeus ratkaisi syytetyn hyväksi. Syytettyä ei tuomittu rikoksesta.
Saman kokee moni seksuaalirikoksen uhriksi joutunut: noin joka kuudes poliisille ilmoitetuista raiskausrikoksista johtaa tuomioon.
Yle laski luvun keräämällä poliisille tehtyjen rikosilmoitusten, esitutkintojen, nostettujen syytteiden ja käräjäoikeuksien tuomioiden määrät kahden viime vuoden ajalta.
Raiskausrikokset ovat oikeussalissa vaikeita ratkaistavia, sillä niin sanottu suora, yksiselitteinen näyttö usein puuttuu.
Sellaista olisivat esimerkiksi fyysiset jäljet väkivallasta tai tapahtuneen silminnäkijä. Suurin osa raiskauksista tapahtuu yksityisasunnossa. Väkivaltaa käytetään harvoin.
Raiskausrikoksen tunnusmerkit kuitenkin täyttyvät myös silloin, jos väkivallalla on uhattu tai käytetty hyväksi uhrin avutonta tilaa.
Oikeudenkäynnissä korostuvatkin tyypillisesti uhrin ja syytetyn kertomukset. Miten tuomari ratkaisee syytteen tilanteessa, jossa on sana sanaa vastaan?
– Syytteen tueksi pyritään esittämään välillistä näyttöä, käräjätuomari Janika Kaski Oulun käräjäoikeudesta sanoo.
Se voi tarkoittaa vaikkapa raiskatun puhelua ystävälle, kertomuksia tapahtuneesta läheisille tai terapeutille, käyntiä sairaalassa tutkimuksissa tai avun hälyttämistä paikalle.
Näytön lisäksi tuomari arvioi kertomusten uskottavuutta. Se tehdään muun muassa tarkkailemalla, säilyykö kertomus muuttumattomana.
Rikoksen uhri ja syytetty kertovat tarinansa ennen oikeussalia poliisille. Myös läheisille kerrottua voidaan käyttää todisteena. Kaikki kirjataan ylös, ja kertomuksia vertaillaan keskenään.
– Uskottavuus syntyy siitä, onko keskeinen sisältö realistinen ja yksityiskohtainen, ja onko se pysynyt samankaltaisena, Kaski sanoo.
Kasken mukaan vaikeusastetta lisää kulunut aika. Oikeuskäsittelyn koittaessa tapahtumista on usein jopa muutama vuosi. Sen vaikutus uhrin ja syytetyn muistikuviin täytyisi ottaa huomioon, Kaski sanoo.
Syytetyllä on eri asema kuin uhrilla
Rikostuomion edellytyksenä oikeudessa on, ettei syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä. Jos niin käy, juttu täytyy ratkaista syytetyn hyväksi.
Kyse on syyttömyysolettamasta. Periaate on länsimaisen oikeusvaltion ytimessä: todistustaakka on aina syyttäjällä ja rikoksen uhrilla.
Itseään vastaan ei tarvitse todistaa, eikä syytetyllä siksi ole velvollisuutta puhua oikeussalissa totta.
Vaikka suoran näytön löytäminen voi olla poikkeuksellisen vaikeaa, syyttömyysolettamaa ei voida laskea. Epäillyn oikeusturva ei voi olla huonompi.
Janika Kaski, käräjätuomari, Oulun käräjäoikeus
Asetelma voi tuntua raiskausrikoksen uhrin kannalta kohtuuttomalta varsinkin silloin, kun muu näyttö puuttuu. Syytetty voi väittää, että uhri on suostunut seksiin yhteisymmärryksessä.
Kaski sanoo, ettei näyttökynnys raiskausrikoksissa voi siitä huolimatta olla alhaisempi kuin muissa väkivaltarikoksissa.
– Vaikka suoran näytön löytäminen voi olla poikkeuksellisen vaikeaa, syyttömyysolettamaa ei voida laskea alemmas. Epäillyn oikeusturva ei voi olla huonompi.
Entä uhrin oikeusturva?
– Se, että syytetty valehtelee, ei voi olla oletus. Syyttäjällä on kaikissa rikoksissa todistustaakka, Kaski sanoo.
Rikosoikeus on valtion väkivaltaa
Raiskauksen uhrin asemaa oikeussalissa voi kuitenkin pitää jossain määrin poikkeuksellisena, arvioi tutkijatohtori Kati Nieminen.
– Todella harvoin on muun tyyppistä tilannetta kuin se, että on kaksi erilaista kertomusta. Asetelma on sellainen, jossa uhri on jo lähtökohtaisesti heikolla, vaikka olisikin muuta näyttöä, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa työskentelevä Nieminen sanoo.
Syytetyn oikeuksia ja syyttömyysolettamaa ei silti voi hänen mukaansa kyseenalaistaa. Rikosoikeus on valtion äärimmäinen keino, valtio-opin termein väkivaltakoneisto.
Todella harvoin on muun tyyppistä tilannetta kuin se, että on kaksi erilaista kertomusta. Asetelma on sellainen, jossa uhri on jo lähtökohtaisesti heikolla.
Kati Nieminen, tutkijatohtori, Krimo
– Oikeus on väkivaltainen järjestelmä, koska sillä voidaan puuttua yksilön oikeuksiin pitkälle, panna vankilaan vuosikausiksi.
Koneistoa ei voi käyttää mielivaltaisesti yksilöä vastaan. Tästä näkökulmasta valta-asetelma oikeussalissa ei oikeastaan ole syytetyn ja uhrin välillä, Nieminen sanoo.
– Uhri on sivullinen siitä prosessista.
Syyttömyysolettaman takana on ajatus, että on parempi vapauttaa syyllinen kuin vangita syytön. Toisinaan syyllisiä siis vapautuu syytteistä?
– Varsinkin näissä seksuaalirikoksissa se on näin, Nieminen sanoo.
Oikeuden ratkaisu ei ole sama asia kuin totuus
Raiskausoikeudenkäyntien päätöksissä myös näkyy, että tuomareilla on paikoin virheellisiä tietoja siitä, miten raiskauksen uhri käyttäytyy.
Seksuaaliseen väkivaltaan liittyy uhria syyllistäviä asenteita. Eivät lainsoveltajat ole vapaita niistä.
Heini Kainulainen, oikeustieteen professori, Turun yliopisto
– Seksuaaliseen väkivaltaan liittyy uhria syyllistäviä asenteita. Eivät lainsoveltajat ole vapaita niistä, mikä korostaa koulutuksen tarvetta, oikeustieteen professori Heini Kainulainen Turun yliopistosta sanoo.
Asenteita ja vääriä tietoja kutsutaan myös raiskausmyyteiksi. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty on tutkinut, miten myytit vaikuttavat tuomioihin.
Järjestön tekemän tutkimuksen mukaan esimerkiksi syytetyn vieressä nukkumisen on katsottu todistavan suostumuksesta seksiin. Myös fyysisen vastustelun puuttumista on tulkittu uhria vastaan, vaikka tahdoton lamaantumisreaktio on raiskauksen uhrille tavallinen.
Amnesty on niin ikään vaatinut tuomareille lisää koulutusta raiskauksia koskevien virheellisten käsitysten vähentämiseksi.
Heini Kainulaisen mukaan koko oikeusprosessia pitäisi kehittää uhrin kannalta sensitiivisempään suuntaan. Se tarkoittaisi esimerkiksi rauhaa ja kiireettömyyttä silloin, kun uhria kuullaan.
– Seksuaalinen väkivalta jo itsessään haavoittavaa. Usein odotetaan, että uhrin pitäisi heti pystyä muodostamaan tapahtumista johdonmukainen kertomus. Rikosprosessiin osallistuminen on kuormittavaa, Kainulainen sanoo.
Kainulaisen mukaan avustajan ja tukihenkilön pitäisi auttaa uhria valmistautumaan ennalta siihen, ettei oikeudenkäynnissä välttämättä saada riittävää näyttöä rikoksentekijän syyllisyydestä. Uhri kuitenkin itse tietää, mitä todellisuudessa on tapahtunut.
– Jos joku on tuomittu tai jätetty tuomitsematta, se ei tarkoita, että tiedettäisiin lopullinen totuus. Oikeudessa selvitetään sitä, mihin epäilyksen viisari asettuu, Kati Nieminen sanoo.
Muokattu 21.2. klo 13.47: Muokattu kieliasua, jotta ei synny väärinkäsitystä, että Ylen jutussa raiskauksesta syytetty olisi saanut oikeudessa tuomion.
Lue lisää: