Mari Pulkkinen ei saa oireita sisäilmasta. Hän ei myöskään tiedä, mikä sisäilmassa sairastuttaa.
Mutta hän on sitä mieltä, että Suomi on oireilijoiden kanssa hukassa.
– Asenneilmapiiri on muuttunut. Sana sisäilma johtaa kummallisiin asioihin, ja liian moni jää ilman kunnollista apua.
Pulkkinen on Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtori ja kohdannut työssään ison määrän sisäilmaoireita saaneita ihmisiä. "Kummallisilla asioilla" hän tarkoittaa sitä, ettei potilaita oteta aina vakavasti.
– Meillä kiistellään siitä, ovatko oireet todellisia vai eivät. Lääkärit toimivat suurten ristiriitojen välissä. Suhtautuminen riippuu auttajan henkilökohtaisesta kokemuksesta ja ymmärryksestä.
Palataan Pulkkiseen vielä jutun lopussa. Välissä on käytävä läpi aivan uusia kierroksia saanut keskustelu siitä, mistä sisäilmaongelmissa oikein on kyse.
Jutun kuvitus on helsinkiläisessä Haagan peruskoulussa helmikuussa tehdystä sisäilmakorjauksesta. Kuvituksella ei ole yhteyttä jutun muihin henkilöihin tai tapahtumiin.
Aivan uusi suunta: oireet johtuvat huolesta
Sisäilmaongelmien selitykseksi on alettu tarjota uutena asiana niin sanottua "huoliteoriaa".
Nimitys ei ole virallinen. Yle käyttää sitä tässä jutussa selkeyden vuoksi.
Huoliteoriaa tuovat voimakkaasti esiin kaksi instituutiota: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos eli THL sekä Työterveyslaitos eli TTL. Ne ovat merkittävimmät suomalaisten terveyden eteen toimivat tahot.
Huoliteorian mekanismi on yksinkertainen ja menee näin: kun ihminen huolestuu sisäilmaongelmista, hänelle voi kehittyä aidon tuntuisia fyysisiä oireita, tai jo koetut oireet voivat voimistua tai jäädä päälle.
Teorian mukaan vilkas julkinen keskustelu sisäilman ongelmista aiheuttaa huolta. Koulujen ja työpaikkojen sisäilmaongelmat tai kotien "homehelvetit" ovat esillä mediassa ja sitä kautta myös kahvipöytäpuheissa. Kansa käy kierroksilla. Huoli saa tarkkailemaan vointia ja tuottaa oireita, etenkin jos ongelmat liippaavat omaa kotia, koulua tai työpaikkaa.
Helsingin yliopiston ja THL:n professori Juha Pekkasen mukaan huoli näyttäisi lisäävän paitsi lieviä oireita myös sellaisia vakavia oireita, joille ei ole löydetty selkeää lääketieteellistä syytä. Tällaisia ovat muun muassa herkistyminen ja välttely.
– Olemme tulleet tilanteeseen, että joissain tilanteissa ratkaisevampaa tai isompi syy havaittuun oireiluun ovatkin riskikäsitykset eivätkä niinkään sisäilman epäpuhtaudet, Pekkanen sanoo.
Sekä Työterveyslaitos että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ovat viestineet uudesta huoliteoriasta jo muutaman vuoden ajan aktiivisesti. Ne ovat puhuneet uudesta ajattelusta muun muassa viranhaltijoille ja lääkäreille tarkoitetuissa koulutuksissa.
Huoliteoria on vahvasti läsnä THL:n tuottamassa tuoreessa Kansallisessa sisäilmaohjelmassa. Se on kaksi vuotta sitten alkaneen kymmenvuotisen Terveet tilat -hankkeen terveysosio ja linjaa sisäilmaoireiden hoidon kehittämistä pitkälle eteenpäin.
Ohjelman asiantuntijaryhmää johtaa juuri Juha Pekkanen. THL tiivistää uuden ajattelunsa sisäilmaoireiden syistä nyt näin:
Mutkikkaaksi huoliteorian tekee se, että THL ja TTL eivät kiistä, etteivätkö myös home- ja kosteusvauriot aiheuttaisi oireilua. Niiden mukaan rakennukset, joissa on todistetusti haitta-aineita, tulee korjata.
Mutta ne korostavat nyt, että sisäilmaoireilu on hyvin suurelta osin lievää tai korkeintaan kohtalaista, ja lähes aina ohimenevää.
THL:n ja TTL:n hiljattain tekemän sisäilmakartoituksen mukaan noin 90 prosenttia sisäilmaoireista on lieviä tai korkeintaan kohtalaisia. Loput kymmenen prosenttia oireista ovat vakavampia, sellaisia joiden kanssa monet lääkärit ovat ymmällään.
Niiden taustalta on joskus vaikea löytää aukottomasti selittäviä tekijöitä. Ja pelkkä potilaan sana siitä, mistä oireet johtuvat, ei riitä vakuutusyhtiöille. Siksi vakavammat oireet luokitellaan nykyään helposti ympäristöherkkyydeksi.
Voimakkaimmin huoliteorian puolesta puhuu TTL:n ylilääkäri Markku Sainio. Sainion mukaan taustalla vaikuttaa nosebo-ilmiö.
Nosebo on plasebon vastakohta.
Plasebo on positiivinen uskomus vaikutuksesta. Kun ihmiselle annetaan tehotonta lumelääkettä ja hän kokee saavansa siitä apua, kyse on plasebosta.
Nosebossa taas kielteinen mielikuva aiheuttaa haitallista tunnetta.
– Nyt täytyy ehdottomasti lopettaa ihmisten pelottelu home- ja kosteusvaurioilla tai muilla tämmöisillä pienillä määrillä epäpuhtauksia. Ne eivät voi selittää niin vakavaa oireilua, kuin nyt suomalaisessa väestössä nähdään, Sainio sanoo.
Perinteinen selitys: haitta-aineet aiheuttavat oireet
Ero aiempaan näkemykseen eli "haitta-ainemalliin" on suuri.
Haitta-ainemallissa ihmisten oireilun ajatellaan johtuvan rakennuksissa olevista vaurioista ja sisäilmassa olevista epäpuhtauksista.
Rakennusten kosteusvaurioita on paljon. Niihin alkaa helposti kasvaa mikrobikasvustoa eli arkikielellä hometta ja bakteereja. Osa mikrobeista tuottaa haitta-aineita, kuten toksiineja eli myrkkyjä, jotka voivat kulkeutua rakenteista sisäilmaan.
Haitta-aineita on muitakin. Rakennukseen voi esimerkiksi tulla ulkoa pienhiukkasia, ja sisäilmassa voi olla myös erilaisia kemiallisia aineita ja yhdisteitä.
Home- ja kosteusvaurioihin liittyvistä terveyshaitoista on paljon näyttöä. Aihetta on tutkittu runsaasti sekä Suomessa että maailmalla. Se mitä tiedetään ja se mitä ei tiedetä, on melko yhteneväistä.
Home- ja kosteusvaurioiden on todettu olevan yhteydessä hengitystieoireisiin ja pahimmillaan astmaan. Tästä on viitteitä lukuisista tutkimuksista, ja näyttö kirjattiin muun muassa Maailman terveysjärjestö WHO:n ohjeeseen jo vuonna 2009.
Turun yliopiston työterveyshuollon professori Tuula Putus on tutkinut aihepiiriä 30 vuoden ajan. Hänen tutkimuksiinsa liittyy 15 000 hoitoalan työntekijää, 8 000 opettajaa, vajaa tuhat poliisia ja palomiestä sekä 2 500 maanviljelijää.
Putus on varma siitä, että oireiden perimmäinen syy ovat haitta-aineet, ei aivotoiminta.
– Omat tutkimukseni ovat osoittaneet homeen ja viemärin hajun liittyvän suurempaan oiretasoon, infektioihin ja sairauksiin kuin altistumattomilla. Näyttö terveyshaitoista on vahvaa. On myös näyttöä siitä, että korjaaminen kannattaa. Ihmiset paranevat, ja se on taloudellisesti kannattavaa, Putus sanoo.
Mikrobikasvustojen myrkyntuottajien yhteydestä terveyshaittoihin on esitetty useita viitteitä. Viime vuosina aihetta ovat tutkineet muun muassa Oulun poliisien joukkosairastumista tutkinut työterveyslääkäri Saija Hyvönen ja infektiosairauksien dosentti Hannu Syrjälä.
He löysivät vahvoja myrkkypitoisuuksia tiloista, joissa poliisit olivat työskennelleet. Hyvönen on tutkinut myös Kätilöopiston kätilöiden oireilua.
Kansainvälisten sisäilmatutkijoiden konferensseja järjestämässä ollut yhdysvaltalainen professori Richard Corsi kehottaa Yleä olemaan yhteydessä Mark Mendelliin, jota hän pitää kosteusvaurioiden ja mikrobien terveysvaikutuksiin liittyen johtavana tutkijana.
Lawrence Berkeley National Laboratory -tutkimuslaitoksessa työskentelevä Mendell sanoo, että näyttö on vahvaa oireissa, joita on toistuvasti tutkittu.
Niihin kuuluu Mendellin mukaan joukko hengitystieoireita ja -sairauksia: nuha, yskä ja tukkoisuus, poskiontelotulehdukset, keuhkoputkentulehdukset ja astman, sekä poikkeuksena tulehdusperäinen ihosairaus ekseema.
Hengitystieoireet ovat looginen seuraus siksi, että ihmiset hengittävät sisätiloissa helposti kymmeniä kuutiometrejä ilmaa vuorokaudessa. Tutkimuksissa on havaittu yhteyksiä muihinkin oireisiin, kuten päänsärkyyn, väsymykseen ja silmäoireisiin.
– Vaikka yhteyksiä on havaittu, tutkimusta näiden oireiden mekanismeista ei ole jatkettu, Mendell sanoo.
Mendell varoittaa kuitenkin liittämästä sisäilmaongelmiin mitä tahansa terveyshaittoja. Hänen mukaansa kaikille raportoiduille oireille ei löydy tutkimusnäyttöä.
Yle pyysi näyttöä huoliteorialle
Huoliteoriassa on yksi suuri mutta.
Se on termin jälkimmäinen sana "teoria".
Yle pyysi THL:ltä ja TTL:ltä tutkimusnäyttöä siitä, että huoliteoriasta on näyttöä suomalaisissa sisäilmaongelmissa ja -oireilijoissa.
Tutkimuksia pyydettiin neljältä henkilöltä: professori Juha Pekkasen ja ylilääkäri Markku Sainion lisäksi THL:n ylilääkäriltä Jussi Lammelta sekä Helsingin yliopiston ja TTL:n professorilta Kari Reijulalta.
He ovat viime vuosina puhuneet ja kirjoittaneet runsaasti siitä, miten lääketieteellinen linja on muuttumassa. Heillä on paljon valtaa siihen, millä tavalla sisäilmaoireiluun Suomessa suhtaudutaan.
Tulos Ylen pyyntöön on, että suoraa tutkimusnäyttöä ei ole.
Ei siis ole tutkittua tietoa siitä, että julkinen keskustelu sisäilman laadusta pahentaisi suomalaisten kokemia sisäilmaoireita, tai että yksilön huoli sisäilmaongelmista johtaisi selittämättömään oireiluun.
THL:n ja TTL:n mukaan kaikista kohteista ei kuitenkaan ole mitattu sellaista määrää haitta-aineita, jotka selittäisivät oireilun. THL ja TTL viittaavat myös siihen, että oireilua pahentavasta nosebo-vaikutuksesta on näyttöä muiden ympäristöherkkyyksien kohdalla.
Yksi nosebon ja ympäristöherkkyyksien keskeisistä tutkijoista on belgialaisen Leuvenin yliopiston terveyspsykologian professori Omer Van den Bergh, jota Suomessakin käytetään lähteenä.
Hän on tutkinut ilmiötä potilasryhmillä, jotka kärsivät esimerkiksi sähkömagneettisista kentistä, tuulivoimaloiden infra-äänistä tai kemikaaliyliherkkyydestä.
Van den Bergh vastaa Ylen haastattelupyyntöön nopeasti ja kertoo, että nosebo-vaikutukselle on edellämainituissa tapauksissa useita tutkittuja perusteita.
– Näissä tapauksissa puuttuu luotettavaa näyttöä siitä, että altistuminen jollekin fyysiselle tekijälle voisi aiheuttaa oireet. Sokkotesteissä koehenkilöt eivät pysty luotettavasti erottamaan oikeita altisteita valealtisteista. On myös paljon tutkimusta siitä, että odotukset ja pelot voivat aiheuttaa oireita kaikilla ihmisillä.
Myöskään Van den Bergh ei kuitenkaan ole tutkinut asiaa sisäilmaan ja sisäilmaoireisiin liittyen. Voiko huolestuminen hänen mielestään pahentaa sisäilmaoireita?
– En sano, että sisäilmaoireilu olisi aina ympäristöherkkyyttä. On selvää, että on olemassa myös vauriorakennuksia, jotka heikentävät terveyttä. Mutta jos asiantuntijat toteavat, ettei myrkyllisistä yhdisteistä tai muista tekijöistä ole riittävää näyttöä tai oireet ovat muuten epätyypilliset, ympäristöherkkyys voi olla todennäköinen selitys.
Professori Juha Pekkasen mukaan terapiasta ja muista tukimuodoista haetaan kättä pitempää vakavasti sairastuneiden hoitoon.
– Jos ihminen saa vaikeita oireita sisäilmasta ja hakeutuu terveydenhoitoon, mutta taustalta ei löydy mitään selittävää tekijää, meidän pitää yrittää etsiä tapoja auttaa ihmistä.
Tarkoittaako tämä, että ihmisten olisi parempi sietää oireita aiheuttavia tiloja, ei välttää niitä?
– No ei missään nimessä sietää. En osaa sanoa tuohon nyt oikein mitään, se on niin hassu ajatus, Pekkanen vastaa.
Terapian vaikutusta on tutkittu, laihoin tuloksin
Tutkimusnäyttöä huoliteorialle on yritetty löytää viime vuosina Suomessakin.
Työterveyslaitos on tutkinut psykologisten hoitojen eli lähinnä käyttäytymisterapian vaikutusta oireiluun kahdessa tutkimushankkeessa. Vuonna 2015 saatiin tulokset SITY-tutkimuksesta (Sisäilmaoireet ja työkyky) ja vuonna 2018 TOSI-hankkeesta (Toiminnalliset oireet ja työkyvyn tuki sisäilmaongelmissa).
Niistä TOSI-hanke on tiettävästi kallein yksittäinen suomalainen sisäilmatutkimus. Se maksoi lähes 450 000 euroa.
Jos niistä olisi saatu tuloksia, joiden mukaan käyttäytymisterapia tepsii sisäilmapotilaiden oireisiin, tuloksilla olisi epäilemättä perusteltu huoliteoriaa.
Mutta tulokset näyttivät toisin.
SITY-tutkimuksen johtopäätökset olivat, että psykoedukaatiolla eli potilaiden ajatteluun vaikuttamisella ei ollut vaikutusta oireisiin.
TOSI-hankkeen loppuraportissa taas sanotaan, ettei psykoedukaatiolla tai lyhytkestoisella psykoterapialla havaittu tilastollisesti merkittävää tehoa. Hankkeesta on julkaistu edelleen tuoreita artikkeleita.
Tutkimuksen tekijöiden mielestä asiasta tarvittaisiin uusia, laajempia tutkimuksia. Osa tutkituista taas oli sitä mieltä, että toimenpiteet kohdistuvat aivan väärään asiaan. He pitivät psykologisia hoitomuotoja epäasiallisina, koska heidän oireensa olivat fyysisiä.
Yhtä laiha tulos terapian vaikutuksesta saatiin Tanskassa. Kööpenhaminan yliopistollisen sairaalan Christian Riise Haugen tutkimusryhmän tulos oli, ettei mindfulness-pohjaisella terapialla ollut vaikutusta monikemikaaliherkkien oireisiin tai masennukseen vuoden mittaisessa seurantatutkimuksessa.
Potilaat ottivat sinänsä hoitomuodon hyvin vastaan ja kokivat siitä olevan apua sairautensa ymmärtämiseen.
THL on etsinyt faktaa huolestumisen vaikutuksesta myös kyselytutkimuksilla.
Viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa verrattiin oppilaiden oireilua ja vanhempien huolestuneisuutta kymmenessä suomalaiskoulussa. Kouluista viidessä oli sisäilmaongelmia ja viidessä ei.
Tulos oli sinänsä selkeä: niissä kouluissa, joissa raportoitiin enemmän oireita, oli myös selvästi enemmän vanhempien sisäilmaan liittyvää huolta.
THL on tulkinnut ja tulkitsee edelleen tuloksia niin, että ne osoittavat huolen merkityksen oireilun aiheuttajana.
Tutkimuksen johtopäätöksissä kuitenkin sanotaan, ettei syy-seuraussuhteesta voida tehdä pitäviä tulkintoja. Johtopäätösten mukaan suhde voi olla myös päinvastainen, eli että vanhemmat huolestuvat sisäilmasta, koska oppilailla on todettu oireilua.
Avuksi tarjotaan kiistanalaista DNRS:ää
Kaikesta huolimatta THL ja TTL ovat sitä mieltä, että kokonaisnäyttö on vähintään lupaavaa.
Myös psyykkisiä hoitomenetelmiä on alettu jo kokeilla. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS perusti viime vuonna toiminnallisten häiriöiden poliklinikan, jossa on määrä hoitaa myös sisäilmapotilaita.
Toiminnallisiksi häiriöiksi kutsutaan juuri oireita, joille lääketiede ei ole löytänyt aukotonta selitystä. Niitä pidetään aivojen herkistymisen tuottamina oireina, kuten huoliteoriassa.
TTL:n ylilääkäri Markku Sainio on jo pitkään tarjonnut hoitokeinoksi DNRS-menetelmää.
DNRS on hierojana työskennelleen kanadalaisen Annie Hopperin kehittämä kaupallinen itsehoitomenetelmä huolireaktion purkamiseen, stressin vähentämiseen ja toimintakyvyn parantamiseen. Vuonna 2017 Valtiokonttorin sisäilmaseminaarissa Sainio puhui DNRS:n tehosta vaikeista sisäilmaoireista kärsivien kohdalla rohkeasti:
– Sillä paranee ihmiset ihan totaalisesti.
Ylen haastattelussa Sainio ei enää puhu suoraan DNRS:stä. Hän kuitenkin suosittelee oppimaan pois "välttämisen mekanismista".
Harva sisäilmasta oireileva on ollut halukas kokeilemaan DNRS:ää, koska he kokevat oireidensa olevan aitoja ja fyysisiä. Sainio sanoo, että Suomessa on ainakin kymmeniä DNRS:llä parantuneita. Hän hankkii Ylelle haastateltavan, joka kertoo kokemuksistaan nimellään.
Haastateltava Sari Ilomäki on toimistoesimies, joka kertoo kärsineensä vuosia sisäilmaoireista. Oireisiin kuuluivat muun muassa flunssakierre, poskiontelotulehdukset, silmäoireet ja päänsärky.
Puolikuntoisena työskentely stressasi ja oireet etenivät. Vähitellen Ilomäki huomasi, ettei pystynyt oleskelemaan oireettomana enää juuri missään. Hän sai oireita monissa paikoissa kotinsa ulkopuolella, ja päätyi lopulta käyttämään kasvot peittävää suojamaskia.
Ilomäki päätti kokeilla DNRS-menetelmää. Hän aloitti harjoitteet, kävi Sainion vastaanotolla ja teki harjoitteita tiiviisti puolen vuoden ajan.
Harjoitteissa muisteltiin positiivisia muistoja, palautettiin hyvänolontunnetta ja opeteltiin todistelemaan itselle, etteivät aivojen tuottama vaaran tunne välttämättä pidä paikkaansa.
– Opettelin keskittymään positiivisiin kokemuksiin. Netin sisäilmaongelmaisten vertaistukiryhmissä käsiteltiin sairautta ja tuotiin koko ajan esiin sitä että hei, me ollaan tosi sairaita, Ilomäki sanoo.
Tiiviillä harjoittelulla oireet alkoivat helpottaa. Ilomäki huomasi, että pystyi olemaan helpommin eri paikoissa, kun toisti oppimiaan mielikuvaharjoitteita. Elämänlaatu koheni.
Ilomäki pitää alkuperäistä altistustaan sisäilmaongelmille todellisena, mutta kokee, että tilanteen katkaisu rauhoitti pahenevan kierteen.
Samaan aikaan DNRS-harjoittelun kanssa Ilomäen työpaikalla korjattiin ongelmia tuottanut ilmanvaihtojärjestelmä. Ilomäki sanoo, että myös ilmanvaihtoremontti toi hänen tilanteeseensa selvää helpotusta.
Kaikkiin tiloihin hän ei vieläkään astu, sillä oireet eivät ole täysin poistuneet.
– En vieläkään mene tahallani paikkoihin, joista tiedän että siellä on hometta tai jotain muuta.
Siitä, kuinka moni Suomessa on saanut DNRS:stä Ilomäen tavoin helpotusta elämäänsä, ei ole tietoa. Heitä kerrotaan olevan vähintään kymmeniä, mutta julkisuudessa parantuneita on ollut harvakseltaan.
DNRS:n tehosta ei ole toistaiseksi julkaistu vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimuksia, mutta niitä on tekeillä. Yhdysvaltalaistutkija Dale Guenter on esitellyt tuloksia sadalla potilaalla tekemästään tutkimuksesta – oireet vaikuttavat jonkin verran helpottaneen, mutta tutkimuksesta puuttui vertailuryhmä, johon oireilijoiden tuloksia olisi voinut verrata.
Kehittäjä Hopper on itse painottanut, että menetelmä auttaa vasta, kun haitallinen altistuminen on loppunut.
Vastapuoli huolestui: toimenpiteet pohjataan teorialle
Haitta-ainemalliin uskovat ovat nousseet takajaloilleen.
Heidän mielestään teoriaa ajetaan jostain syystä käytännön toimiksi kuin käärmettä pyssyyn, vaikka kunnollista tutkimusnäyttöä ei ole.
Tämä porukka ei ole pieni: siihen kuuluu joukko sisäilmatutkijoita ja lääkäreitä, isoja ammattiliittoja ja potilasjärjestö Homepakolaiset.
Kun Kansallinen sisäilmaohjelma julkistettiin syksyllä 2018, ammattiliitot JHL, OAJ, Tehy, Super, Juko ja Jyty tekivät ohjelmaa vastaan yhteisen kannanoton.
Yli 800 000:ta työntekijää edustaneet liitot olivat sitä mieltä, että ohjelma sotii työpaikkojen todellisuutta vastaan, vähättelee oireilua, jättää olennaisia tietoja kertomatta ja sisältää useita nykyisen tutkimustiedon vastaisia kantoja.
– Ohjelma leimaa sisäilmasairastuneet luulosairaiksi. Sisäilmasairastumisesta tehdään viestinnällinen ongelma: jos ihmiset saisivat oikeaa tietoa, he eivät sairastuisi, opettajien ammattijärjestön OAJ:n silloinen työelämäasiamies Riina Länsikallio kommentoi.
Kansallisen sisäilmaohjelman sävy onkin hyvin rauhoitteleva: yksi, suomalainen sisäilma on puhtaampaa kuin muualla Euroopassa keskimäärin, kaksi, kosteusvauriot ovat vain pieni osa sisäilman kaikista riskeistä ja kolme, oireet ovat valtaosin lieviä ja ohimeneviä.
Yksikään väitteistä ei pidä aukottomasti paikkaansa.
Tutkimuksissa on havaittu, että Suomessa sisäilma on muutamiin muihin Euroopan maihin verrattuna hyvälaatuista. Kattavaa tutkimusta ei kuitenkaan ole. Eri asia on myös, osataanko sisäilmasta mitata kaikkea – tätä käsitellään myöhemmin jutussa.
Kosteusvaurioiden terveysvaikutuksia käsitellään sisäilmaohjelmassa lyhyesti. Ohjelma arvioi, että esimerkiksi passiivinen tupakointi vie suomalaisilta enemmän elinvuosia kuin kosteusvauriot.
Luvuissa käytetty tupakkatilasto on kuitenkin vuodelta 2009. Silloin joka viides työikäinen tupakoi päivittäin, nyt enää noin joka kymmenes. Tilanteen muuttumista ei ole otettu sisäilmaohjelmassa huomioon.
Lisäksi kosteusvaurioluvusta puuttuvat kokonaan työpaikkojen kosteusvauriot, vaikka työpaikoilla oireillaan THL:n omien kyselyjenkin mukaan selvästi enemmmän kuin kodeissa. Tekstissä ei mitenkään analysoida työpaikkojen puuttumista tilastosta, vaan asia ohitetaan toteamuksena.
Jonkinlaiset sisäilmaoireet ovat satojentuhansien suomalaisten arkea. Kansallinen sisäilmaohjelma arvioi, että lähes puoli miljoonaa työikäistä on kokenut oireita työpaikan sisäilmaan liittyen viimeisen vuoden aikana.
Siihen päälle alaikäiset ja kodeissa oireilevat. Jos luotetaan arvioon siitä, että noin 90 prosentin oireet ovat lieviä tai kohtalaisia, vakavia oireilijoita voisi karkeasti laskien olla kymmeniätuhansia.
Tärkeä kysymys on, mihin luokkaan oireissa lasketaan astma. Se on tutkimusten perusteella sisäilmaongelmien keskeinen terveysriski, ja siitä on selvää suomalaista tutkimusnäyttöä.
TTL:n entisen ylilääkärin Kirsi Karvalan seurantatutkimuksessa aineistona oli 2 200 potilasta, joilla epäiltiin työpaikan kosteusvaurioon liittyvää ammattitautia. Seurannassa selvisi, että astmariski oli yli nelinkertainen, jos potilaan työpaikassa oli edelleen kosteusvaurio. Yli kuusinkertaiseksi riski kasvoi niillä, jotka työskentelivät edelleen samoissa korjaamattomissa kosteusvauriotiloissa.
THL:n erikoistutkija Anne Karvonen tutki 400 suomalaislapsen riskiä sairastua astmaan, jos kotona on vakavia kosteusvaurioita. Tulos oli että vakavat kosteusvauriot kodin olohuoneessa, keittiössä tai lapsen makuuhuoneessa lisäävät lasten riskiä sairastua astmaan viisin- ja jopa seitsenkertaiseksi.
Valtioneuvostolle tehdyssä selvityksessä astmariski arvioidaan vauriokohteissa useiden analyysien pohjalta noin puolitoistakertaiseksi.
Kaikki edelliset tutkimukset ovat kymmenen viime vuoden ajalta.
Astma ei ole kevyt juttu. Se on elämänlaatua heikentävä ja usein krooninen sairaus, joka rajaa ammatinvalintaa.
Astmaa sairastava ei pääse liikennelentäjäksi tai pelastajaksi, eikä hänelle suositella esimerkiksi karjan- tai eläintenhoitoa, tekstiilityötä, parturi-kampaajan ammattia eikä jauhopölylle altistumista.
– Terveysvaikutusten vähättely sillä perusteella, että ainoa luotettavasti niihin yhdistetty krooninen sairaus on astma, ei mielestäni kannata. Astman elinikäinen vaikutus on erittäin suuri, eivätkä vaurioihin liitetyt muutkaan oireet ole vähäpätöisiä, yhdysvaltalaistutkija Mark Mendell sanoo.
Millaiseksi sisäilmasairaudeksi THL sitten luokittelee astman?
– On astma sen verran vakava sairaus, että sen ehkäisyyn tulee panostaa. Se on ollut oman tutkijanurani tärkein tavoite 1990-luvulta lähtien, Pekkanen vastaa.
Entä mitä mieltä Pekkanen on kritiikistä, joka koskee tiedon valikointia?
– Olen voimakkaasti eri mieltä. Olemme poikkeuksellisen tarkkoja siitä, että väitteemme perustuvat parhaaseen tieteelliseen tietoon.
Osataanko kaikkea mitata? "Emme osaa"
On myös mahdollista, ettei kaikkia ratkaisevia tekijöitä vain ole vielä löydetty.
Mahahaavaa pidettiin pitkään stressistä johtuvana elintapatautina.
Kun australialaistutkijat 1980-luvulla osoittivat, että sen taustalla onkin helikobakteeri, tiedeyhteisö ei halunnut uskoa löytöä. Kesti vuosia, ennen kuin tutkijoita uskottiin ja mahahaavan hoito mullistui. Tutkijat palkittiin vuonna 2005 Nobel-palkinnolla.
Turun yliopiston professori Tuula Putus huomauttaa, ettei tupakankaan tarkkaa yhteyttä siitä aiheutuviin sairauksiin tunneta, koska vaikuttavia haitta-aineita on 4 500.
Kysymättä on vielä yksi olennainen kysymys.
Osataanko sisäilmaa mitata kunnolla, eli tunnistetaanko kaikki ihmiseen vaikuttavat haitta-aineet?
Soitetaan Ranskaan.
Ranskan hallitus perusti asbestikohujen vuoksi vuonna 2001 puolueettoman sisäilman tutkimuskeskuksen OQAI:n, joka alkoi tutkia yksityisasuntojen sisäilman laatua.
Ihmiset äimistelivät.
– Meitä pidettiin hulluina. Ihmiset vastustelivat sanomalla että asunto on koti ja suoja, miten ihmeessä kotona voisi olla vaarallista, laitoksen johtaja Corinne Mandin kertoo puhelimessa.
Nyt keskukselle on kertynyt mittava ja järjestelmällinen aineisto: tietoa sisäilman haitta-aineista yli tuhannesta rakennuksesta eri puolilta Ranskaa. Parhaillaan meneillään olevissa tutkimuksissa on mukana 600 asuntoa lisää.
Keskus pitää myös kirjaa elinympäristössä olevista tunnetuista kemiallisista aineista ja yhdisteistä.
Muutos on ollut hurja.
– Aloittaessamme listalla oli 70 kemiallista ainetta. Kun teimme viime vuonna tuoreimmat päivitykset listaan, aineita oli 2 741, Mandin sanoo.
– Aina kun on etsitty lisää, on myös löydetty lisää.
Osaammeko mitata sisäilmaa kattavasti?
– Emme osaa. Esimerkiksi homeiden ja bakteerien mittaaminen kohteissa on usein hankalaa. Lisäksi haitallisia aineita pääsee joskus ilmaan nopeina piikkeinä. Niitä on vaikea tavoittaa mittauksissa, hän sanoo ja jatkaa:
– On paljon aineita, joiden yhteisvaikutuksista ja ihmisten altistumisesta niille meillä ei ole tietoa.
Samaa sanoo yksi Pohjoismaiden johtavista kemiallisten aineiden tutkijoista, Ruotsin Karlstadin ja Yhdysvaltain Mount Sinain yliopistojen professori Carl-Gustaf Bornehag.
Yleisimmin kemiallisia aineita epäillään ihmisen hormonitoimintaa häiritseviksi, ei esimerkiksi hengitystieoireiden aiheuttajiksi. Mutta tietopuutteita on paljon.
– Tiedämme, että esimerkiksi astma ja autismi yleistyvät. Ehkä jotkin aineet selittävät osan tästä yleistymisestä? Tätä pitäisi tutkia enemmän, Corinne Mandin sanoo.
Mandin on silti sitä mieltä, että tietoa on riittävästi, jotta voidaan arvioida haitta-aineiden yhteyttä terveysriskeihin ja laskea oireilun aiheuttamia kustannuksia.
– Jos odotamme täyttä varmuutta kaikesta, saamme odottaa ikuisuuksia. On tärkeää toimia jo nyt arvioiden pohjalta.
Yhdysvalloissa Harvardin yliopiston kansanterveystieteen laitos on tutkinut pitkään sisäilmaa. Laitos on julkaissut ohjelman, jossa listataan terveen rakennuksen yhdeksän perustekijää.
Laitoksen rakennusterveysohjelman johtajan, professori Joseph Allenin sävy on erilainen kuin suomalaislaitosten. Huoliteoriaa ei mainita lainkaan.
– On ehdottoman tärkeää kuunnella tarkasti, mitä rakennuksissa olevat ihmiset kertovat. Omien tutkimusteni perusteella ihmiset ovat yleensä oikeassa, Allen sanoo Ylelle.
Suomi on joko edellä muita tai putoaa kyydistä
Maailmalla sisäilman haitta-aineita tutkitaan enemmän kuin koskaan. Suomessa korostetaan enemmän kuin koskaan huolen vaikutusta sisäilmaoireiluun.
Viralliset tahot haluavat rauhoitella kansaa. Oireilijat taas haluavat oikeaa, suoraa tietoa rakennusten ongelmista ja terveysriskeistä.
Onko Suomi muita maita edellä, vai keskittyykö Suomi väärään asiaan?
Eduskunnan sisäilmaryhmä kritisoi valittua toimintatyyliä. Sen mielestä ihmisiä kannustetaan aivoperäisistä ja vähäpätöisistä oireista puhumalla pysymään vauriorakennuksissa.
– Olen huolissani siitä, että ihmisiä neuvotaan jatkamaan työtä tai koulunkäyntiä rakennuksissa, joissa he saavat oireita. Pelkään, että se on uhkapeliä ihmisten terveydellä. Monien kokemus on, että altistuksen jatkaminen voi pahentaa tilapäiset oireet pysyviksi sairauksiksi, ryhmän puheenjohtaja Satu Hassi (vihr.) sanoo.
Hassin mielestä haitta-aineita pitää tutkia lisää, jos näytöstä kerran halutaan aukottomampaa.
– On tiedetty kauan, että kosteusvaurioissa viihtyy monia mikrobeja, jotka tuottavat erittäin voimakkaita toksiineja. Niiden yhteydestä sisäilman aiheuttamiin oireisiin on vähintäänkin selkeitä johtolankoja.
Mitä mieltä THL:n toimintaa ohjaava ja TTL:n toimintaa valvova STM on tästä kaikesta?
STM sai viime vuonna kaksi kirjelmää, joissa kyseenalaistettiin huoliteorian näyttö. Toinen oli Homepakolaiset-potilasjärjestöltä, toinen asiaan perehtyneeltä yksittäiseltä kansalaiselta.
Homepakolaiset sai STM:ltä vastaukset muutamassa viikossa, yksittäinen kansalainen vasta sen jälkeen kun eduskunnan sisäilmaryhmä oli pyytänyt STM:ltä vastausta asiaan.
Yle on lukenut STM:n vastaukset. Ne pohjaavat suoraan THL:n ja TTL:n näkemyksiin. Vastauksissa ei ole enempää tutkimusnäyttöä huoliteorian tueksi. Ministeriö toistaa näkemykset: vauriorakennukset on korjattava, mutta kaikki oireilu ei johdu epäpuhtauksista.
STM mainitsee nosebo-vaikutusten liittyvän "kaikkeen ihmisen kokemaan oireiluun", joten "ei ole mitään perusteltua syytä olettaa, etteivät nämä ilmiöt liittyisi myös sisäilmaoireiluun".
Samalla STM ottaa kantaa kokeiluhoitoihin, kuten DNRS-menetelmään. Sen mukaan eri hoitojen pitkäaikaisista hyödyistä ei ole tutkittua tietoa, ja niistä saattaa olla paitsi hyötyä – myös haittaa.
– Ymmärrämme, että tähän on liittynyt epäselvyyttä ja asiaan on tärkeää jatkossa kiinnittää huomiota, jotta epäselvyyksiltä vältytään, ministeriö kirjoittaa.
Homepakolaiset-potilasjärjestön toiminnanjohtaja Katja Pulkkinen pitää tutkimusnäytön puutetta vakavana asiana.
Järjestön nimi on hämäävä, sillä se on keskittynyt jatkuvasti enemmän kartoittamaan alan kansainvälistä tutkimusta. Pulkkisen mukaan valtavasta tutkimusmäärästä käytetään Suomessa vain omiin näkemyksiin sopivaa pientä osaa, ja muu jätetään huomioitta.
– Sisäilma on tullut ympäristöterveystutkimukseen viime vuosina voimalla. Altistumistieteilijät ja kemikaalitutkijat ovat myös alkaneet yhdistää voimiaan sisäilmatutkijoiden kanssa, ja uusia tutkimuksia tulee ulos viikottain, Pulkkinen sanoo.
Hänen mukaansa ulkomaan ja kotimaan ilmapiireillä on eroa kuin yöllä ja päivällä.
– Kun palasin viime vuonna sisäilmakonferenssista Liettuasta Suomeen, tuntui kuin olisin siirtynyt todellisuudesta toiseen. Kaunasissa huippututkijat pohtivat ongelmaa laaja-alaisesti ja kävivät arvokeskustelua siitä, miten kansalaisia voidaan suojella. Meillä se on korvattu tällaisella marginaalikeskustelulla, jota muualla ei edes käydä.
Suomalaiset sisäilmatutkijat käyvät samoissa konferensseissa.
Pulkkinen ihmettelee, miksi nosebo-vaikutusta korostetaan Suomessa vahvasti sisäilma-asioiden yhteydessä, kun terveysriskeistä ja rakennusten ongelmista on paljon näyttöä.
– Ei tämä ole mitenkään Suomi-korostunut asia. Tutkimusta tehdään monella mantereella, ja olemme yhteydessä useiden maiden potilasjärjestöihin. Perusviesti on samantyyppinen eli monimuotoinen oireilu, johon on vielä vaikea saada apua perusterveydenhuollosta. Rakennustekniset syyt ja altisteet varmasti vaihtelevat.
Professori Tuula Putuksen mukaan oireilurakennuksista löytyy aina syy.
– Minulle ei ole tullut vastaan yhtään mysteerikohdetta, jonka ongelmien syytä ei olisi saatu selville, kun vain kunnolla tutkitaan, hän sanoo.
Putuksen tutkimusryhmä on kerännyt järjestelmällistä tietoa oireilusta kymmenen vuoden ajan. Joulukuussa ryhmä sai eduskunnalta 300 000 euroa sisäilmaongelmien moniammatilliseen tutkimiseen.
Putus ja Pekkanen ovat eri linjoilla siitä, onko Suomi jäänyt jälkeen kansainvälisen sisäilmatieteen kärjestä. Pekkanen ei ota kysymykseen suoraan kantaa, vaikka Suomessa ollaan hänen mukaansa esimerkiksi mikrobipuolella yhä vahvoja.
Putuksen mielestä kärki on karannut.
– Emme ole enää tieteen huipulla tässä asiassa, valitettavasti. Huippukausi oli 1990-luvulla, ja sen jälkeen tapahtui jotain omituista.
"Oireilua ei yleensä aluksi tunnista itse"
Terveysalan lehtori Mari Pulkkinen (ei sukua Katja Pulkkiselle) sanoo, että sisäilmaoireilu etenee yleensä samankaltaisella kaavalla.
– Oireilua ei yleensä aluksi tunnista itse, jolloin se etenee joillakin vähitellen jokapäiväiseksi tilaksi. Sitten oireet eivät enää välttämättä palaudukaan loman aikana, ja voi tulla infektiokierre, oireiden kroonistuminen ja lopulta esimerkiksi astma tai kemikaaliyliherkkyys.
Pieksämäellä työskentelevä Pulkkinen kaipaa kokonaisvaltaista otetta pompottelun sijaan: sujuvia hoitopolkuja ja yksiköitä, jotka olisivat erikoistuneita ympäristösairauksien tutkimukseen, hoitoon ja kuntoutukseen – ja ottaisivat potilaat vakavasti.
Ensi kuusta alkaen Pulkkinen järjestää sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille ja työntekijöille tarkoitetun verkkokurssin, jossa perehdytään sisäilmasta sairastuneen kohtaamiseen.
– Ihmiset, jotka sairastuvat, ovat minusta ennemminkin huolettomia. Heille sanotaan, ettei tarvitse olla huolissaan, ja sitten he jatkavat samoissa työtiloissa olemista vaikka oireet etenevät.
Täydennys 27.2. 16.06 Lisätty Sari Ilomäen kommenttiin tarkennus vertaistukiryhmästä: Netin sisäilmaongelmaisten vertaistukiryhmissä käsiteltiin sairautta...
Lue myös:
THL: Suomalaisten käsitykset sisäilmaongelmista ovat liioiteltuja