Lumisade on värjännyt pietarsaarelaisen pulkkamäen valkoiseksi. Hans Mäenpää laskee mäkeä tyttäriensä ja perheen Rambo-koiran kanssa.
1980-luvulla Mäenpää varttui kaupungin vastakkaisella laidalla, 12-lapsisen lestadiolaisperheen kahdeksantena lapsena.
– Kasvoin melko ankarassa ympäristössä. Mikään ei ollut sallittua. Kilpaurheilu oli meiltä lapsilta täysin kielletty.
Se ei estänyt liikkumasta aktiivisesti lapsena. Perheen talo sijaitsi luistinradan vierellä, jossa hän pelasi usein jääkiekkoa. Hän teki myös hiihtolenkkejä paikallisella vaelluspolulla.
– Olen aina tiennyt, että minulla on hyvä kunto. Kun kävin juoksemassa, huomasin pysyväni urheilevien lasten vauhdissa.
Teininä liikunta jäi, ja 15-vuotiaana alkoi tupakanpoltto. Samalla hän alkoi yhä enemmän kyseenalaistamaan perheen uskontoa ja tiukkoja sääntöjä.
– Olen aina ollut utelias ja kapinallinen, Mäenpää kertoo.
– Kun olin tarpeeksi vanha ja itsenäistyin, päätin muuttaa Osloon. Halusin nähdä maailmaa omin silmin.
Hän oli 20-vuotias muuttaessaan Norjaan. Siellä hän oli vapaa kodin kielloista.
– Lähdin sillä mielellä, että haluan kokeilla kaikkea.
Niin hän kokeilikin – ja kehitti itselleen huumeriippuvuuden.
Katso Sportlivin jakso Hans Mäenpäästä ja hänen matkastaan päihderiippuvuudesta maailmanennätykseen klikkaamalla jutun pääkuvaa.
Mäenpää palasi kahden vuoden jälkeen Oslosta Pietarsaareen. Hän oli luvannut itselleen jättävänsä huumeet ja alkoholin.
– Siinä ei käynytkään niin, vaan kotiintulon jälkeen huumeiden ja alkoholin käyttö lisääntyi. Tein muutaman yrityksen lopettaa, mutta epäonnistuin.
– Sitä jatkui kotona pari vuotta, kunnes totesin, että minun on pantava elämäni järjestykseen.
25 vuoden iässä liikunta palasi osaksi Hansin elämää. Hän osallistui juoksukilpailuihin yhdessä perheen rakennusyrityksen kollegoiden kanssa. Kunto oli yllättävän hyvä, vaikka elämäntavat olivat olleet epäterveellisiä usean vuoden ajan.
Mäenpää piti kilpailemisesta. Viikonloppuina hän jätti juhlimisen väliin, ollakseen hyvässä kunnossa alkuviikon kilpailuissa.
– Urheilusta saa paljon samoja tuntemuksia kuin päihteistä.
– On vapauttavaa, että minulla on nykyään tämä urheilu. Se on pelastukseni.
Hans oli jättänyt huumeet ja alkoholin, mutta jatkoi tupakanpolttoa 30-vuotiaaksi saakka. Niihin aikoihin, vuonna 2011, hän osallistui ensimmäisen kerran Ruotsissa järjestettävään Vaasahiihtoon.
Debyytti oli onnistunut. Yli kymmenentuhannen osallistujan joukossa hän tuli sijalle 310. Kovinkaan moni suomalainen ei ehtinyt maaliin ennen häntä.
Tämä sai Mäenpään koukkuun hiihtoon – ja vain kahdeksan vuotta myöhemmin hän tulisi rikkomaan 24 tunnin maailmanennätyksen.
Panostus hiihtoon kiihtyy
Hans Mäenpään ollessa 30-vuotias, hänen vanhemmat veljensä Kim ja Mats perustivat perheyritykseen kuntoiluryhmän, josta myöhemmin muodostui Ski Team Mäenpää.
Panostus kiihtyi Hansin onnistuttua houkuttelemaan Matsin jalkapalloilevat pojat, Hanneksen ja Viktorin, mukaan porukkaan.
– Vähän leikillä totesin, että he eivät koskaan tulisi päihittämään minua. Se innosti heitä. Kun he aloittivat hiihdon, syntyi ajatus, että alkaisimme panostamaan kunnolla. Siitä ajatuksesta syntyi Ski Team Mäenpää.
Tänä talvena Ski Team Mäenpää osallistuu neljättä kautta Ski Classics-sarjaan. Hans kilpailee ja leireilee yhdessä joukkueen jäsenien kanssa, mutta mieluiten hän harjoittelee yksin. Hänen harjoitusmääränsä ovat samaa luokkaa maajoukkuehiihtäjien kanssa.
Mäenpää on neljän lapsen isä ja työskentelee täysiaikaisesti rakennusmiehenä. Se ei estä häntä panostamasta rajusti urheiluun.
Arkisin herätyskello soi kello 4.30. Aamut alkavat puolen tunnin kevyellä juoksulenkillä, jolla ei ole juurikaan harjoituksellista arvoa. Virkeänä on vain mukavampaa mennä töihin.
Maanantaista torstaihin hän tekee normaalia pidempiä työpäiviä, ja iltaisin kahden tunnin treenin. Perjantait ovat töistä vapaita, jolloin hänellä on aikaa kahdelle harjoitussessiolle, kuten myös lauantaisin. Sunnuntaisin hän tekee yhden pidemmän viiden tunnin harjoituksen.
– Tämä panostus ei olisi mahdollista ilman avovaimon tukea ja ymmärrystä. Meillä on neljä tytärtä, ja kaikilla eri harrastukset. Avovaimoni käy töissä iltaisin ja öisin. Onneksi hänen vanhempansakin auttavat.
Perheen uhraukset ja Mäenpään raudanluja harjoitusasenne johtivat lopulta maailmanennätykseen.
Onnistunut ME-yritys
Mäenpää on 40-vuotias, mutta kokee yhä kehittyvänsä. Tämän vuoden tammikuussa hän ylsi parhaaseen suoritukseensa Ski Classics-sarjassa ollen paras suomalainen 41. sijallaan Marcialongassa.
Suurimmat otsikot syntyivät kuitenkin huhtikuussa 2018, hänen onnistuessaan rikkomaan maailmanennätyksen 24 tunnin hiihdossa. Aikaisempi ennätys, 433 kilometriä, mureni hänen lykittyä 472 kilometriä Levillä.
Ajatus maailmanennätysyrityksestä syntyi paljon aiemmin.
– Se syntyi jo ennen kuin aloitin hiihtämisen. Näin videopätkän, jossa Teemu Virtanen hiihti maailmanennätyksen. Jo silloin kävi mielessä, että tuo olisi jotain minua varten.
Mäenpää valmistautui koko talven harjoitellen usein nälkäisenä.
– Lähdin ulos kuudelta aamulla syömättä aamupalaa ja harjoittelin kuusi tuntia, jotta karaistuisin ja kokisin miltä se tuntuu.
Maailmanennätyshiihdon aikana Levillä hän sai vetoapua muun muassa Iivo Niskaselta ja norjalaisilta Ski Classics-sarjan kavereilta.
Mäenpää oli vakuuttunut pystyvänsä uuteen maailmanennätykseen. Suurin huoli oli, onnistuisiko joku muu ennätyksen yrittäjistä hiihtämään häntä pidemmälle.
Daniel Strand piti pitkään Mäenpään kanssa samaa vauhtia. Hans ehti ajatella, kuinka ärsyttävää olisi löydä aiempi ennätys – vain hävitäkseen muutamalla metrillä norjalaiselle.
Epätietoisuus kaikkosi Strandin keskeyttäessä noin kahdentoista tunnin jälkeen.
– Silloin tiesin, että maailmanennätys on minun, Mäenpää muistaa.
Mäenpää rikkoi vanhan maailmanennätyksen jo 22 tunnin paikkeilla. Jäljellä oli vielä kaksi tuntia, ja hän tahtoi hinata ennätyksen mahdollisimman pitkälle. Kahden viimeisen tunnin ajan veljenpoika Viktor tarjosi vetoapua, ja piinasi setäänsä urakalla.
Kellon lyödessä kymmenen aamupäivällä, uurastus oli ohi. Hans Mäenpää oli tasatyöntänyt 472,002 kilometriä.
Hän vajosi lumeen. Jalat eivät enää kantaneet, ja hän sai apua päästäkseen pois ladulta.
"Minun olisi ehkä pitänyt suvaita itselleni viikon loma. Olin itsepäinen ja halusin näyttää, että minua ei paina mikään"
Hans Mäenpää
Ennätys syntyi perjantaina 13. huhtikuuta. Kolme päivää myöhemmin maanantaina, hän palasi työpaikalleen Vaasaan, jossa perheyritys rakensi kerrostaloa.
– Tein töitä yhdeksännessä kerroksessa ja minun oli käveltävä rappusia ylös. En usko, että rappujen käveleminen on koskaan ennen ollut niin raskasta.
– Minun olisi ehkä pitänyt suvaita itselleni viikon loma. Olin itsepäinen ja halusin näyttää, että minua ei paina mikään. Jouduin lopulta sairaslomalle, koska isovarpaani olivat niin huonossa jamassa.
Kesti vuoden ennen kuin jalat olivat taas kunnossa. Palautuminen kesti ylipäätään pidempään kuin hän oli osannut kuvitella. Seuraava kausi oli kauttaaltaan huono.
Vasta tänä talvena kaikki on toiminut entiseen malliin – ja Mäenpää vihjaileekin uudesta rääkistä.
Panostus jatkuu – mahdollisesti uudella ennätysyrityksellä
Hans Mäenpää on juuri palannut kolme viikon kilpailumatkalta Euroopasta, kun Sportliv-sarja tapaa hänet Pietarsaaressa.
Hän on hiihtänyt kolme pitkän matkan kilpailua kolmena peräkkäisenä viikonloppuna: 60 kilometrin Kaiser Maximilian Laufin Itävallassa, 62 kilometrin La Diagonela Engadinin Sveitsissä, ja 70 kilometrin Marcialongan Italiassa.
– Kun se kausi tulee, että en enää kehity, motivaation löytäminen voi osoittautua vaikeaksi. Tähän asti olen mielestäni kehittynyt joka vuosi. Se, että kehityn vaikka olen jo 40, ajaa minua jatkamaan.
Mäenpää kokee, että hänellä on hyvät mahdollisuudet rikkoa oma maailmanennätyksensä. Motivaation löytämiseksi hän kuitenkin toivoo, että joku veisi ennätyksen hänen nimistään.
– Silloin voisin löytää porkkanan kokeilla uudestaan. Ei ole mitään järkeä säästellä, ikä alkaa tulla vastaan.
Riippumatta siitä, tuleeko uutta ennätysyritystä vai ei, aikoo Hans pitää itsensä kiireisenä hiihdon, työn ja perheen parissa.
Aiempi päihderiippuvuus kummittelee edelleen mielen sopukoissa.
– En ole vielä tänäkään päivänä täysin luottavainen itseni suhteen. Pystyn hyvin käymään ulkona ja nauttimaan alkoholia. Mutta jos olisin väärään aikaan väärässä paikassa, voisin retkahtaa.
– Mutta urheilu merkitsee minulle tänä päivänä niin paljon enemmän. Se pitää minut poissa päihteistä.
Mikael Oivo
Lue myös: