Presidentti Sauli Niinistön ja pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen avainministerien tapaamisissa on tänä keväänä vakioaihe.
Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa, niin sanotussa utvassa, puhutaan ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta.
Tällä kertaa sotilaallisten uhkien rinnalle nousevat aiempaa suurempaan rooliin globaalit pelonaiheet kuten ilmastonmuutos, pakolaiset ja pandemiat. Moninkertainen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) vetää kansanedustajista koostuvaa selonteon seurantaryhmää.
– Aikaisemmatkin selonteot ovat olleet varsin kattavia. Tämä tulee varmaan olemaan entistäkin kattavampi. Tällä kertaa turvallisuudesta puhuttaessa tulevat monet ei-sotilaalliset ja ei-perinteiset haasteet vastaan, Tuomioja sanoo.
Keskustan Mikko Savola (kesk.) uskoo, että kun selonteossa arvoidaan Suomen turvallisuusympäristöä, katse kääntyy etelään.
– Ilmastonmuutos, muuttoliike ja tähän liittyen Afrikka ja Lähi-itä tulevat tämänkertaisessa selonteossa esille vahvemmalla painotuksella kuin mitä ne ovat olleet aikaisemmin.
Samaa mieltä ovat seurantaryhmän jäsenet yli hallitus–oppositiorajojen. Seurantaryhmän jäsen Tom Packalén(ps.) arvelee, että se, mitä uudessa selonteossa haetaan, vastaa myös nykyhallituksen arvoja.
– Kovan turvallisuuden sijasta huomioidaan selkeästi enemmän esimerkiksi ilmastonmuutosta ja sen seurauksia. On siirrytty laajaan turvallisuuskäsitykseen, Packalén sanoo.
Ulkopolitiikassa erimielisyyttä yritetään välttää
Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko laaditaan neljän vuoden välein, uuden hallituskauden alussa. Se on raportti, joka kertoo, mitä Suomi ulkopolitiikassaan tavoittelee ja painottaa. Raportissa yritetään kuvata myös, mitä muutoksia Suomen turvallisuusympäristössä on tapahtunut tai mitä on odotettavissa.
Arvioita ei vedetä poliittisesta stetsonista, vaan esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan tutkijoita ja asiantuntijoita kuullaan laajasti pitkin kevättä.
Presidentti ja hallitus työstävät ja päättävät raportin linjaukset, mutta ne kiinnostavat alusta lähtien myös eduskuntaa. Kaikilla eduskuntapuolueilla on edustus parlamentaarisessa seurantaryhmässa. Selonteon valmistuttua ulkoasiainvaliokunta tekee selonteosta mietinnön. Siinä eduskunta voi päätyä myös hallituksen selonteon linjauksista poikkeaviin näkemyksiin.
– Selonteossa haetaan perinteisesti pitkää linjaa, mihin koko poliittinen kenttä voi sitoutua, vihreiden Atte Harjanne pohtii.
Hän ei ole havainnut, että puolueilla olisi eri näkemys siitä, että Suomen turvallisuusympäristöä muokkaavat nyt erityisesti uudet asiat kuten kestävyyskriisi tai ilmastonmuutos.
Väheneekö sotilaallisen yhteistyön ja harjoittelun korostaminen?
Neljä vuotta sitten, kesällä 2016 silloinen perussuomalainen ulkoministeri Timo Soini sanoi ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa esitellessään, että Venäjä ei ole Suomelle sotilaallinen uhka.
Venäjän arvaamattomuus ja siihen vastaaminen kumppanuuksia hakemalla oli kuitenkin selonteon punainen lanka. Vain kaksi vuotta aiemmin Venäjän tunnuksettomat sotilaat, “pienet vihreät miehet”, olivat vallanneet Krimin. Se havahdutti paitsi Suomen, myös muut Itämeren maat.
Juuri siksi 2016 selonteossa korostettiin aiempaa suorasukaisemmin Suomen turvallisuuspoliittista suhdetta Ruotsiin, Yhdysvaltoihin ja Natoon. Sotilaallinen yhteistyö Ruotsin kanssa, Suomen kahdenväliset sopimukset ja sotaharjoitukset vilkastuivat Sipilän hallituskaudella ennennäkemättömästi.
Selonteon arviointi ja yhteispeli eduskunnan kanssa eivät menneet tuolloin aivan kitkattomasti.
– Viime kerrallahan yritettiin siirtää Krimin ja Ukrainan tapahtumia lähestulkoon sellaisenaan vastaamaan Itämeren tilannetta, mikä ei ollut millään lailla perusteltua, puuskahtaa seurantaryhmän jäsen Markus Mustajärvi (vas.).
Samalla kannalla olivat monet, myös hallituspuolueiden kansanedustajat, ja lopulta ulkoasiainvaliokunta nosti mietinnössään esiin Vladimir Putinin toiminnan ohella myös lännen roolin.
Vastaavia jännitteitä hallituksen ja eduskunnan välillä ei puheenjohtaja Tuomiojan mielestä nyt näytä olevan.
– Jännitteitä on nähtävissä ehkä vähemmän kuin oli viimeksi. Kiinnitin huomiota siihen, että presidenttikin korosti valtiopäivien avajaisissa eduskunnan roolia, Tuomioja sanoo.
Viimekertaiseen uhkakuvaan arvaamattomasta Venäjästä tai tiiviiseen sotilaalliseen kumppaanuuteen ja harjoittelutoimintaan länsimaiden kanssa ei uskota tulevan mitään dramaattisia muutoksia, mutta useampi arvioi, että kirjauksiin “voi tulla vivahde-eroja”.
–Uskon, että tulee jotain selvennyksiä, mutta ei muutoksia peruslinjaan. Kaikkea voi aina hienoviilata, Tuomioja arvelee.
Vasemmistoliiton Mustajärvi veikkaa, että kun edellisessä selonteossa korostui uusien sotilaallisten yhteistyösuhteiden luominen ja syventäminen, niin se into on laantumaan päin.
Otetaanko kantaa al-Holin tai Kreikan leirien tilanteeseen?
Joitakin erimielisyyksiä yksittäisistä asioista sentään tulee jo nyt näkyville ulko- ja turvallisuuspoliittisessa seurantaryhmässä. Yksi niistä on se, miten ajankohtaisia tapahtumia kuten al-Holin ja Kreikan leirien pakolaisten siirtoja käsitellään.
Seurantaryhmän jäsen, entinen ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok.) uskoo, että selonteko on asian käsittelyyn oivallinen instrumentti.
– Minusta on hyvä, että niitä katsotaan paineettomammassa asetelmassa, kuin mitä on ollut asianlaita al-Holin leirin asioista puhuttaessa ja punnittaessa erilaisia vaihtoehtoja. Näissä asioissa olisi hyvä pyrkiä löytämään kansallinen konsensus, Ilkka Kanerva sanoo.
Sen sijaan vihreiden Atte Harjanteen mielestä selonteolla ei ole tarkoitus vastata akuutteihin humanitaarisiin kriiseihin.
– Ne ovat ilmentymiä siitä, että maailmassa turvallisuustilanne on heikentynyt, mutta selonteko ei ole hyvä työkalu käsitellä akuutteja poliittisia valintoja, hän sanoo.
“Ydinasesopimuksen hyväksyminen olisi kurssinmuutos”
Toinen näkemyksiä jakava asia on ydinasekieltosopimus. Viime hallituskaudella silloiset oppositiopuolueiden puheenjohtajat SDP:n Antti Rinne ja vihreiden Pekka Haavisto sekä Vasemmistoliiton Li Andersson vaativat, että Suomen pitäisi allekirjoittaa YK:n ydinasekieltosopimus.
Nyt puolueet ovat hallituksessa ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon kannalta keskeisessä roolissa. Nouseeko ydinasekieltosopimuksen allekirjoittaminen Suomen tavoitteeksi?
– Asia ei ole vielä loppuunkäsitelty, Tuomioja sanoo. Hän arvelee, että asia nousee esille selontekoa valmisteltaessa, kun käsitellään ydinasekysymyksiä. Samaa mieltä ovat muutkin hallituspuolueiden kansanedustajat, mutta into kommentoida asiaa sen enempää on niukkaa.
– Näitä varmaan käydään läpi, mutta en usko, että ydinasekieltosopimusta lähdetään allekirjoittamaan, keskustan Mikko Savola arvelee.
Kokoomuksen Ilkka Kanerva yllättyisi, jos asiaa lähdettäisiin arvioimaan uudelleen.
– Se olisi erikoista, koska Ruotsi selvitti ydinasesopimuksen omalta osaltaan ja jätti sen hiljaa hiipumaan. En pidä todennäköisenä, että Suomi lähtisi puhaltamaan siihen henkeä. Jos hallitus siihen päätyisi, niin pitäisin sitä ulkopoliittisen linjan kannalta kurssinmuutoksena.
Ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa laaditaan jälleen liukkaalla alustalla: viimeksi selonteon jälkeisenä syksynä Britannia äänesti itsensä ulos Euroopan unionista ja Yhdysvalloissa valittiin presidentiksi Donald Trump. Murheenaiheiksi ovat nousseet Putinin lisäksi Trumpin ja Kiinan presidentin Xi Jinpingin valtapyrkimykset.
Tällä hetkellä pohditaan esimerkiksi sitä, onko Turkin ilmoitus päästää pakolaiset EU:n vastaisen rajan yli Kreikkaan pelottelua vai totista totta. Ja koronavirus riepottaa ihmisten elämää ja pörssikursseja ympäri maailmaa.
Kevään aikana muutokset kansainvälisessä politiikassa voivat tuoda ihan uusia huolenaiheita ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa laativille poliitikoille.