Kun Ruotsin naisten jääkiekkoliigan finaalisarja käynnistyy keskiviikkona, ovat suomalaiset tuttuun tapaan vahvasti edustettuina. Luulajan suomalaishyökkääjät Michelle Karvinen, Petra Nieminen ja Noora Tulus mättivät maaleja, kun Jenni Hiirikoski ja Ronja Savolainen pitivät puolustuspään puhtaana. Savolainen toki kunnostautui myös pisteidentekijänä, sillä runkosarjassa syntyneet tehot 20+21=41 oikeuttavat sarjan pistepörsissä kymmenennelle sijalle.
Suomalaisväriä löytyy myös toiselta puolen, sillä HV71:n kantaviin voimiin lukeutuivat Sanni Hakala ja Rosa Lindstedt. Sinivalkoista osaamista löytyy myös penkin toiselta puolen, sillä keväällä päättyneen peliuransa viimeiset vuodet jönköpingiläisseuraa edustanut Riikka Sallinen hyppäsi joukkueen apuvalmentajaksi kesken kauden joulukuussa.
– Minulla on ollut todella paljon uuden oppimista, mutta olen omasta mielestäni pärjännyt ihan hyvin ja päässyt hyvin mukaan. Todella kivaa on ollut, Sallinen kertoo Yle Urheilulle puhelimitse.
Kun Sallinen kesällä ilmoitti ripustavansa hokkarit viimeistä kertaa naulaan, oli 46-vuotiaalla kiekkolegendalla ajatuksena antaa aikaa kaukalon ulkopuoliselle elämälle. Kauaa Sallinen ei kuitenkaan malttanut pysyä jäähallilta poissa, ja viimeiset kuukaudet ovat olleetkin melkoista myllytystä – Sallinen työskentelee julkisella sektorilla fysioterapeuttina, minkä lisäsi häntä työllistää miehen kanssa yhteinen PT-yritys.
– Jos tässä kolmea työtä on tehnyt, täytyy sanoa, että se on vähän liikaa. Muutaman kuukauden jaksaa tällä tahdilla, mutta kun alkaa miettiä, mitä kauden jälkeen tekee, ei ihan tälläistä rumbaa jaksa pidemmän päälle, Sallinen myöntää.
Runkosarjan loppupuolisko oli HV-71:lle hyvin vieraspelipainotteinen, mikä tiesi myös Salliselle paljon matkustamista. Vaikka bussilla matkaaminen ympäri Ruotsin oli rankkaa, auttoi se Sallista pääsemään sisään apuvalmentajan tehtävään.
– Tuli yhteistä aikaa ja mahdollisuuksia jutteluhetkiin pelaajien kanssa kuin luonnostaan.
Ei haikaile jäälle
Valmennuskokemusta Salliselle on ehtinyt kertyä kolmisen kuukautta, mutta Sallisen pelikokemus on vailla vertaa – kun kiekkolegenda ripusti hokkarit viimeisen kerran naulaan kesällä, jäi 1980-luvulla alkaneen jääkiekkouran viimeiseksi otteluksi kevään riipaiseva MM-finaali. Sallinen oli kymmenen vuotta pelaamatta, mutta palasi kaukaloon vuonna 2013.
Enää 46-vuotias Sallinen ei suunnittele paluuta kaukaloon.
– En pärjäisi enää mukana. Päätös lopettamisesta oli helppo, kun ei ole ollut sellaista paloa, että haluaa tulla vielä paremmaksi. Olen ihan mielelläni katsellut sivusta, Sallinen nauraa.
Pudotuspeleistä Sallisella on mittava kokemus niin Suomen kuin Ruotsinkin kaukaloista. Sitä hän pyrkii hyödyntämään myös keskiviikkona alkavassa finaalisarjassa, jonka hän myöntää olevan erilainen penkin toiselta puolelta.
– Yritän auttaa yksilöitä saamaan jokaisesta parhaan esille. Pudotuspelit ovat eri pelejä, kun runkosarjaan vertaa. Meillä varsinkin, kun voitimme runkosarjan ylivoimaisesti. Olen yrittänyt saada pelaajiin tietylaista asennemuutosta, että rallattelut on nyt rallateltu ja on aivan erityyppistä vastustajaa tulossa, kuten pudotuspeleissä on jo nähty.
Finaalissa vastaan luistelee kolmatta peräkkäistä mestaruuttaan havitteleva Luulaja, joka jäi runkosarjassa jopa hieman yllättäen toiseksi.
– Heillä oli todella paljon loukkaantumisia ykkös- ja kakkoskentän pelaajien osalta oikeastaan ihan runkosarjan loppuun asti. Joku pelaaja tai joitakin pelaajia puuttui koko ajan, mikä vaikutti varmasti heidän peliesityksiin. Nyt kun koko joukkue on kasassa ja kaikki pelaajat jälleen mukana on sieltä todella kova vastus tulossa.
Toista kertaa finaalissa
Miesten edustusjoukkue on juhlinut Ruotsin mestaruutta viidesti, mutta naisten joukkueelta kirkkain mitali vielä uupuu. Edellisen kerran joukkue pelasi finaalissa kaudella 2016–2017, ja Sallinen oli mukana silloinkin – tosin pelaajana. Tilanne oli kolme vuotta sitten hyvin erilainen ja Djurgården vei finaalisarjan ja kultamitalit.
– Se oli aivan eri tason joukkue. Silloin oli todella iso yllätys, että pääsimme finaaleihin. Olimme vähän kylläisiä. Pelkästään se, että olimme päässeet finaaleihin, oli todella hieno juttu, Sallinen muistelee.
Tällä kaudella joukkueen tavoitteet olivat jo huomattavasti korkeammalla.
– Meillä oli kauden alusta lähtien tavoitteena, että olemme toisaalta runkosarjan voittajia ja sitä kautta saamme kotiedun pleijareihin ja finaaleihinkin. Nyt vasta olemme siellä. Kukaan ei varmasti ole vielä kylläinen. Kyllähän siitä täytyy lähteä, että me olemme tämän finaalisarjan jälkeen voittajia.
Runkosarjassa jönköpingiläiset veivät yhtä lukuunottamatta kaikki kohtaamiset, mutta Sallisen sanoin pudotuspelit ovat eri asia. Luulajan suomalaistähtien pysäyttäminen ei ole helppoa, mutta ei mahdotontakaan.
– Kyllähän se pätee kaikkiin hyviin pelaajiin. Jos annat vähääkää liikaa tilaa, he osaavat käyttää sen hyväkseen. Siinä täytyy antaa kova paine ja viedä se aika ja tila pois eikä antaa heidän käyttää taitojaan. Nämä suomalaiset ovat erittäin hyviä, mutta meillä on myös hyviä pelaajia, Sallinen kuittaa.
Jönköpingissä nostetaan mahdollisesti historiallista mestaruuspyttyä, mutta riittääkö se Riikka Salliselle, vai nähdäänkö penkin takana suomalaisosaamista jatkossakin?
– Kyllä minua ehdottomasti valmentaminen kiinnostaa. HV:n kanssa ei oo mitään konkreettisempaa jatkosuunnitelmaa, mutta ymmärtäisin, että jostain valmennustyötä löydän, jos sitä haluan. Sen verran tuossa on ollut puhetta.
Lue myös:
Kommentti: Naiskiekko unohdettiin tylysti heti MM-huuman jälkeen – JYPin esimerkki on kullanarvoinen