Kööpenhaminan trendikäs ja haluttu Vesterbron kaupunginosa oli 1990-luvulla kovin toisenlainen kuin nyt. Kun Michael Lodberg Olsen muutti alueelle vuonna 1998, hänen kotikorttelinsa ympäristössä oli Tanskan suurin kovien huumeiden käyttäjäkeskittymä.
Tilanne oli ollut sama jo vuosikymmeniä, ja huumeidenkäyttäjien ja muiden asukkaiden kanssakäymisestä seurasi jatkuvasti monenlaisia tilanteita.
Eräänä päivänä Olsen ihmetteli, kun hänen asuntonsa ikkunan edessä olevassa puhelinkopissa istui nainen pissalla. Pian hänelle selvisi, että alueella oli suljettu valtava määrä julkisia vessoja, koska niissä käytiin piikittämässä huumeita.
– Tämä raivostutti minua. Ihmisiä ei saa kohdella niin. Sivistyneessä hyvinvointivaltiossa ihmisillä täytyy olla mahdollisuus käydä vessassa, Helsingissä Päihdelääketieteen päivillä vierailulla oleva Olsen kertoo.
Olsen päätyi avaamaan alueelle ystävänsä kanssa kahvilan, jossa oli kaksi vessaa, jotka olivat avoimia kaikille, myös huumeiden käyttäjille. Tarkoituksena oli tarjota käyttäjille turvallinen ja rauhallinen ympäristö, josta saa tarvittaessa myös apua.
Kahvila ehti toimia noin puolitoista vuotta, kunnes viranomaisille selvisi, mitä sen tiloissa tapahtuu.
– Kahvila piti sulkea, mutta siinä ajassa olimme pelastaneet jo 25 ihmistä antamalla apua yliannostustilanteissa, Lodsen kertoo.
Hän oli vakuuttunut, että toimintaa kannattaa vielä jatkaa, mutta siihen tarvittaisiin uudenlainen lähestymiskulma.
Harmaan alueen kansalaistoiminta muuttui viralliseksi
Erilaisten kokeilujen ja turhautumisten jälkeen Lodsen sai ystäviensä kanssa uuden ajatuksen. Jos huumeiden käyttöhuone olisikin auto, paikallisista konflikteista ja nimbyilystä olisi helppo päästä eroon.
He hankkivat tarkoitusta varten vanhan, käytöstä poistetun ambulanssin ja sisustivat sen uudestaan. Sisälle tehtiin tilat 3–4 käyttäjälle ja kahdelle lääkärille tai sairaanhoitajalle. Ulkopuolella oli aina kaksi vapaaehtoista pitämässä vahtia ja vastaamassa ohikulkijoiden kysymyksiin.
Ambulanssi sai nimekseen Fixelance. Sen toimintaperiaate oli yksinkertainen: turvallisen, rauhallisen ja siistin tilan tarjoaminen suonensisäisten huumeiden käyttäjille.
– Koska huumeiden hallussapito on kiellettyä, monet käyttäjät pyrkivät heti aineet saatuaan piikittämään ne suoneensa. Ja kun tämä tehdään jossain kadulla kiireisenä ja stressaantuneena, voi seurata monenlaisia ongelmia.
Fixelance avattiin syksyllä 2011, ja sen jälkeen asiat etenivät nopeasti.
Jo seuraavana vuonna eli 2012 Kööpenhaminan kunta osti Fixelancen toiminnan itselleen ja lakimuutos kaupunkien pyörittämien käyttötilojen mahdollistamiseksi astui voimaan.
Seksityöntekijät saivat oman auton
Fixelancen menestystarinan pohjalta Olsen kehitteli myös toiseen marginaaliseen ihmisryhmään liittyneen innovaation.
Huumeidenkäyttäjien lisäksi samoilla Vesterbron kulmilla on paljon kodittomia, seksityöntekijöitä ja muita marginaalisia vähemmistöjä.
– Erään yliopistossa tehdyn haastattelututkimuksen mukaan yli 40 prosenttia kaduilla työskentelevistä seksityöntekijöistä on kohdannut uhkauksia ja väkivaltaa, mutta bordelleissa tai muissa valvotuissa tiloissa luku on vain muutaman prosentin luokkaa, Olsen kertoo.
Harva kuitenkaan haluaa bordellia omaan asuinkortteliinsa – taustalla on samat ongelmat kuin käyttöhuoneiden kanssa: lieveilmiöt, mainehaitat, levottomuudet, leimautuminen ja niin edelleen. Niinpä Olsen ystävineen päätti viedä myös bordellit pyörien päälle. Näin sai alkunsa Sexelance.
Seksityöntekijöille hankittiin polvityynyjä suuseksiä varten.
Michael Lodberg Olsen
Auto suunniteltiin yhdessä seksityöntekijöiden järjestön kanssa. Olsenin mukaan työntekijöiltä tuli ideoita, joita vapaaehtoisten joukko ei olisi osannut ajatellakaan: auton sisusta verhoiltiin leopardikuosilla, työntekijöille hankittiin polvityynyjä suuseksiin liittyviä työasentoja varten, auton katolle asennettiin valo, josta näkee onko auto varattu vai vapaa ja niin edelleen.
Ensimmäinen Sexelance aloitti toimintansa marraskuussa 2016. Olsen kertoo varoittaneensa perheelleen hyvissä ajoin, että asian tuoma julkisuus saattaa poikia vihamielistä palautetta.
– Mutta sitä ei koskaan tullut, mikä oli yllättävää. Julkinen keskustelu liittyi lähinnä seksityöntekijöiden työolosuhteisiin, niihin polvityynyihin, hygieniaan ja muihin asioihin, joista oli syytäkin puhua ääneen.
Mitä Helsinki voisi oppia Kööpenhaminalta?
Suomessa keskustelua huumeiden käyttöhuoneista on käyty erityisesti Helsingin kaupunginvaltuutetun Kati Juvan (vihr.) jättämän aloitteen pohjalta.
Aloitteen seurauksena tehdyn selvitysryhmän raportin jälkeen Helsingin kaupunginhallitus päätyi viime keväänä esittämään valtioneuvostolle huumeiden käyttöhuoneita koskevan erillislain laatimista.
Tällä hetkellä suonensisäisiä huumeita käyttäville tarjotaan apua ja puhtaita käyttövälineitä esimerkiksi Kontulan ja Itäkeskuksen päivätoimintatilojen eli Symppiksien sosiaali- ja terveysneuvonnassa.
– Ihmisiä neuvotaan ja heille annetaan puhtaita käyttövälineitä, yritetään saada heidät pistämään turvallisemmin, mutta emme ole siinä varsinaisessa pistämistilanteessa mitenkään mukana, kertoo Symppiksien johtava sosiaaliohjaaja Linda Brown.
Ero nykytilanteen ja valvottujen käyttöhuoneiden välillä ei siis välttämättä ole kovin suuri. Brownin mukaan huumeista johtuvien ongelmien vähentämiseen tarvitaan kuntouttavaa ja päihteetöntä hoitoa, mutta myös haittoja vähentäviä toimenpiteitä, joista yksi olisi käyttöhuoneiden laillistaminen.
– Käyttöhuoneissa tärkeää olisi, että niiden kautta voisi ohjata ihmisiä myös hoitojen pariin. Tämä olisi hyvä keino saada ihmisiin kontaktia, sillä monet asiakkaamme ovat aika viranomaispelkoisia eivätkä he välttämättä ole minkään palvelujen piirissä.
Entä Kööpenhaminan piikitysambulanssin kaltainen malli, voisiko tällainen toimia Helsingissä?
Brown korostaa, että Helsingissä ei ryhdytä minkäänlaisiin kokeiluihin ennen kaupungin ehdottamaa lakimuutosta. Tanskan ambulanssin kaltainen liikkuva käyttöhuone saattaisi muutenkin soveltua huonosti Suomen olosuhteisiin, sillä Suomen päihdekulttuuri on osin erilainen kuin monissa muissa Euroopan maissa.
– Meillä käytetään paljon pitkävaikutteisia opiaatteja, kun taas eri puolilla Eurooppaa esimerkiksi heroiini on yleisempää, ja siinä se voimakkain vaikutuspiikki tulee nopeasti, Brown sanoo.
Suomessa yleisimmin käytettävät kovat huumeet ovat Brownin mukaan pitkävaikutteisia, ja tämän vuoksi käyttöhuoneiden pitäisi olla sellaisia, että niissä voi oleskella pidempiä aikoja, jotta esimerkiksi huumekuolemiin pystytään vaikuttamaan. Myös sekakäyttö on Suomessa yleistä moniin muihin maihin verrattuna.
Uusi Fixelance avattiin kaksi viikkoa sitten
Palataan lopuksi vielä Michael Lodberg Olsenin juttusille, hänellä on nimittäin terveiset kerrottavana Suomen päätöksentekijöille.
Kun vajaa vuosikymmen sitten toimintansa aloittanut Fixelance oli tasoittanut tietä viranomaisten ja puolivillin kansalaistoiminnan välillä, Kööpenhaminassa avattiin lyhyen ajan sisällä useita valvottuja huumeiden käyttötiloja.
Olsenin mukaan suuntaus oli pitkään hyvä: tiloja avattiin eri puolille kaupunkia, ja Fixelance toimi niitä täydentävänä palveluna. Juuri tällaista toimintamallia hän pitää ihanteellisena.
Terveydenhuollon viimeaikainen suuntaus on kuitenkin vienyt käyttöhuonekulttuuria taas toisenlaiseen suuntaan. Nyt Vesterbrossa on avattu maailman suurin valvottu huumeiden käyttötila ja samalla valtaosa pienemmistä on suljettu.
Nykyisin koko Tanskassa huoneita on vain viisi, ja tämä raivostuttaa Olsenia.
– Älkää kopioiko tätä mallia. Ajattele jos Helsingistä saisi vaikkapa vodkaa vain yhdestä rakennuksesta ja kaikkialla muualla se olisi kiellettyä. Millainen paikka siitä yhdestä rakennuksesta tulisi?
Siksi Olsen on hieman vastentahtoisesti palannut eräänlaiseen alkupisteeseen. Uusi Fixelance otettiin käyttöön helmikuun lopulla.
Voit keskustella aiheesta 7.3. kello 23:een saakka.