Taistelu koronavirusta vastaan on synnyttänyt monia sankareita. Muun muassa opettajat ja hoitajat ovat saaneet ansaitsemaansa kiitosta.
Sattumalta samaan aikaan näillä naisvaltaisilla aloilla neuvotellaan uusista työehtosopimuksista. Tällä hetkellä neuvottelut ovat pahasti juntturassa, kiistaa on taas kerran palkoista.
Ennenkuin koronauutiset valtasivat palstatilan, kunta-alan neuvotteluja seurattiin taajaan ja otsikoissa näkyi muistutuksia siitä, että naisen euro on 84 senttiä.
Miksi naisten palkat ovat miehiä pienemmät? Miksi ylipäänsä on naisten ja miesten ammatteja?
Kaikki juontaa siihen hetkeen, kun naiset 1800-luvun jälkipuoliskolla astuivat kodinpiiristä työmarkkinoille. Heti alusta asti naiset tekivät heille sopiviksi katsottuja töitä. Ja heti alusta asti tuo työ arvotettiin miesten töitä halvemmaksi.
Työ on laajennettua äitiyttä
Alkuun kaikkien naisten ei suinkaan sopinut käydä palkkatöissä. 1800-luvun lopussa säätyläisnaisella oli kaksi roolia: äidin ja vaimon.
Aina oli kuitenkin myös naisia, jotka eivät solahtaneet tähän ihanteeseen. Usein tämä tarkoitti naimattomia naisia, joiden määrä oli kasvussa.
– Naimattomien naisten asema oli heikko, he olivat "ylimääräistä tavaraa". Naisasialiike ryhtyi ajamaan heidän asiaansa. Tavoite oli saada heidät ensin kouluun ja sitten työelämään.
Näin sanoo historiantutkija Laura Puro, joka on yhdessä Hanna Lundell-Reinilän kanssa kirjoittanut naisten koulutuksen ja työelämän historiaa valottavan teoksen Lahjakkaat, sitkeät, kyvykkäät. Suomalaisten naisten koulutuksen ja Konkordia-liiton historia.
Samalla se on myös yhden varhaisen naisasiajärjestön, naisten koulutusta vieläkin tukevan Suomalaisen Konkordia-liiton historia.
Mitä tahansa työtä naisten ei sopinut tehdä. Äiti-ihanne ulotettiin myös työelämään.
– Naimattomien naisten työssäkäynti oikeutettiin yhteiskunnallisen äitiyden käsitteellä. Naisten sopi suorittaa työelämässä laajennettua äidin roolia, Puro kertoo.
Se tarkoitti, että naisille oli sopivaa toimia erityisesti opetus- ja hoitoalan tehtävissä.
Molempia olikin tarjolla: teollistuminen oli saavuttanut Suomen, kaupungit alkoivat kasvaa ja palkkatyöhön tarvittiin osaava työvoimaa.
Esimerkiksi Uno Cygnaeus oli kansakoulua kehitellessään kaavaillut, että opettajat löytyisivät juuri naisista.
Mutta ei mihin hintaan tahansa.
– Yhteiskunnallinen äitiys piti sisällään ajatuksen, että samalla tavoin kuin äiti uhrautuu lastensa hyväksi, myös työssä käyvän naisen tuli uhrautua yhteiskunnan hyväksi, Laura Puro sanoo.
Tämä tarkoitti sitä, että kyse oli kutsumuksesta, eikä siitä tarvinnut maksaa aivan yhtä paljon kuin muista töistä.
Samanlainen ajatuskulku ohjasi myös opiskelua.
– Naisopiskelijoiden kohdalla puhuttiin itsekkäästä tiedonjanosta. Sitä piti hillitä. Naisen sopi kouluttautua, mutta päämääränä piti olla toisten auttaminen.
Uno Cygnaeus teroittikin suojatilleen, Suomen ensimmäiselle naismaisterille Emma Åströmille:
"Kun sinä nyt lapseni saat jatkaa opinnoita ja suorittaa jonkin tutkinnon yliopistossa, täytyy sinun luvata vaikuttaa kansakoulun hyväksi ja varsinaisen köyhän kansan sivistämiseksi."
Hyvinvointivaltio betonoi nais- ja miesammatit
Noista ajoista maailma on tietysti muuttunut jo moneen kertaan. Jako miesten ja naisten töihin istuu silti sitkeässä.
Esimerkiksi toisen maailmansodan aikaan naiset hoitivat kotirintamalla myös miesten työt. Tämä tarkoitti, että esimerkiksi raskaassa teollisuudessa oli hetkellisesti naisvalta.
Naiset aivan ilmeisesti myös selviytyivät uusista tehtävistä.
Heti sodan jälkeen perustetut pikakoulutuslautakunnat kuitenkin keskittyivät siihen, että rintamalta palanneet miehet löytävät töitä. Sitä löytyi perinteisistä miesten ammateista ja naiset palasivat omiin ammatteihinsa. Puro ja Lundell-Reinilä puhuvat menetetystä mahdollisuudesta.
Toinen murrosvaihe oli pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen 1960- ja 1970-luvuilla. Nyt myös perheellisille naisille avautui mahdollisuus hypätä työmarkkinoille, kun päivähoito ja moni muu sosiaalipalvelu luotiin.
Samalla kuitenkin uusia työpaikkoja avautui juuri perinteisille naisten aloille.
– Lopputuloksena oli se, että hyvinvointivaltio loi jakolinjan naisvaltainen julkinen sektori, miesvaltainen yksityinen sektori, Laura Puro sanoo.
Sama tapahtui myös muissa Pohjoismaissa; niissä kaikissa on kansainvälisesti tarkasteltuna voimakas ammatillinen segregaatio eli töiden jakautuminen sukupuolen mukaan.
Koodarin ammattikin löytää sukupuolen?
Onko ammattien jakautuminen sukupuolen mukaan sitten ongelma?
Ehkä naiset ovat taipuvaisempia empatiaan ja ihmisten kanssa työskentelyyn, miehet taas toimimaan järjestelmien kanssa, kuten osa aivotutkijoista on havainnut.
Periaatteessa laajankaan segregaation ei tarvitsisi merkitä epätasa-arvoa, Puro ja Lundell-Reinilä kirjoittavat.
Ongelmana on palkkaus. Naisvaltaisilla aloilla maksetaan pienempää palkkaa.
Asia on tiedostettu ja siihen on yritetty puuttua muun muassa luomalla mittaristo, jolla työn oikea arvo voitaisiin osoittaa. "Sama palkka samasta työstä" kääntyisi muotoon "sama palkka samanarvoisesta työstä".
Mittariston käyttöönotto on kuitenkin törmännyt työmarkkinajärjestöjen kiistelyyn.
Toinen reitti olisi vaikuttaa tyttöjen ja poikien koulutusvalintoihin. Tyttöjä onkin kannustettu matematiikan opiskeluun ja poikia ylipäänsä kiinnostumaan opinnoista.
Kaikista ponnisteluista huolimatta koulutuksen ja työmarkkinoiden sukupuolenmukainen eriytyminen on säilynyt lähes ennallaan.
– Kun ajattelee, kuinka paljon suomalainen yhteiskunta ja työelämä ovat muuttuneet sitten 1800-luvun, on ihmeellistä, kuinka sitkeästi sukupuolittuminen yhä leimaa työmarkkinoita, tutkija Laura Puro sanoo.
– Meille on syntynyt täysin uusia ammatteja informaatioteknologian piiristä ja nekin tuntuvat löytävän sukupuolensa. Niistäkin näyttää tulevan miesten tai naisten ammatteja.
Lue myös:
Naiset tienaavat miehiä enemmän lähes 160 ammatissa – Katso poikkeuksellinen lista ansioiden eroista