BRYSSEL Afrikan mantereen väkiluku kasvaa nopeimmin maailmassa ja se on Euroopan naapurissa, vain Välimeren päässä. Tänä päivänä mantereella asuu yli miljardi ihmistä. Kolmenkymmenen vuoden kuluttua, vuonna 2050 mantereella on 2,2 miljardia, arvioi YK.
EU:n Afrikka-strategiaa on hahmoteltu kolme vuotta ja työstetty aktiivisesti viimeiset kolme kuukautta uuden komission ja uuden Afrikka-komissaarin Jutta Urpilaisen kabinetin toimesta.
Urpilainen (sd.) kuvaa Afrikkaa mahdollisuuksien mantereeksi.
Mikäli ilmastonlämpenemistä ei saada pysäytettyä ja Afrikkaan luotua ihmisille vähintään siedettävät tulevaisuudennäkymät, ovat nykyiset pakolais- ja maahanmuuttoaallot Afrikasta Välimeren yli pientä verrattuna tuleviin vuosikymmeniin.
Komission strategia keskittyy viiteen osa-alueeseen. Voit lukea koko EU:n Afrikka-strategian pdf-tiedostona tästä.
1. Ilmastonmuutoksen torjuminen on kaiken a ja o
Ilmastotoimet ovat Afrikan tulevaisuuden elinehto. Hiekka-aavikoiden muuttaminen vihreiksi keitaiksi ei ole ratkaisu, vaan mantereen energiantuotannon kehittäminen ja rakentaminen kestävälle pohjalle. Sen sijaan, että Euroopasta kuljetetaan Afrikkaan vanhentunutta ja saastuttavaa autokantaa, EU-maista pitää suunnata Afrikkaan uutta teknologiaa ja investointeja puhtaan energian tuotantoon.
Vihreät investoinnit maatalouteen synnyttäisivät kestävää ruokatuotantoa. Ruoan tuotanto, sen prosessointi ja jakelu työllistävät erityisesti maaseudulla.
Afrikan työmarkkinoille astuu 800 miljoonaa uutta työntekijää seuraavien 30 vuoden aikana. Jotta Afrikka kykenee vastaamaan sen kasvavan väestön ja talouden tarpeisiin, mantereen energiantuotanto pitää kaksinkertaistaa vuoteen 2040 mennessä. Tavoitteena on luoda vihreitä älykaupunkeja.
Urpilainen haluaisi panostaa erityisesti nuorten ja naisten kouluttamiseen ja integroimiseen yhteiskuntien toimintaan.
EU:n tavoite on maksimoida viherryttämisen hyödyt ja minimoida ympäristöhaitat Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti.
2. Siirtyminen digitaaliaikaan
Jotta Afrikka voi siirtyä turvallisiin ja edullisiin digipalveluihin, mantereelle tarvitaan investointeja rakentamaan palveluiden perusrakenteet sekä luotettava energiajakeluverkosto. Sääntöpohjainen toimintaympäristö on myös tarpeen.
Useimmilla afrikkalaisilla on kännykkä, mutta ei pankkitiliä. Luotottajina toimivatkin usein verkkopalveluyrittäjät. Keniassa toimii maailman johtava kännykkäpankkijärjestelmä M-PESA. Yrityksen perusti vuonna 2007 Kenian suurin verkko-operaattori Safaricom. Palvelua käyttää 17 miljoonaa kenialaista ja neljännes maan bruttokansantuotteesta kulkee palvelun kautta.
Esimerkiksi Nokian kaltaisella yrityksellä olisi Afrikassa markkinoita. Urpilainen muistuttaa, että paikalla on jo kilpailijoita ja siksi EU:n on saatava viestinsä positiivisemmaksi.
Afrikan maat perustivat vapaakauppa-alueen viime vuonna. Tavoite on luoda mantereelle nyt digitaaliset sisämarkkinat, jossa kauppaa ja rahoituspalveluja hoidetaan digitaalisesti. Tarpeet turvallisuuspalveluille digisiirtymää varten ovat mittavat.
EU pyrkii vahvistamaan Afrikan siirtymistä digitaaliaikaan.
3. Kestävällä kasvulla uusia työpaikkoja
Euroopan unioni on Afrikan ehdottomasti suurin investoija ja kauppakumppani. YK:n ja Eurostatin mukaan EU on investoinut Afrikkaan yhteensä 222 miljardia euroa, mikä on viisinkertainen määrä Yhdysvaltoihin tai Kiinaan nähden. Mantereella on valtava potentiaali, mutta yritystoiminnalle Afrikan maista monet ovat poliittisesti epävakaita, korkean korruption maita ja siksi investoinneissa on myös korkea riski.
Komissio esittää, että unioni käyttäisi täysimääräisesti sen rahoitusinstrumentteja kuten budjettitakauksia ja kestävän kehityksen rahastoa. Instrumenttien kautta unioni voisi vapauttaa 60 miljardia euroa takauksiin investointeja varten seuraavalle monivuotiselle budjettikaudelle 2021-27. Rahoituslupauksia rajoittaa, se että unionin 7-vuotinen budjettikehys on yhä auki.
Suomesta Afrikkaan ei tehdä juuri mitään investointeja riskien vuoksi. Vertailuna Saksa on investoinut Afrikkaan lähes 11 miljardia euroa. Sillä on mantereella 800 yritystä ja 200 000 työntekijää. Suomen tavaraviennistäkin Afrikkaan menee vain 2,3 prosenttia. Wärtsilällä on Afrikassa energiantuotantoa ja Vaisala toimittaa sinne lentokenttäkalustoa ja säälaitteita. Metsä- ja sahateollisuutta on jonkin verran ja Nokia yrittää saada jalansijaa 5G-markkinoilla, mutta kiinalainen Huawei on jo Afrikan suurin toimija.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK arvioi, että Suomen pitäisi pystyä kaksinkertaistamaan vienti Afrikkaan 10 vuodessa. Silloinkin sen arvo olisi vain 5 miljardia euroa.
4. Eurooppa haluaa Afrikkaan rauhaa ja turvallisuutta sekä hyvää hallintoa
Afrikkaon Euroopan naapuri, joten vakaat olot Afrikassa ovat joka suhteessa ensisijaiset.
EU on valmis lisäämään rauhantyötä Afrikan maiden kanssa ohjaamalla toimet vaikeimmille alueille, kuten Libyaan, Sahelin alueelle, suurille järville ja Afrikan sarveen.
EU tukee jo nyt Libyaa, jotta sen kautta Eurooppaan yrittävät pakolaiset pysyvät Afrikan puolella. Sahelin alueella asuu suurin määrä Afrikan sisäisiä pakolaisia ja paine siirtyä sieltä Välimeren yli Eurooppaan on kova. Afrikan sarven maiden sisällissodat ruokkivat sekä pakolaisuutta, että nuorten radikalisoitumista.
Komissio ehdottaa, että kaikkeen yhteistyöhön liitetään hyvä hallinto, demokratia, ihmisoikeudet, oikeusvaltioperiaatteet ja sukupuolitasa-arvo.
5. Muuttoliike ja liikkuvuus
Ilmastonmuutos, väestökehitys, talousnäkymät ja poliittinen epävakaus ovat suuria haasteita Afrikalle itselleen yhtälailla kuin EU:lle.
Jotta hallitsematon pakolaisuus ja muuttoliikkeet saadaan haltuun on Afrikan ja EU:n tartuttava ongelmaan joka tasolla.
EU haluaa tarttua rikolliseen ihmissalakuljetukseen vahvemmin, auttaa Afrikan maita vahvistamaan rajavalvontaansa sekä perustaa mannerten välisen yhteistyöelimen, joka seuraa muuttoliikkeiden kehittymistä.
Komission maanantaina julkaisema Afrikka-strategia on aiepaperi, joka esitellään parlamentille ja jäsenmaille. Sen jälkeen se hyväksytetään myös EU-Afrikka-huippukokouksessa syksyllä.
Eurooppa on jälkijunassa investointitavoitteineen Kiinan etumatkaan nähden. Toisaalta EU:lla on historiataakasta huolimatta suhteellisen hyvä maine toimijana ja yhteistyökumppanina. Komissio painottaa strategiassa nimenomaan kumppanuutta ja ennemminkin business-ajattelua kuin kehitysapua. Lähetyssaarnaaja ja kolonialistinen asenne on jätetty historiaan.