Tasa-arvoinen avioliittolaki täytti kolme vuotta, sateenkaaripapeista meneillään neljä oikeusjuttua – arkkipiispa Luoma: "Määrä tuntuu aika vähäiseltä"

Tasa-arvoinen avioliittolaki täytti maaliskuun alussa kolme vuotta. Yle selvitti, millaisia sanktioita tuomiokapitulit ovat lain voimassaoloaikana antaneet homopareja vihkineille tai siunanneille papeille, ja missä vaiheessa näiden sanktioiden juridinen käsittely on.

Kolmen vuoden aikana tuomiokapituleissa on käsitelty yhteensä seitsemän tapausta, joissa evankelis-luterilaisen kirkon pappi on vihkinyt tai siunannut samaa sukupuolta olevan parin.

Näistä kaksi on Lapuan hiippakunnassa, kaksi Oulussa sekä yhdet Mikkelissä, Helsingissä ja Espoossa. Espoon tapaus on ainoa siunaus, eli maistraatissa tai toisessa kirkkokunnassa solmitun liiton kirkollinen vahvistus. Muut tapaukset ovat kirkollisia vihkimisiä.

Kuusi pappia seitsemästä sai tuomiokapituleilta seuraukseksi kirjallisen varoituksen. Helsingissä Kai Sadinmaalle päädyttiin antamaan varoituksen sijaan vakava moite.

Tällä oli merkitystä tapauksen jatkokäsittelyn kannalta: Sadinmaa valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, mutta hallinto-oikeus jätti kiistellyn päätöksen tutkimatta. Oikeus katsoi, että vakava moite on lähinnä huomautukseen rinnastettavasta kehotus eikä siitä voi valittaa.

Tulossa tärkeä ennakkopäätös

Sadinmaan lisäksi neljä pappia on valittanut varoituksistaan hallinto-oikeuteen. Ainoastaan Oulun hiippakunnan pappi Kaarina Rauhala ja Espoon hiippakunnan pappi Anne Blomqvist eivät valittaneet.

Blomqvist sanoo saaneesta vihkimisestä paljon vihapostia tuntemattomilta ihmisiltä ja omastakin seurakunnasta "paskaa joka suunnasta". Hän sanoo myös tienneensä, että samasta asiasta on tehty muita valituksia.

– Ajattelin, että kun kolme muuta on jo valittanut, en vain yksinkertaisesti jaksa.

Samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä tai siunaamisesta on tehty kolmen vuoden aikana seitsemän kantelua tuomiokapituleihin.

Mielenkiintoisin on Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kansainvälisen työn pastorin Árpád Kovácsin tapaus. Kovács sai tuomiokapitulilta kirjallisen varoituksen homoparin vihkimisestä 2017.

Hän valitti tuomiokapitulin päätöksestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen, joka päätti äänin 2–1 kumota tuomiokapitulin antaman varoituksen. Kovács piti päätöstä “suurena voittona suvaitsevaisuudelle.”

Tuomiokapituli on hakenut hallinto-oikeuden päätökselle valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta, ja tätä tulevaa KHO:n päätöstä kirkollishallinto eri puolilla Suomea odottaa suurella mielenkiinnolla.

Päätös tuskin tulee kuitenkaan vielä ihan lähiaikoina: asia on tullut vireille KHO:ssa 19.7.2019 ja vastaavissa asioissa keskimääräinen käsittelyaika on 18,8 kuukautta.

Kaikki sateenkaaripapit eivät saa varoituksia

Mikkelin hiippakunnan alueella 2017 homoparin vihkinyt Heikki Karasti on yksi niistä, jotka ovat valittaneet saamastaan varoituksesta hallinto-oikeuteen.

Hän on nykyisin eläkkeellä, eikä asia paljoa mieltä paina. Hän kokee tehneensä oikein ja haluaa valituksellaan yrittää liikuttaa kirkon käytäntöjä suuntaan, jonka kokee oikeaksi.

– Uusi kirkolliskokous on kyllä avarakatseisempi kuin edellinen, mutta määräenemmistöä ei siellä saada. Siksi toivoisin, että oikeustien kautta saataisiin sellainen ratkaisu, että ne jotka haluavat, voivat vihkiä myös samaa sukupuolta olevia. Ja toisaalta ne, jotka eivät halua, heitä ei siihen pakotettaisi.

Karasti nostaa myös esille nykyisen käytännön, jota hän pitää epäoikeudenmukaisena: kaikki tuomiokapitulit eivät anna sateenkaaripapeille varoituksia.

– Se, tuleeko varoitus vai ei, riippuu ihan siitä, missä päin maata vihkimisen tekee.

Karastin mukaan joissain tuomiokapituleissa sanktioille on haettu oikeutusta kirkkojärjestyksen ohella kirkollisia toimituksia ohjeistavasta kirkkokäsikirjasta, joka on laadittu kauan ennen tasa-arvoista avioliittolakia.

Kirjassa puhutaan muun muassa sulhasesta ja morsiamesta ja aviomiehestä ja aviovaimosta. Samoin kastekaavassa puhutaan isästä ja äidistä.

Helsinki ei rankaise sateenkaaripappeja

Helsingissä varoittamattomuudesta on tehty peräti kirjallinen päätös. Lokakuussa 2019 Helsingin tuomiokapituli käsitteli istunnossaan kolme ilmoitusta papeista, jotka ovat vihkineet samaa sukupuolta olevan parin.

Tuomiokapituli päätyi katsomaan, että koska asia on oikeudelliselta kannalta epäselvä, ei ole tässä vaiheessa perusteltua harkita seuraamuksia papille, joka on toimittanut samaa sukupuolta olevan parin vihkimisen.

Tällaista linjausta ei ole kuitenkaan tehty kaikissa tuomiokapituleissa. Esimerkiksi Lapualla tai Turussa asiasta ei ole tehty mitään päätöksiä.

Avaa kuvien katselu

Arkkipiispa Tapio Luomalla on näkemys hiippakuntien erilaisiin toimintatapoihin. Luoma muistuttaa, että hiippakuntien tuomiokapitulit ovat täysin toisistaan ja toistensa päätöksistä riippumattomia, samaan tapaan kuin käräjä- tai hallinto-oikeudet.

– Jonkinlaista eroavaisuutta yksityiskohdissa voi esiintyä, kun eri kapitulit tai jopa tuomioistuimet antavat omia ratkaisujaan. Täyttä yhdenmukaisuutta ei ole kaikissa tapauksissa helppo saavuttaa, kun ottaa huomioon vielä sen, että päätökset saattavat syntyä äänestyksen tuloksena.

Entä onko oikeudenmukaista, että homoparin vihkimisestä voi vaikkapa Mikkelissä saada varoituksen, mutta Helsingissä tästä ei koidu mitään seuraamuksia?

– Sekä tuomiokapitulien että tuomioistuimien ratkaisuissa yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta olisi hyvin suotavaa, että mahdolliset seuraamukset olisivat mahdollisimman yhdenmukaisia eivätkä paljoa poikkeaisi toisistaan, Luoma sanoo.

Arkkipiispa: "Nykytilanteessa viisasta pidättäytyä sanktioista"

Arkkipiispa Tapio Luoma pitää kolmen vuoden aikana sateenkaarivihkimisistä tehtyjen kantelujen määrää melko vähäisenä.

– Jos tiedot pitävät paikkansa siitä, kuinka paljon näitä vihkimisiä on käytännössä tapahtunut, niin siihen nähden määrä tuntuu aika vähäiseltä. Se kertoo siitä, mitä kautta ja millä tavalla asiat ovat tulleet tuomiokapitulien tietoon.

Vuonna 2018 samaa sukupuolta olevien parien avioliittoja solmittiin 387. Tarkkaa tietoa siitä, kuinka moni näistä oli papin suorittama, ei ole helppo löytää, mutta pappeja ja paikkoja tarkoitusta varten kyllä löytyy. Esimerkiksi Sateenkaaripapit-verkkosivulla lähes 80 pappia ilmoittaa olevansa käytettävissä vihkimisiä tai siunaamisia varten.

Tapoja, joilla vihkimiset ovat tulleet tuomiokapitulien tietoon, on useita erilaisia. Osa tapauksista on tullut tuomiokapituleille aluekeskusrekisterin, lääninrovastin tai yksittäisen kirkkoherran vinkistä. Osasta on tehty ulkopuolisen yksityishenkilön tekemä kantelu, ja yhdessä tapauksessa pappi itse ilmoitti teostaan piispalle.

Itsestään ilmoituksen tehnyt pappi oli Espoon hiippakunnassa Hyvinkään seurakunnan kappalaisena toiminut Anne Blomqvist, ja piispa jolle hän asiasta ilmoitti, oli Tapio Luoma, eli nykyinen arkkipiispa.

Joulukuussa 2017 Blomqvist sai vihkimisestä kirjallisen varoituksen Espoon hiippakunnan tuomiokapitulilta, jonka johtajana Luoma tuolloin toimi.

Nyt arkkipiispa Luoma katsoo, että nykyisessä tilanteessa, jossa tuomiokapitulien rankaisukäytännöstä odotetaan Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöstä, on viisasta pidättäytyä sanktioista.

– Mielelläni odottaisin KHO:n päätöstä, jonka kautta tulee uutta ainesta pohtia sitä, millä tavalla tässä on järkevää, viisasta ja mahdollista toimia.

Pappien päällekkäiset roolit

Evankelis-luterilaisen kirkon papeilla on avioliiton siunaamistilanteessa mielenkiintoinen kaksoisrooli. Yhtäältä papilla on viranomaisrooli, koska Suomen avioliittolaki antaa uskonnollisille yhdyskunnille oikeuden hakea vihkimisoikeutta. Luterilaisella ja ortodoksisella papilla vihkioikeus on automaattinen.

Samanaikaisesti pappi toimii uskonnollisen siunaustilaisuuden toimittajana. Monissa muissa maissa tällaista tilannetta ei ole: papilla ei ole juridista roolia vaan vihkiminen on ainoastaan uskonnollinen seremonia.

Miten maallisen oikeuden ja kirkon linjan välinen ristiriita tulisi arkkipiispan mielestä ratkaista?

– Tämä on aika luonnollinen seuraus siitä, että yhteiskunnassa vihkimistoimituksia tekevät muutkin kuin valtion viranomaiset. Kirkko nimenomaan on jo vuosisatoja ollut tällaisena vihkivänä viranomaisena, menneisyydessä jopa ainoana. Kysymys siitä, missä määrin papin rooli on hengellinen ja missä määrin maallinen, on noussut vasta viime aikoina voimakkaammin esille, Luoma sanoo.

Hän ei lähtökohtaisesti näe suurempaa ristiriitaa nykyisessä vihkimiskäytännössä.

– Kun samaa sukupuolta olevien avioliitosta käytiin keskustelua eduskunnassa, varsin voimakkaasti eri tahoilla todettiin, että tämä on avioliittolakiin liittyvä muutos, mutta niillä uskonnollisilla yhdyskunnilla, jotka omista lähtökohdistaan suorittavat vihkimistä, on mahdollisuus avioliittolain määräyksien lisäksi asettaa omia kriteerejään sille, ketä vihitään.

Nykytilanteessa kirkon ylimmän päättävän elimen eli kirkolliskokouksen mielestä avioliitto on miehen ja naisen välinen. Vihkiessään homopareja pappi toimii siis vastoin kirkon linjaa.

Ainoan olemassa olevan oikeuspäätöksen, eli Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden mukaan kirkko ei kuitenkaan voi rangaista sateenkaaripareja vihkivää pappia, koska kirkkolaissa tai kirkkojärjestyksessä ei ole erikseen mainintaa vihittävien sukupuolesta.

Päätöksen mukaan "Jos kirkkoon kuuluvan, rippikoulun käyneen pariskunnan kirkollinen vihkiminen haluttaisiin estää samaa sukupuolta olevan parin kohdalla, olisi asiasta säädettävä kirkkolaissa tai kirkkojärjestyksessä".

Juttua on päivitetty 12.3. klo 9.38. Blomqvist sai vihkimisestä varoituksen Espoon hiippakunnan tuomiokapitulilta, jonka johtajana Luoma tuolloin toimi. Aiemmin jutussa luki virheellisesti Turun hiippakunnan tuomiokapituli.