Tasan vuosi sitten Mauri Antero Numminen teki lupauksen, johon hän suhtautuu nyt hieman ristiriitaisesti, mutta pilke silmäkulmassa.
Numminen lupasi muusikko Riku Niemelle, että kaksikko toteuttaa Nummisen 80-vuotisjuhlakonsertin Helsingissä. Ja täällä sitä ollaan, hotelli Presidentin aulassa antamassa haastattelua, kun kiire painaa päälle päivää ennen h-hetkeä.
– En ole koskaan oikein viettänyt juhlia. 75-vuotispäivääni vietimme vaimoni kanssa Hyvinkään ABC:lla. Joimme puoliksi kupillisen kahvia ja söimme puoliksi yhden wienerleivän.
Numminen esiintyy Helsingin Kulttuuritalossa pyöreiden vuosien kunniaksi Riku Niemi Orchestran solistina. Ohjelmistossa on Nummisen viihdepuolen musiikkia yli 50-vuotisen uran varrelta. Nummis-viihdettä, kuten taiteilija itse määrittelee.
– Ensin ajatus oli esittää myös säveltämääni klassistyyppistä musiikkia, mikä olisi ollut suuri yllätys yleisölle. Luulen, että se olisi aiheuttanut vain levottomuutta.
Ohjelmiston suhteen Nummisella on joka tapauksessa runsaudenpula. Taiteilijan teoslista on pitkä kuin nälkävuosi, liedistä teknoon, filosofisista lauluista lastenlauluihin. Musiikin päälle tulevat tv-sarjat, elokuvat ja kirjat.
M. A. Numminen on todellinen kulttuurin moniosaaja. Mistä hän saa kaikki ideansa?
– Luulen kasvaneeni sellaiseksi. Minun ei ole erityisesti tarvinnut etsiä ideoita. Ne vain pulpahtavat mieleeni, ja sitten toteutan ne, Numminen sanoo.
Yle kielsi tukun lauluja – Numminen soitti yhden televisiossa
M. A. Nummisen ensimmäinen julkinen esiintyminen oli kulttuuriskandaali. Yleisölle tuntematon pehkopää esitti laulujaan Jyväskylässä osana opiskelijoiden performanssia. Laulujen sanat Numminen oli kopioinut muun muassa sukupuolivalistusoppaista.
Poliisi tuli paikalle ja vei miehen kamarille. Kuulusteluissa Numminen näytti, mistä hän oli saanut sanat lauluihinsa – tavallisista kirjoista, jotka olivat saatavilla kirjastosta. Poliisipäällikkö päästi miehen menemään, mutta kaikki esitetyt laulut päätyivät soittokieltoon Yleisradiossa.
Myöhemmin samana vuonna Numminen kuitenkin esitti yhden lauluista Ylen tv-kanavalla.
Hän lauloi VEK-ryhmän (Jukka Virtanen, Aarre Elo ja Matti Kuusla) ohjelmassa kappaleen Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa. Esitys kuvattiin, missäpä muualla, eduskuntatalon puistossa.
– Muistan sen mainiosti. Ohjelman tekijät väittivät, että vaikka kappale on radiossa kielletty, se ei ole televisiossa kielletty.
– Minua haastateltiin niin sanotulla rikospaikalla eli Jyväskylän yliopiston edessä. Sitten ajoimme Helsinkiin, jossa esitin kappaleen säestäen itseäni sähkökitarallani.
Numminen pitää tiettävästi hallussaan ennätystä Ylen kieltämien laulujen määrässä. Jälkeen jäävät muun muassa Irwin Goodman ja Juha Watt Vainio.
– Kaikki uusi eurooppalainen radikaali ajattelu oli kauhistuttavaa. Paras tapa kai oli kieltää se. Niin saatiin ainakin kymmenen vuotta lisäaikaa ajatella asioita.
Numminen oli silmätikku.
– Pari vuotta myöhemmin, kun lauloin Schubertin liedejä niin kauniisti kuin vain minä osaan, kaikki joutuivat esityskieltoon, Numminen hymähtää.
Provokaatio vie yhteiskuntaa eteenpäin
Musiikki on M. A. Nummiselle provokaation väline. Erityisesti uransa alkupuolella muusikko nautti, kun häntä paheksuttiin. Iän myötä mieli on säyseytynyt, hän sanoo.
– Enää en haluaisi olla estradilla järjestämässä provokaatiota. Mutta kyllä minun mielestäni se kuuluu nuorille ihmisille, jotta saadaan yhteiskunta muuttumaan parempaan suuntaan.
Hyvä provokaatio pöyristyttää laajasti ja kaikkia. Nummisen kannalta kuvaava tapaus sattui 52 vuotta sitten. Hän esitti underground rock -lauluja sekä vasemmiston SKDL:n että Kokoomuksen tilaisuuksissa. Molemmissa raivostuttiin taiteilijalle ja luultiin, että pilkka osui juuri heihin.
Kynä olisi vieläkin terävä, mutta Numminen seuraa nykypäivän politiikkaa sivusta.
– Luulen, että poliitikot saavat keskenään aikaan niin suurta pahennusta, ettei minun tarvitse puuttua siihen.
Numminen korostaa, ettei nyky-yhteiskunta ole immuuni provokaatiolle, vaikka välillä tuntuu, ettei musiikista ole enää entisaikojen skandaalinkäryiseksi taidemuodoksi.
– Moni aihe saisi valtavan paheksunnan aikaiseksi ja jopa rikosoikeuden asiantuntijat liikkeelle. Esimerkiksi rasistiset asiat herättävät valtavaa pahennusta – aivan syystäkin, Numminen sanoo ja muistuttaa, että hän sävelsi laulunsa jo silloin aikoinaan aina sallittuihin teksteihin.
Kaiken takana sivistys
Omaperäisestä äänestä tunnettu Numminen aloitti muusikonuransa kotiseudullaan Somerolla 1950-luvun lopulla. Ensimmäinen oma yhtye oli Viisi vierasta miestä, mutta sitä ennen hän oli jo soittanut Unto Monosen yhtyeen vierailevana rumpalina.
Numminen oli mukana kuvioissa silloinkin, kun niin ikään somerolainen Rauli Badding Somerjoki aloitteli uraansa.
Numminen sai eväät omaperäisen uran rakentamiseen kotoaan.
– Sain tarpeeksi hyvät kasvatukselliset ohjeet ja kannustukset. Ei tarvinnut luimuilla muiden silmien edessä.
Osansa on myös opinnoilla. Numminen opiskeli noin kymmentä eri ainetta Helsingin yliopistossa, muun muassa valtio-oppia, sosiologiaa, kielitiedettä ja filosofiaa.
– Siitä sai maailmankatsomukseen aikamoisia aineksia, ettei tarvinnut ainakaan hävetä itseään.
Nummista ei voi lokeroida tietyn musiikinlajin tai taidemuodon rajojen sisälle. Hänen filosofiaansa on rönsyillä, rikkoa rajat ja aidat.
Yksi asia yhdistää tavalla tai toisella hänen kaikkia teoksiaan: sivistys. Sen puolia taiteilija piti uransa alussa, ja pitää vielä kahdeksankymppisenä.
– Parhaimmillaan sivistyksen oppii, kun opettelee hallitsemaan oman kielensä, oman maantieteensä ja oman historiansa, Numminen toteaa.
Lue lisää: Sukupuolivalistuslaulut saivat poliisit paikalle ja M. A. Nummisen uran nousuun