Suomessa on varauduttu siihen, että runsas kolmasosa suomalaisista sairastuu seuraavien kuukausien aikana koronaviruksen aiheuttamaan tautiin.
Tätä lukua ei ole vedetty hatusta, vaan se on mietitty tarkkaan. Luku löytyy vuoden 2012 influenssapandemian varautumissuunnitelmasta.
“Suunnitelman pohjalta varautuminen on hyvällä tasolla kaikissa mahdollisissa eri tilanteissa”, kirjoitti vastikään sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kirsi Varhila.
Suomalaisia vuonna 2003 pelästyttänyt sars ja vuonna 2005 pelästyttänyt lintuinfluenssa olivat vaikuttamassa siihen, että Suomi sai ensimmäisen pandemian varautumissuunnitelman vuonna 2006.
Suunnitelma päivitettiin vuonna 2012 sikainfluenssan jälkeen.
Yle haastatteli kolmea aiemmin myrskyn silmässä ollutta lääkäriä, jotka kertovat, miten nuo varautumissuunnitelmat syntyivät ja minkälaisen pohjan ne antavat koronan, siis COVID-19 -taudin, ehkäisylle ja torjunnalle.
Terhi Kilpi, oli 2000-luvun alkupuolella Kansanterveyslaitoksen rokoteosaston johtaja. Jukka Lumio oli samaan aikaan Tampereen yliopistollisen sairaalan (Tays) infektioyksikön osastonylilääkäri ja Merja Saarinen sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos.
Kaikkia hoidetaan, mutta potilaita on myös pantava tärkeysjärjestykseen
Terhi Kilpi johtaa tällä hetkellä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kansanterveysratkaisut-osastoa. Hän oli laatimassa sekä vuoden 2006 että 2012 varautumissuunnitelmia.
Hänen mukaansa kummankin varautumissuunnitelman läpilyövä periaate on, että kaikkia hoidetaan yhdenvertaisesti. Sitä pidetään Suomessa helposti itsestään selvänä, mitä se ei kaikkialla maailmassa suinkaan ole.
– Kun varautumissuunnitelmaa tehdessä keskusteltiin siitä, hankitaanko tarjolla olevaa rokotetta kaikille, varsin nopeasti tehtiin päätös, että pyritään kaikkien kansalaisten suojaamiseen. Nyt rokotetta ei vielä ole, mutta yhdenvertaisen hoitamisen periaate on silti olemassa, THL:n osastonjohtaja Terhi Kilpi sanoo.
Varautumissuunnitelmaa tehdessä käytiin eettinen keskustelu myös siitä, miten ihmisiä laitetaan tärkeysjärjestykseen. Pandemian aikana sellaisia päätöksiä joudutaan tekemään. Se koskee paitsi rokotteita myös esimerkiksi lääkkeitä ja hoitopaikkoja.
– Periaate on se, että kiinnitetään huomiota kuolleisuuteen ja pyritään pelastamaan suurin mahdollinen määrä elinvuosia.
Käytännössä tuo periaate tarkoittaa Kilven mukaan sitä, että jos aikuisen ja lapsen riskit kuolla ovat yhtä suuret, vaarassa oleva lapsi ajaa aikuisen ohi. Jos taas vanhojen riski kuolla on suuri ja lapsen pieni, niin sellaisessa tilanteessa on oikeutetumpaa rokottaa vanhukset.
– Koronan kohdalla rokote ei ole nyt ajankohtainen, mutta olemassa olevien tietojen valossa ikäihmisten riski sairastua vakavasti COVID-19 -tautiin on suurempi. Se tarkoittaa, että nyt pitää yrittää suojata ja varautua hoitamaan erityisesti ikäihmisiä, THL:n osaston johtaja Terhi Kilpi sanoo.
Entinen lääkintöneuvos, nykyinen lastenlääkäri Merja Saarinen oli myös valmistelemassa kumpaakin varautumissuunnitelmaa.
Hän sanoo, että pandemiatilanteessa korostuu erityisesti hyöty siitä, että meillä on julkinen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä.
– Se takaa sen, että epidemia ei leviä sen vuoksi, että jollakulla ei ole varaa hakeutua hoitoon. Lisäksi epidemian torjunta ja koordinointi on paremmin mahdollista.
Alueilla varauduttiin vakavaan pandemiaan
Jukka Lumio oli pitkään Tampereen yliopistollisen sairaalan infektio-osaston ylilääkäri. Nyt jo eläkkeellä oleva Lumio on osallistunut sekä paikalliseen että valtakunnalliseen varautumistyöhön.
Lumio kertoo, että kaikki sairaalat joutuivat tekemään varautumissuunnitelmia potilaiden vastaanottoon. Asioita mietittiin vakavimman vaihtoehdon mukaan.
Esimerkiksi Taysissa 2000-luvulla konkreettisesti suunniteltiin, mistä ovesta hengitystieoireita sairastavat ja muut potilaat tulevat sisälle niin, että potilaat voidaan pitää erillään. Asioita myös testattiin, jotta ne toimisivat käytännössä.
Lumio muistelee, miten paareilla kuljetettiin ihmisiä hengityslaitteiden kanssa eri kulkureittejä. Kokeiltiin, miten mahduttiin hissiin ja pääseekö hissillä teho-osastolle. Koko ketju käytiin lävitse.
Pirkanmaan terveyskeskusten tartuntatautien vastuulääkärit olivat myös useita kertoja koolla.
– Jokainen velvoitettiin omassa kunnassaan käymään läpi vastaanotot, sairaansijat ja myös mahdolliset ulkopuoliset paikat, kuten voimistelusalit, jos lisää sairaansijoja tarvittaisiin.
Pirkanmaalla mietittiin myös eläkkeellä olevien sairaanhoitajien rekrytointia. Lumio kertoo, miten Taysissa selvitettiin viiden vuoden aikana eläköityneet sairaanhoitajat ja heidän halukkuutensa tulla töihin.
Samalla lailla kuin nyt, valmistauduttiin myös siirtämään sellaisia kiireettömiä leikkauksia, jotka vaativat muutaman vuorokauden tehohoitotarkkailua.
“Työsuojeluasiantuntijoilta tahtoi unohtua, että puhuminen potilaan kanssa on tärkeää”
Jukka Lumio oli myös työryhmässä, joka mietti suojaimia ja niiden riittävyyttä. Hän muistelee, miten työryhmässä hylättiin rakennustöissä käytettyjä naamarimalleja.
– Työsuojeluasiantuntijoilta tahtoi unohtua, että puhuminen potilaan kanssa on tärkeää.
Henkilökunnan suojaaminen on aivan olennaista siksi, että terveydenhuollon henkilöstön on uskallettava hoitaa. Heistä on pidettävä aivan erityistä huolta.
– Kauhukuva olisi se, että potilaita pannaan ovien taakse, eikä sitten uskalleta käydä katsomassa, infektiolääkäri Jukka Lumio sanoo.
Lumion kauhuesimerkki tulee Englannista, jossa potilaita kuoli malariaan siksi, että malariaa sairastavia pidettiin ebolaa sairastavina potilaina. Ebola on erittäin vakava verenvuotokuume.
– Heidät laitettiin eristyshuoneisiin, joissa ei uskallettu käydä. Muut tautivaihtoehdot jäivät huomiotta.
Jukka Lumio kertoo myös, että henkilökunnan kanssa keskusteltiin etenkin lintuinfluenssan ja sarsin kohdalla siitä, onko henkilökunnan pakko hoitaa. Osa ei ollut siihen valmis.
– Nyt kun perusterveillä koronan aiheuttama tauti näyttäisi olevan lievä, tästä tuskin tulee ongelmaa, Jukka Lumio sanoo.
Hän muistuttaa myös siitä, että koronapotilaiden hoitaminen ei saa tarkoittaa sitä, että muut sairaat eivät saa tarvitsemaansa hoitoa.
– Monet muutkin sairaudet, kuten sydäninfarktit ja aivohalvaukset, vaativat äkillistä sairaalahoitoa.
Kaikki se työ, mitä aikanaan tehtiin, ei ole mennyt hukkaan, Jukka Lumio muistuttaa. Sikainfluenssan jälkiseuraus oli se, että Suomeen saatiin hyvä pandemiasuunnitelma, jota päivittämällä voidaan käyttää nyt koronassa.
– Monet asiat on mietitty ja kokeiltu sairaanhoitopiireissä ja terveyskeskuksissa, nyt on täytynyt vain päivittää ne.
Myrskyn silmässä on oltu ennenkin – kyllä siitä selvitään
Virkamiehet ja poliitikot työskentelevät paraikaa valtavan paineen alla.
Sarsissa, lintuinfluenssassa ja sikainfluenssassa Terhi Kilpi vastasi tunnista toiseen median kysymyksiin. Kun sikainfluenssarokote aiheutti narkolepsiaa, Kilpi sai jopa tappouhkauksia.
– Myrskyn silmässä kesti, koska tiesi tekevänsä tärkeää työtä, johon voi sisältyä myös pahoja yllätyksiä. Piti varautua epidemiaan, piti torjua sitä ja myös minimoida haitat. Aina oli myös kollegoita, joilta sai tukea. Lisäksi sain valtavan määrän kansalaispalautetta. Ihmiset osoittivat arvostusta, sillä jaksoi eteenpäin Kilpi sanoo.
Samaa sanoo myös nykyisin lasten ja nuorten lääkärinä työskentelevä Merja Saarinen.
– Sekä oman ministeriön, muiden ministeriöiden että sairaanhoitopiirien tuki oli tärkeää ja auttoi jaksamaan. Entisen Kansanterveyslaitoksen eli nykyisen THL:n epidemiologinen osaaminen ja asiantuntemus olivat aivan korvaamatonta.
Terhi Kilpi, Jukka Lumio ja Merja Saarinen sanovat arvostavansa tapaa, jolla koronaviruksen aiheuttamaa tilannetta Suomessa nyt hoidetaan.
– Minulle välittyy se, että päätöksiä tehdään asiantuntemuksella ja halutaan myös kertoa, miksi näin tehdään. Ei vaan sanota, että jotakin on päätetty, ja nyt on pakko totella, osaston johtaja Terhi Kilpi sanoo.
Koronassa on vielä paljon sellaista, mitä ei tiedetä
Koronaviruksen aiheuttamassa COVID-19-taudissa on paljon sellaista, mitä ei vielä tiedetä.
Epätietoisuus luo turhiakin pelkoja.
Lintuinfluenssan aikoihin ihmisiä huolestuttivat esimerkiksi lintujen kakat. Jukka Lumiolta kysyttiin, pitäisikö Näsijärven laitureita pestä linnun kakasta varmuuden vuoksi – ei tarvinnut.
Aikanaan tiedämme, mikä koronan kohdalla osoittautuu turhaksi peloksi, mikä oikeaksi.
Jotakin pandemioista voi kuitenkin tietää. Terhi Kilpi sanoo, että yksi hänen oppi-isistään nosti pelkistäen esiin kolme asiaa:
- Virus oppii ihmisvirukseksi vain ihmisessä. Vasta ihmisestä toiseen leviävä virus pystyy aiheuttamaan epidemian.
- Pandemialle pannaan koko ajan kapuloita rattaisiin. Viruksen toimintaa ei pysty kokonaan estämään, mutta sitä voidaan tehokkaasti häiritä koko ajan.
- Virukset ajan oloon kesyyntyvät, näin on aina käynyt. Ei tarvitse olla hirveän peloissaan.
Lue myös:
Epäiletkö koronavirusta? Tee nettitesti viranomaisten laatimassa Omaolo-palvelussa
Voit keskustella aiheesta 17. 3. klo 23 asti.