Urheilu on perinteisesti nähty miesten toimintakenttänä, ja moni suomalaisista naisurheilijoista on joutunut kokemaan sen kaikessa karuudessaan. Yksi heistä on Hanna-Mari Sarlin, jonka ura alkoi HJK:ssa 1970-luvun puolivälissä. Sarlin lukeutui paitsi HJK:n myös maajoukkueen kantaviin voimiin lähes 20 vuoden ajan.
Näinä vuosina naisten jalkapalloa ei vielä juurikaan arvostettu, mikä näkyi esimerkiksi mediateksteissä.
– Aika ikäviäkin uutisointeja oli aina välillä. Muistan yhden Uuden Suomen toimittajan jutun finaalista. Pelasimme myöhään syksyllä ja kentät olivat mutaiset. Hän oli valikoinut kuvan, missä pelaajat seisoivat rivissä ja se oli rajattu navasta alaspäin, että katsokaas näitä komeita naisten kuraisia jalkoja, näin viehättävää tämä naisjalkapallo on, Sarlin muistelee Yle Urheilulle puhelimitse.
Sarlinin saavutukset kotimaan kentillä ovat komeaa luettavaa: 11 Suomen mestaruutta ja yli sata maalia naisten SM-sarjassa. Hänet valittiin myös vuoden naisjalkapalloiloijaksi kahdesti: vuosina 1983 ja 1986. Naisten pääsarjan parhaan maalintekijän palkinto on nimetty Sarlinin mukaan.
Myös maajoukkueessa pelejä kertyi lähes viisikymmentä. Nopeudestaan tunnettu hyökkääjä ei kuitenkaan saanut paljoa arvostuksesta nauttia. Sarlin muistelee, että lajin arvostus alkoi nousta vasta hänen uransa päättymisen aikoina, kun maajoukkue alkoi menestyä kansainvälisillä kentillä.
– Siinä vaiheessa, kun lopetin, naisjalkapallo koki ison nousun. Piikki tuli siinä 1990-luvun loppupuolella.
Vuonna 2007 Sarlin sai komeasta urastaan arvostusta. Hänet nimettiin ensimmäisenä naisena Suomen jalkapallon kunniagalleriaan.
Myös salibandymestari
Suomi taisteli vuoden 1997 ja 2001 EM-kisapaikasta vielä jatkokarsinnoissa, kunnes ensimmäinen, odotettu esiintyminen EM-viheriöllä koetti vihdoin 2005. Myös juniorityö on Sarlinin mukaan mennyt eteenpäin.
– Itse kun aloitin, siirryin suoraan naisiin. Ei tytöille ollut juniorityötä, minä pelasin jo 12-vuotiaana naisissa. Nykyään juniorityö on pitkäjänteistä ja systemaattista, valmentajat sitoutuneita ja hyviä. Se näkyy jo vanhemmissa pelaajissakin. Naiset ovat siirtyneet ammattilaisiksi.
Myös Sarlin käväisi ulkomailla pelatessaan tukholmalaisen Hammarbyn riveissä Damallsvenskania 1980- ja 1990-luvun vaihteessa, muttei kuitenkaan ammattilaisena. Siviiliuransa hän on tehnyt opetustöiden parissa, ja tällä hetkellä hän työskenteleekin rehtorina.
Vapaa-ajalla ei tarvinnut keksiä tekemistä, sillä jalkapallon lisäksi Sarlin pelasi myös salibandya – niin ikään SM-tasolla ja maajoukkueessa. Espoon Oilersissa hän juhli Suomen mestaruutta vuonna 1994.
Sarlinin mukaan ajankäytön kanssa ei kuitenkaan ollut ongelmia.
– Olen pienestä pitäen tottunut siihen. Kun kävin koulua, nautin siitä, että on vastapainoa opiskelulle ja perhe-elämän osalta siitä, että pääsee irti omaan harrastukseen. Kaksikymmentä vuotta meni intohimoisesti pelatessa. Se oli minulle elämä. En usko, että olisin tässä, jos urheilua ei olisi ollut niin intohimoisesti mukana.
Tekemistä riittää
Suomessa naisten jalkapallo on kehittynyt huimasti sitten 1970-luvun alun, jolloin pääsarjatoiminta käynnistettiin. Suomi oli ensimmäisten maiden joukossa päättämässä viime syyskuussa A-maajoukkueiden yhtenäisistä korvauksista.
Vaikka seurajoukkueiden korvauksissa ja olosuhteissa on vielä parantamisen varaa, on Suomi kuitenkin eturintamassa naisten jalkapallon kehityksessä – monessa maailman maassa vanhemmat kieltävät vielä tänä päivänäkin tyttöjä pelaamasta. Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa on puuttunut tähän esimerkiksi pitämällä naisten jalkapallotoiminnan pyörittämistä ehtona maille maksamilleen korvauksille.
Maajoukkueen tasavertaisten korvausten lisäksi kotimaan pääsarja vaihtoi nimensä naisten liigasta Kansalliseksi liigaksi, mikä huomioitiin laajasti ympäri maailman.
Sarlinin mukaan nimenmuutoksessa on pointtinsa.
– Laji on sama kaikille ja liigat on vähän eri nimisiä. Ehkä Kansallinen liiga nimenä vähän särähti korvaan, että voisi löytyä parempikin nimi.
Naisten jalkapallon kasvua Sarlin on kuitenkin seurannut ilolla. Esimerkiksi viime kesän MM-kisat keräsivät televisioiden ääreen jättiyleisön, ja jalkapallojuhlasta nautti myös Sarlin.
– Naisten jalkapallo on oikeasti tasokasta kautta maailman. Laadukkaalta touhulta näyttää ja arvostus on noussut ihan huimasti. Ammattiliigoja syntyy yhä enemmän.
Kaikesta huolimatta tekemistä vielä riittää.
– Meillä on aika vähän volyymia pelaajissa. Vaikka luvut ovat menneet ylöspäin, edelleen tarvitaan lisää pelaajia ja hyviä valmentajia, Sarlin viestittää.
Tänään 19.3. vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Minna Canth oli suomalainen kirjailija ja yhteiskuntavaikuttaja.
Lue myös:
Ylen naisten jalkapallon MM-kisalähetyksille Kultainen Venla
Naisten MM-jalkapallo keräsi Ylen kanavilla upeat katsojaluvut