Tutuista tavoista on vaikea luopua.
Hallitus on sulkenut kouluja ja asettanut kokoontumisrajoituksia sekä antanut suosituksia sosiaalisten kontaktien välttämisestä koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi.
Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, ettei osa kansalaisista ota vakavasti suosituksia ja määräyksiä.
Samalla viikolla kun hallitus on ottanut käyttöön valmiuslain pykälät, on kohuttu tottelemattomista ikäihmisistä, jotka kapinoivat kotiin vetäytymistä vastaan.
Lapin hiihtokeskuksissa afterski-juhlinta jatkui pitkään tavalliseen tapaan. Myös uuden kauppakeskus Hertsin avajaiset Helsingin Herttoniemessä saivat aikaan tuhansien ihmisten yleisöryntäyksen.
Kyllä, bilettäminen ja ilmaiset ämpärit kiinnostavat ihmisiä enemmän kuin henkikulta – eikä niitä ämpäreitä edes lopulta jaettu.
Tällaista omasta ja muiden terveydestä piittaamatonta käytöstä on tietysti paheksuttu laajalti sosiaalisessa mediassa.
Suomen koronaepidemian huippu on vielä edessä. On sananmukaisesti kansalaisten omissa käsissä, mikä virustilanne on kuukauden-kahden päästä.
Ensimmäinen suru-uutinen kuultiin lauantaina, kun vanhuksen kerrottiin kuolleen koronaviruksen aiheuttamaan COVID-19-tautiin Uudellamaalla.
Toimilla pyritään siihen, että uusien tartuntojen tahti hidastuisi ja sairaalat eivät ruuhkautuisi kerralla suurista potilasmääristä.
Hallituksen asettamat rajoitukset ja terveysviranomaisten ohjeet ovat jakaneet kansaa, ja aiheuttaneet erimielisyyksiä perheissä ja läheisten kanssa.
Vanhemmat ovat kiistelleet siitä, voiko lapsi leikkiä kaverin kanssa edes ulkona.
Aikuiset lapset ovat vääntäneet vanhempiensa kanssa siitä, onko mummon ja papan nyt järkevää vierailla sukulaisissa tai käydä itse kaupassa.
Osa suomalaisista noudattaa pilkuntarkasti suosituksia ja ohjeita, toiset taas suhtautuvat niihin välinpitämättömästi tai pitävät niitä ylireagointina, sellaisena hössötyksenä.
Kysyimme terveyspsykologilta, mistä tämä vastarinta rajoituksia kohtaan kumpuaa?
Yhteiskunnallisiin kriiseihin perehtynyt historiantutkija puolestaan kertoo, millä keinoin Suomi on selviytynyt aiemmista kriiseistä ja selviytyy tästä uusimmastakin.
Uusi uhka stressaa, osa kääntää selkänsä
Terveyspsykologi Taina Hintsa sanoo, että koronaan liittyy paljon kysymyksiä ja epävarmuutta. Kukaan ei esimerkiksi tiedä, kauanko epidemia kestää, ja mitä kaikkea sen tarttumiseen liittyy.
Tuntematon uhka aiheuttaa ihmisissä stressiä ja se kuormittaa.
Tämä voi saada aikaan osassa ihmisistä välinpitämättömän reaktion: vaikealta tuntuva asia ikään kuin kielletään. Ihminen syrjäyttää ohjeet ja määräykset tai keksii syitä, miksi nämä eivät koske juuri minua.
– Ihmisten välillä on isoja yksilöllisiä eroja suhtautumisessa uusiin ja yllättäviin tilanteisiin sekä suuriin muutoksiin, Hintsa kertoo.
Toiset sulkeutuvat kotiinsa paniikissa, toiset päättävät jatkaa arkirutiinejaan rajoituksista huolimatta. Korona voi tuntua kaukaisena asialta, jos omalla paikkakunnalla ei ole tullut ilmi virustartuntoja.
Hintsa työskentelee terveyspsykologian apulaisprofessorina Itä-Suomen yliopistossa.
Hän korostaa, että koronaepidemia on vielä uusi ja poikkeuksellinen asia, ja tilanteet muuttuvat nyt nopealla tahdilla.
Ihmiset tekevät koko ajan omaa tilannearviota, miten uhkaava ja vaarallinen tilanne juuri sillä hetkellä on.
– Tässä tilanteessa korostuu epävarmuuden sietokyky, ja se kuinka pystyy toimimaan epävarmassa tilanteessa. Tämä tarkoittaa muutoksia meille kaikille, Hintsa sanoo.
Hän kertoo, että jokaisella ihmisellä on heille luontainen reagointi- ja toimintatapansa. Tämä määrittää sitä, miten nopeasti ihminen lähtee mukaan johonkin uuteen.
– Toiset ihmiset suhtautuvat uusiin asioihin varauksella ja toiset uteliaisuudella. Osa saattaa jopa jähmettyä uudessa tilanteessa. Kyse on eroista yksilön temperamentissa ja persoonallisuudessa, Hintsa sanoo.
Näihin eroihin vaikuttavat muun muassa ihmisen fysiologia ja tausta. Yksilön arvoilla, asenteilla ja aiemmilla kokemuksilla on myös merkitystä uuden tilanteen kohtaamisessa.
Kukaan ei tietenkään elä omassa kuplassaan: ihmisen sosiaalinen lähipiiri, ja siinä vallitsevat normit vaikuttavat lopputulokseen.
Koronasta nykynuorten sukupolvikokemus
Yhteiskunnallisia kriisejä tutkinut historioitsija Antero Holmila kuvailee koronakriisiä tämän hetken sukupolvikokemukseksi, tapahtumaksi, joka raamittaa nykynuorten yhteistä kokemusta.
Viimeksi maahan on julistettu poikkeustila yli 80 vuotta sitten talvisodan syttyessä vuonna 1939.
– Tämä on mullistavaa kaksikymppisille opiskelijoilleni. Aiemmilla sukupolvilla on ollut muita tapahtumia, lama, öljykriisi tai sota-aika. Valmiuslain käyttö kertoo siitä, että me puhumme aika vakavista ja poikkeuksellisista asioista, Holmila sanoo.
Holmila työskentelee historian apulaisprofessorina Jyväskylän yliopistossa.
Suomi on kokenut myös aiemmin kriisejä, miten nyt tapahtuva sijoittuu niiden joukkoon?
Epidemiatkaan eivät ole uusi asia. Suomen sisällissodan jälkeen riehunut ankara pandemia espanjantauti koetteli väestöä huomattavasti kovemmin kuin korona.
– Tämän tyyppinen ei kuulu nyt elossa olevien historialliseen muistiin. Näkisin siinä mielessä koronan nykyihmisen historiaperspektiivissä aika poikkeuksellisena ja ainutlaatuisen tapahtumana, Holmila sanoo.
Tässä tilanteessa korostuu epävarmuuden sietokyky, ja kuinka pystyy toimimaan epävarmassa tilanteessa
Taina Hintsa
Holmilan mukaan Suomen sodan jälkeiset kriisit ovat olleet puhtaasti taloudellisia tai poliittisia. Ne eivät ole levinneet samalla tavoin yhteiskunnan kaikkiin kerroksiin. Nyt käsillä on sekä sosiaalinen, taloudellinen että yhteiskunnallinen kriisi.
Tutkija arvioi, että koronakriisin talousvaikutukset ovat huomattavasti pitkäkestoisempia kuin sen vaikutukset yhteiskunnallisella tai sosiaalisella puolella.
Aiemmat kriisit karaisseet iäkkäitä
Hallituksen määräämillä rajoituksilla pyritään suojelemaan erityisesti yli 70-vuotiaita ja perussairauksien takia riskiryhmään kuuluvia, mutta lopulta myös aivan meitä kaikkia.
Iäkkäämmillä on suurin todennäköisyys joutua sairaalaan ja päätyä vielä tehohoitoon. Viranomaisten mukaan vanhemman väen tulisi nyt pysyä karanteenin kaltaisissa oloissa.
Miksi ikäihmiset eivät noudata rajoituksia, jotka on luotu juuri heidän suojelemisekseen?
– Yli 70-vuotiaat ovat altistuneet jo aiemmin elämänsä aikana kriiseille. Jos ajatellaan sota-aikoja, tällainen tausta voi vaikuttaa. Nyt on kuitenkin kyse ei-havaittavasta asiasta, viruksesta, joka täällä jyllää, terveyspsykologi Taina Hintsa toteaa.
Antero Holmilassa vanhempien ikäryhmien ja riskiryhmään kuuluvien välinpitämättömyys rajoituksia kohtaan herättää ristiriitaisia tunteita.
– Se, että vanhemmat ihmiset suhtautuvat kevyemmin tähän tilanteeseen kuin nuoret ja keski-ikäiset, kertoo yhteiskuntatieteilijälle siitä, ettei meillä ole sellaista yhteiskuntaa tai toimintamallia, missä kaikki sopisivat samoihin saappaisiin, Holmila pohtii.
Koronaepidemian vähättely voi johtua siitäkin, että siihen liittyvää terveys- ja muuta tietoa tulvii nyt joka kanavasta, ja tavallisen ihmisen on vaikea pysyä kaiken tiedon perässä. Muille kuin lääketieteen ammattilaisille yksityiskohdat voivat myös tuntua vaikeaselkoisilta.
Kun tietoa tulee paljon ja eri lähteistä, ihmisiä ovat hämmentyneitä. Ei oikein tiedetä, mitä neuvoja pitäisi noudattaa.
– Viranomaisohjeet ovat pääosin selkeitä, mutta se vaihtelee, miten ihmiset tulkitsevat niitä. Kannattaa seurata virallista viestintää ja noudattaa näitä muuttuvia ohjeita. Kriittinen lukutaito on nyt myös tarpeen, Hintsa painottaa.
Osa ohjeista liian tulkinnanvaraisia
Ovatko hallituksen ja viranomaisten ohjeet olleet epäselviä, kun niitä tulkitaan hyvin eri lailla?
Tutkija Antero Holmilan mielestä isot linjaukset ja ratkaisut ovat olleet selkeitä. Hänen mukaan ongelmia syntyy siinä vaiheessa, kun päätöksiä sovelletaan yksilötasolla.
– Sitten se käy huomattavasti monimutkaisemmaksi, ja tulee niitä tulkintakysymyksiä, Holmila toteaa.
Vanhemmille on ollut epäselvää, kenen lapsi voi mennä kouluun ja päiväkotiin. Mitä ovat nämä kriittiset alat ja ammatit, joilla työskentelevien lapset voivat osallistua lähiopetukseen?
Samaan aikaan hallitus suosittelee lasten pitämistä kotona. Sekä kouluissa että päiväkodeissa on ollut väljää rajoitusten astuttua voimaan. Lue tästä lisää viimeisimmistä muutoksista.
Kriisi antaa yhteiskunnalle mahdollisuuden uusiutua, kunhan akuutista vaiheesta on päästy yli
Antero Holmila
Monet ulkomailta Suomeen palanneet taas ovat miettineet, mitä tarkoittaa karanteenin kaltainen tila, ja miten se eroaa oikeasta karanteenista?
Monissa karanteenimääräyksiä antaneissa maissa matkailijoita on ollut vastassa lentokentällä tai satamassa suojapukuinen hahmo, ja palaajat on ohjattu suoraan karanteenihotellin.
Tässä asiassa Holmila olisi toivonut hieman selkeämpiä ohjeita, joissa ei olisi tulkinnanvaraa.
– Esimerkiksi Australiassa lentokentällä ulkomailta palaaville on laitettu lappu käteen, että se tarkoittaa tätä. Ei voi tietysti olettaa, että viranomaiset voivat heti alkuun antaa kaikkiin tilanteisiin täydelliset ohjeet, Holmila sanoo.
Tutkijan mukaan suomalainen yhteiskunta perustuu paljon luottamukseen ja terveen järjen käyttöön.
Viranomaiset luottavat, että kansalaiset kykenevät omaan ajatteluun ja itsenäiseen toimintaan. Tämä on Holmilan mielestä hyvä asia.
Lisää pakkokeinoja, jos pyynnöt eivät tepsi
Jos pyynnöt ja varoitukset eivät auta, onko seuraavaksi edessä rajoituksia liikkumiseen ja muita pakkokeinoja?
Pääministeri Sanna Marin (sd.) on väläyttänyt useamman kerran järeämpien toimien käyttöönottoa, jos määräyksiä ei noudateta.
Tällaisia voisivat olla esimerkiksi rajoitukset sisäiseen liikenteeseen, jonkin alueen tai maakunnan eristäminen tai ulkonaliikkumiskielto Italian ja Ranskan tapaan.
Marin sanoi Ylen Ykkösaamussa lauantaina, että hallitus on varautunut rajoittamaan liikkumista Uudeltamaalta muualle Suomeen, koska maakunnassa on todettu eniten virustartuntoja.
Ranskassa voi nyt saada tuntuvan sakon, jos ei pysty pysty todistamaan kieltoa valvovalle poliisille liikkuvansa luvan kanssa.
– Jokaisen kannattaa nyt harkita omia toimiaan ja noudattaa viranomaisohjeita. On tärkeää hoitaa oma osuutensa ja toimia vastuullisesti tässä tilanteessa. Näin voimme selvitä tästä yhdessä, Taina Hintsa korostaa.
Holmilan mukaan ruuvin kiristäminen voi olla edessä, jos epidemia pahenee. Tällä hetkellä ulkonaliikkumiskielto Suomessa tuntuu hänen mielestään äärimmäisyyksiin menevältä toimelta.
Koronatilanne on kuitenkin muuttunut hyvin nopeasti.
Hän muistuttaa, että tammikuussa vielä hämmästeltiin kokonaisen miljoonakaupungin eristämistä Kiinassa (koronaepidemian alkupaikka Wuhan).
– Mietin, että totalitaarisessa yhteiskunnassa näin voi tehdä, mutta entä demokraattisissa yhteiskunnissa? Nyt näyttää siltä, että voi, Holmila toteaa.
Helmikuussa Italiassa eristettiin maakuntia viruksen takia, ja jälkikäteen on arvosteltu, että tämä olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin.
– Kukaan ei oikeastaan enää ihmettele perusoikeuksien, kuten liikkumisen ja kokoontumisen vapauden rajoittamista. Tästä on tullut todella nopeasti yleisesti hyväksytty toimintamalli, Holmila sanoo.
Kriiseistä syntyy jotain uutta
Miten epidemiasta pitäisi puhua ihmisille, jotta ohjeilla olisi toivottu vaikutus, mutta se ei ahdistaisi liiaksi?
– Selkeä ja faktoihin perustuva viestintä on hyödyllistä. Siihen ei voi vaikuttaa, mitä ihmiset keskenään puhuvat ja tulkitsevat. Tilanne vaatii nyt vastuullista yhteistoimintaa meiltä kaikilta, Taina Hintsa sanoo.
Hintsa lohduttaa, että alati muuttuvassa tilanteessa ihmisten pitää vain hyväksyä, ettei kaikkea voi millään tietää. On viisasta hakea apua tai puhua läheisten kanssa, jos tuntuu, että tilanne kuormittaa liikaa.
Antero Holmilan mukaan käskyttäminen ja yhteenmuottiin pakottaminen ei ole oikein toiminut Suomessa. Hän pitää valittua linjaa hyvänä.
– Meillä on historiallisesti pitkä perinne yhteisvastuullisuudesta ja talkoohengestä. Kaikki tekevät sen oman osansa, jotta tilanne ei pahene, Holmila sanoo.
Mikä on ollut kantava viesti aiemmissa Suomea kohdanneissa kriiseissä, jota voisi korostaa myös nyt?
Terveyspsykologi Taina Hintsa ja historiantutkija Antero Holmila puhuvat toivon antamisesta.
Holmila sanoo, että kriisiin sisältyy aina mahdollisuus, että siitä syntyy jotain uutta. Hänestä myös tätä voisi korostaa viesteissä.
– Kriisi antaa mahdollisuuden uusiutua. Kun nyt on pakko tehdä voimakkaita toimia, ehkä niiden seurauksena syntyy jotain uutta, kunhan akuutista vaiheesta on päästy yli, Holmila toivoo.
Tutkijan mukaan yhtenäisyyden korostus on ollut toimintamalli ja se kansallinen tarina, jolla suomalaiset ovat selviytyneet aiemmista isoista kriiseistä.
Kun kansakuntaa kohtaa vaikea tilanne, kuten sota, se tiivistää rivit ja ajattelee yhteistä hyvää.
– Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on puhunut yhteishengestä ja toisten huomioimisesta. Kun hoidamme fiksusti oman tontin, palvelemme samalla myös naapuria. Kyllä se on ihan varmaa, että tästä selvitään, Holmila uskoo.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 22.3. kello 23:een asti.
Lue lisää:
Taistelu tuntematonta vastaan – Näin hallitus sulki Suomen seitsemässä päivässä
Korona voi mullistaa politiikkaa – Tutkija: Poikkeustilasta saattaa tulla uusi normaali