Karanteeni tai eristäytyminen ei ole merkinnyt lahtelaiselle Laura Tammelalle, 27, pariin vuoteen mitään. Hän on poistunut kodin ja kaupan ulkopuolelle pari kertaa viikossa.
– Elän karanteenin kaltaisissa olosuhteissa muutenkin, hän toteaa.
Poikkeusoloissa heikoimmassa asemassa ovat muun muassa ne, joilla on psyykkisiä ongelmia, yksinäisyyttä tai muuten hauraat suhteet ulkopuoliseen maailmaan, kuten Tammelalla.
Tilannetta vaikeuttavat ennaltaehkäisevien palveluiden, kuten sosiaalityön, koulujen ja terapiapalveluiden sulkeminen.
Tammelan eristäytyneeseen elämään oli tarkoitus tulla muutos keväällä ammattillisen kuntoutuksen muodossa. Yhteiskunnallisen koneiston yskiessä poikkeusolojen myötä sekin peruttiin.
– Kyllä se musertavalta tuntuu, kun viimein näytti siltä, että elämässä on jokin suunta. Ei voitu antaa edes mitään alustavaa aikaa, että milloin kuntoutusjakso mahtuu toteutua, koska tulevaisuus on arvaamaton, Tammela kertoo.
"Jos tulee liikkumisrajoitus, miten selviän yksin?"
Kahviloiden, kirjastojen ja seurakuntakeskusten sulkeminen voi olla monelle kova paikka.
Koulujen suljettua ovensa 22-vuotias Emma Vironen tajusi, kuinka yksin hän todella oli.
– Täällä kotonako pitäisi kuukausi olla? Uskon, että tämä on monelle rankkaa, jos ei ole läheisiä tai perhettä.
Vironen tiedusteli tällä viikolla sosiaalisessa mediassa, josko joku ryhtyisi hänelle varaäidiksi. Viestejä tuli paljon, mutta aika näyttää, syntyykö verkossa vaihdetuista viesteistä ystävyyssuhteita.
Hänellä ei ole perhettä, johon tukeutua kriisiaikana. Ystäviä on vain muutamia.
– Sitä on vaikeaa selittää ihmisille, jotka eivät ole kokeneet yksinäisyyttä. Jos tulee liikkumisrajoitus, miten selviän yksin kotona, omien ajatusten kanssa?
Joka viides kokee yksinäisyyttä jossakin elämänsä vaiheessa, erityisesti nuoret ja vanhukset.
Yksinäisyyttä tutkinut professori Niina Junttila näkee, että suomalaista yhteiskuntaa määrittää kiire ja menestys: Karanteenin keskellä on mahdollisuus havahtua siihen, millaista monen yksinäisen elämä on.
Nuorille tukipalveluita tarjoava Diakonissalaitoksen Vamos on pyrkinyt järjestämään maksutonta keskusteluapua etäyhteyksien varassa. Tavoitteena on, että tuki palvelun piirissä oleville jatkuu poikkeustilanteesta huolimatta.
Myös pääkaupunkiseudulla toimiva HelsinkiMissio tarjoaa apua yksinäisyyteen netissä sekä puhelimitse iästä riippumatta.
– Meillä on paljon nuoria yhteiskunnallisessa järjestelmässä, jonka palvelut ovat nyt miltei täysin sulkeutuneet poikkeusolojen myötä, Vamoksen johtaja Terhi Laine sanoo.
Syrjäytymiselle altistavat muun muassa vanhempien päihdeongelmat ja laiminlyönnin kokemukset lapsuudessa.
Tärkein yhdistävä tekijä on kuitenkin yksinäisyys.
Vamos tavoittaa vuosittain pari tuhatta työn ja koulutuksen ulkopuolella elävää nuorta. Vuoden palvelun piirissä olleen Laura Tammelan mukaan etäyhteydet eivät tule tässä tilanteessa tavoittamaan kaikkia apua tarvitsevia.
– Kyllä tilanne voi vielä pahentua. Jos on niin huonossa kunnossa, ettei jaksa olla etäyhteyksissä kenenkään kanssa, sitten sä jäät vaan sinne himaan.
Tammelalle itselleen suurin este on ollut lukihäiriö. Hän on ehtinyt opiskella lukion jälkeen neljässä eri koulutuksessa, jotka ovat sittemmin keskeytyneet.
– Oma vaatimustaso ei ole kohdannut voimavarojen ja itsetunnon kanssa. Etenkin silloin kun en tiennyt vielä lukihäiriöstä, ajattelin vain epäonnistuvani koska olisin "huono", vaikka kyseessä oli oikeiden oppimisvälineiden ja tapojen puuttuminen.
"Suomalaisen on vaikea myöntää, että on yksinäinen"
Vaikka Tammela kokee olevansa yhteiskunnasta osittain sivussa, ei hän ole yksinäinen. Yhteydenpito ystäviin on jatkunut Discord-alustalla. Palvelu on suunniteltu erityisesti videopeliyhteisöiden vuorovaikutukselle.
– Mua on helpottanut tietyt pitkän tähtäimen suunnitelmat ja rutiinit, kuten Vamoksen ryhmässä käyminen, mutta nyt sekin on tauolla. Täytyy nyt vaan jaksaa pitää pää pinnalla ja ystävät lähellä sekä mennä päivä kerrallaan, Tammela sanoo.
Myös Vamoksen keskusteluryhmät ovat jatkaneet toimintaansa Discord-palvelussa.
Poikkeusolot, epävarmuus ja kriisitilanne ovat lisänneet Emma Virosen yksinäisyyden tunnetta.
– Kun tästä selvitään, niin ihan varmasti soitan, että haluan päästä keskustelemaan jollekin. Se, että pääsee purkamaan näitä asioita, on tärkeää tässä tilanteessa, Vironen kertoo.
"Nyt on aika ottaa yhteyttä ihmiseen, josta ei ole hetkeen kuullut."
Vamos Lahden projektipäällikkö Annika Lindeberg
Suomalaisen on vaikea myöntää olevansa yksinäinen, toteaa yksinäisyystutkija Junttila.
– Me unohdamme helposti perustarpeet: sen, että pitää tulla nähdyksi ja kuulluksi. Nyt on alettu näkemään se tarve ja merkitys, että on niitä sosiaalisia suhteita. Joillakin se yksinäisyys on jatkuvasti päällä.
Nyt on aika ottaa yhteyttä ihmiseen, josta ei ole hetkeen kuullut, toteaa Vamos Lahden projektipäällikkö Annika Lindeberg. "Mitä kuuluu", vie jo pitkälle.
– Vaikka työkokeilu ja kuntoutustoiminta ei onnistu juuri nyt, pitää toivoa tulevaisuudesta ylläpitää, hän sanoo.
Miten eristäytyminen on vaikuttanut omaan elämääsi? Aiheesta voi keskustella 28.3 klo 23 asti.
Lue lisää: