Koronavirus teki sen, mitä kaikki lainlaatijat toivovat aina vältettävän: pakotti ottamaan valmiuslain käyttöön. Parin viikon takainen poikkeusolojen toteaminen kuitenkin paljasti, ettei vääntöä presidentin ja hallituksen vallanjaosta ole vielä täysin ratkaistu.
Suomessa on haluttu siirtyä kohti parlamentarismia eli vähentää presidentin ja vahvistaa hallituksen ja eduskunnan valtaa. Monessa kohti siinä on myös onnistuttu.
Nyt ensi kertaa käyttöönotettu valmiuslaki on kuitenkin osoittanut, että nykykirjaus tarjoaa presidentille myös houkutuksen yrittää laajentaa omaa valtaansa.
Sellaiseksi on viime päivinä tulkittu presidentti Sauli Niinistön hallitukselle tekemä ehdotus niin sanotun "nyrkkiryhmän" perustamisesta.
Lakiesitysten valiokuntamietinnöt ovat harvoin mielenkiintoista luettavaa ainakaan jälkeenpäin, mutta valmiuslakiin liittyvä on. Se on vuodelta 2010.
Valmiuslaki haluttiin uusia, koska edellinen laki oli 1990-luvun alkupuolelta eli ajalta ennen Suomen EU-jäsenyyttä ja vuonna 2000 voimaan tullutta valtiosääntöuudistusta.
Lakiuudistuksen mietinnön laati eduskunnassa puolustusvaliokunta, koska laki on luotu ikään kuin pariksi puolustustilalaille. Sitä käytetään Suomen ollessa sodassa tai väkivaltaisten levottomuuksien keskellä. Puolustustilalain käyttöönotto vaatii presidentin asetuksen.
Vuonna 2010 puolustusvaliokuntaa johti keskustalainen Juha Korkeaoja. Hän muistaa hyvin valmiuslakimietinnön laatimisen.
Uusittu ja yhä voimassaoleva valmiuslaki voidaan ottaa käyttöön vain "jos valtioneuvosto, yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa, toteaa maassa vallitsevan poikkeusolot".
Korkeaojan mukaan presidentti haluttiin pitää osallisena valmiuslain käyttöönotossa nimenomaan puolustusvoimien ylipäällikön roolissa. Uudenkin valmiuslain ensi määritelmät viittaavat nimenomaan aseelliseen hyökkäykseen tai sen uhkaan – siis juuri ylipäällikön tontille kuuluviin asioihin.
Uuteen valmiuslakiin liitettiin ensi kertaa mahdollisuus ottaa laki käyttöön myös, jos maassa on ”hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatautitila”. Sillä ei ole mitään tekemistä sodan, aseellisen hyökkäyksen tai ylipäällikön kanssa.
Juha Korkeaojan mukaan mietintötyössä ei harkittu sellaista vaihtoehtoa, että presidentin rooli rajattaisiin vain ”ylipäällikköpykäliin”.
Asia ratkaistiin niin, että valmiuslain käyttöönottoon tarvitaan presidentti, mutta toimeenpanoon tarvittavat asetukset antaa hallitus. Siten laki ei lavenna presidentin tehtäviä sisäpoliittisiin kysymyksiin, jollainen vaarallinen tarttuva tauti selvästi on.
Toisaalta kun lain käyttöönotto vaatii presidentin myötävaikutusta, monet vahvan presidentin kannattajat varmasti katsovat, että presidentillä on oikeus puuttua kaikkeen valmiuslain käyttöön. Siis myös nykyiseen koronatilanteeseen.
Kymmenen vuoden takainen puolustusvaliokunnan mietintö ei ollut yksimielinen, vaan siihen jätettiin kaksi eriävää mielipidettä. Niiden lukeminen on nyt kiintoisaa, kun presidentin vallan rajat ovat jälleen keskustelussa.
Nykyisen valmiuslain laatimisen aikaan eli vuonna 2010 presidenttinä oli Tarja Halonen, pitkäaikainen SDP:n ministeri ja toisen kauden presidentti.
Puolustusvaliokunnan sosialidemokraattiset kansanedustajat Reijo Laitinen, Reijo Kallio, Saara Karhu ja Eero Heinäluoma olivat sitä mieltä, että presidentillä pitäisi olla enemmän valtaa kuin mitä valmiuslakiesityksessä ehdotettiin.
Heistä ei riittänyt, että lain käyttöönottoon tarvittiin presidentti. Heidän mukaansa myös lain toimeenpanoon tarvittavien asetusten antaminen pitäisi olla presidentin tehtävä. Siis samalla tavalla kuin puolustustilalaissakin.
Samaa mieltä oli omassa eriävässä mielipiteessään vasemmistoliiton Jaakko Laakso.
He jäivät kuitenkin vähemmistöön ja nyt voimassa on valmiuslaki, jonka toimeenpano- ja soveltamisasetukset antaa hallitus.
Asetelma on mielenkiintoinen. Kymmenen vuotta sitten SDP:n kansanedustajat eivät halunneet, että SDP-taustaisen presidentin Tarja Halosen valtaa kavennetaan.
Nyt SDP:n pääministeri Sanna Marin ei suostunut kokoomustaustaisen presidentin Sauli Niinistön ehdotukseen erityisestä "lisänyrkistä", joka toimisi valmiuslain ja poikkeusolojen käytännön moottorina. Marin ministereineen halusi pitää vallan valmiuslain toteuttamisesta hallituksella ilman minkäänlaisia presidenttiperäisiä lisukkeita.
Korkeaojan mielestä pääministeri Marin on toiminut nyt oikein eli täsmällisesti sekä lain hengen että kirjaimen mukaisesti.
Korkeaoja korostaa, että valtioneuvostolla on sekä valta että vastuu toteutettavista toimista.
– Yleisperiaate on, että kukin ministeriö, mutta myös kunnalliset viranomaiset, vastaavat oman alansa toiminnasta myös kriisitilanteessa, Korkeaoja kirjoittaa sähköpostiviestissään.
Mitä presidentin ja pääministerin viime päivien kirjeet ja pikaviestit sitten paljastavat?
Minusta sen, että presidentin ja hallituksen vallanjaon rajapyykkejä yritetään yhä siirtää aina kun siihen tarjoutuu pienikin mahdollisuus.
Jutusta voi keskustella keskiviikkoiltaan klo 23:een.
Lue lisää:
Uusimmat tiedot koronaviruksesta
Taistelu tuntematonta vastaan – Näin hallitus sulki Suomen seitsemässä päivässä