Enteet olivat ilmassa jo tammikuussa. Maailman rankimpiin lukeutuvaan talviajan kestävyysurheilutapahtumaan, Iditarodiin (siirryt toiseen palveluun) osallistuminen vaikutti silloin Toni Lundille saavuttamattomalta haaveelta.
Iditarodissa kilpailijat kulkevat noin tuhannen mailin matkan Alaskan erämaassa esimerkiksi suksilla, kävellen tai polkupyörällä.
Reitti kulkee Willowista Nomeen. (siirryt toiseen palveluun)
Lundin tavoitteena oli taittaa matka pyörällä.
Hän oli kuitenkin juuri kaatunut työmatkallaan pyöräillessä niin pahasti, että vasen kyynärpää oli murtunut. Se piti leikata.
Lääkärit pitivät epätodennäköisenä, että mies voisi aloittaa maaliskuun alussa lähes kuukauden kestävän kilpailun.
Sisukas mies päätti toisin.
Läpi myrskyjen
Helmikuun puolivälissä röntgenkuvat näyttivät, että luutuminen oli lähtenyt hyvin käyntiin. Lund päätti luottaa siihen, että käsi kestää.
Ja niin se kestikin.
– Sen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, Lund iloitsee.
Muita ongelmia matkassa kuitenkin riitti.
Sääolosuhteet olivat kovia koko ensimmäisen viikon.
– Siihen osui heti muutama erittäin raju myrsky ja lämpötila oli lähellä kahtakymmentä pakkasastetta. Alaskan olosuhteet ovat huomattavasti raaemmat kuin Suomessa, Lund huomauttaa.
1 000:n mailin, eli 1 600:n kilometrin kilpailu käydään pitkälti luonnon armoilla. Huoltopisteiden välillä on kymmenien mailien etäisyys. Pisimmillään väli on yli 130 kilometriä.
Käytännössä kilpailijat nukkuvat siellä, missä voivat.
– Usein on nukuttava lumihangessa. Siksi varustautuminen on tärkeää. Mukana pitää olla ainakin makuualusta ja kunnon makuupussi, Lund kertoo.
Kyläläiset sulkivat ovensa
Toni Lund on käynyt saman kilpailun läpi jo kerran aiemmin, vuonna 2018. Silloin hän vietti erämaassa 26 päivää, 19 tuntia ja 18 minuuttia.
Tällä kertaa tavoitteena oli maalin tavoittaminen 24:ssä päivässä.
Aikataulu kärsi jo alkumatkasta, sillä Lund aloitti kilpailun flunssaisena. Neljäntenä päivänä hän alkoi kärsiä hengitysvaikeuksista. Mies kuitenkin sinnitteli 300:n mailin kohdalle McGrathiin, jossa päätyi terveysasemalle.
– Oli pakko hakea lääkkeitä ja pitää vuorokauden tauko.
Mieleen hiipi pieni epäily koronaviruksen mahdollisuudesta. Siinä vaiheessa epidemia oli kuitenkin vasta aluillaan ja Lund ajatteli, että ei se ole Alaskan syrjäisiin kyliin asti millään ehtinyt.
Maailmanlaajuinen uutisointi tavoitti silti kylät nopeasti ja ne alkoivat sulkea oviaan ulkopuolisilta.
– Kilpailijat ovat aiemmin saaneet majoittua joidenkin kylien koulurakennuksissa. Nyt ne suljettiin ja kilpailujärjestäjä joutui etsimään meille vaihtoehtoisia lepopaikkoja.
Kilpailijoiden ruokahuoltokin oli pitkälti kylien varassa. Niihin oli esimerkiksi postitettu eväspaketteja seuraavaa etappia varten.
Vaikka huoli koronasta vaikeutti kilpailijoiden matkaa, ei tässä vaiheessa ollut vielä tarvetta keskeyttää kilpailua.
Yksinäistä selviytymistaistelua
Toni Lund jatkoi kilpailua päättäväisenä. Osa kilpailijoista taittoi matkaa pienissä ryhmissä tai kahdestaan, osa täysin omillaan.
Lund lukeutui niihin, jotka eivät kaivanneet muiden seuraa.
– Viihdyn hyvin yksin ja nautin siitä. Kun on yksin, ei tarvitse välittää kenestäkään muusta. Voi keskittyä vain omaan tekemiseensä. Se sopii minulle paremmin.
Hän huomauttaa, että erämaassa ollaan kilpailemassa, vaikka suurin osa ajasta tuntuukin selviytymistaistelulta.
Matkan jatkaminen vaatikin välillä suunnatonta taistelua. Välillä pyörästä oli vain haittaa, sillä lumipyryssä ei päässyt polkemaan.
– Talutushommiksihan se meni, Lund toteaa.
Reitti katkesi vesiesteeseen
Myrskyjä oli matkalla useita, mutta Toni Lund ei antanut niiden lannistaa itseään. Hän tiesi, mihin oli lähtenyt. Alusta asti oli selvää, että olosuhteet ovat äärimmäisen rajut, eikä ole mitään takeita siitä, että kilpailijat pääsevät maaliin asti.
19. maaliskuuta Alaskan rannikolle rantautui niin raju myrsky, että sen yli ei menty edes sisulla.
– Reitti kulkee loppuvaiheessa Norton Bayn yli. Tilanne meni niin pahaksi, että sitä ei voinut enää ylittää, kun merivesi nousi jään päälle ja rikkoi sitä.
Kilpailun kärkikolmikko oli jo ehtinyt lahden yli, joten heillä oli vielä mahdollisuus päästä maaliin asti. Muut käytiin noukkimassa moottorikelkalla pois maastosta.
– Kyllähän se harmitti, vaikka olinkin siihen varautunut, että luonnonvoimille ei voi mitään.
Liikkuminen rajoittui hetkessä
Koronaviruksen vaikutus kilpailun etenemiseen jäi silti kalvamaan Toni Lundin mieltä. Jos epidemiaa ei olisi ollut, paikalliset olisivat ehkä liikkuneet alueella ja lahden ympäri olisi voinut päästä heidän tekemiään uria pitkin.
Jossittelut eivät kuitenkaan auttaneet. Lundin oli pakattava tavaransa ja lähdettävä kotiin.
Toni Lund kuvailee kotimatkaa ehkä matkan jännittävimmäksi etapiksi.
– Minun oli lennettävä kahden suuren lentokentän kautta ja välilaskut olivat pitkiä. Koronavirusepidemian tilanne oli siinä vaiheessa jo niin paha, että pesin ja desinfioin käsiäni joka välissä.
Kotona vaikutukset iskivät konkreettisesti.
Alaskan loputtomalta tuntuva erämaa vaihtui karanteeniin neljän seinän sisällä Paimiossa.