Nälänhätä, sota ja kulkutaudit, ne ovat Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella työskentelevän professori Arto O. Salosen mukaan olleet osana yhteiskuntaa kautta aikojen.
– Näissä kriiseissä selviytymisstrategiat ovat kuta kuinkin samankaltaisia, Salonen vertaa.
Salonen on tutkinut urallaan kestävään yhteiskuntaan siirtymistä, ja ihmisten elämäntapojen muutosta vastuullisemman kuluttamisen suuntaan.
Salonen on työssään havainnut, että ihmisten keskinäinen toiminta lisääntyy kaikkia yhteisesti koskettavan kriisin äärellä.
– Elämän ydinkysymys on siinä, onko ilot ja surut mahdollista jakaa. Rikkaiden sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen on mahdollista myös näissä poikkeusoloissa – ilman fyysistä kontaktia, Salonen kertoo.
Valoa koronan päässä
Arto O. Salonen vertaa koronakriisin jälkeistä aikaa sodan jälkeisen Suomen jälleenrakennusurakkaan. Vaikka sotatila onkin yhteiskunnalle vakavampi kriisi kuin niin kutsuttu kulkutauti, voi Salosen mielestä molempien jälkeistä aikaa verrata.
– Ihmisten tulisi asettaa kaikki laajempaan perspektiiviin. On unohdettu tosiasia, että tämän tyyppiset asiat ovat osa meidän yhteiskuntaa, Salonen muistuttaa.
Korona ahdistaa ihmisiä, mutta Salosen mukaan sen ei tarvitse ahdistaa, jos kykenee näkemään vallitsevan tilanteen olevan osa isompaa kokonaisuutta.
Salosen mukaan sodan jälkeisen Suomen jälleenrakennus on maailman historiassa ainutlaatuinen.
Yhteiskunta rakennettiin yhteistyöllä, ihmisten keskinäisellä vuorovaikutuksella ja työskentelemällä yhteisen hyvän eteen.
Yksilökeskeisyyttä korostava elämäntapa on tullut tiensä päähän.
– Usein asiat muuttuvat vasta pakon edessä. Nyt olemme yhteiskuntana ja kansalaisina t-risteyksessä, jossa kysytään, että mihin suuntaan lähdettäisiin. Nopeuteen keskittyminen ei ole nyt ratkaisu, vaan pysähtyminen ja suunnan pohtiminen, Salonen kertoo.
Historia osoittaa selkeästi, että kriisit ovat isoja mahdollisuuksia johonkin hienompaan.
– Sodan jälkeen Suomessa saatiin ennennäkemätön irtiotto köyhyydestä. Hopea- ja kultakorutkin pistettiin keräykseen, jotta Suomi saatiin yhdessä jaloilleen, Salonen toteaa.
Tulevaisuuden uhkiin valmistautuminen
Arto O. Salosen mielestä koronakriisi antaa ihmisille parhaimmillaan mahdollisuuden liittyä yhteen ja käyttää kriisistä saatuja oppeja tulevaisuudessa, kun koronaa suuremmat kriisit ovat todellisuutta.
– Tulevaisuudessa on kolme isoa uutta ongelmaa. Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja luonnonvarojen hupeneminen. Niiden ratkaiseminen edellyttää kohtaamista – ei kiertelyä, Salonen sanoo.
Myös tulevat ongelmat ratkaistaan samalla logiikalla kuin kulkutaudit. Salosen mielestä ratkaisu edellyttää sen tosiasian tiedostamista, että toimintatapojen pysyvä muutos on mahdollisuus ja välttämättömyys.
Ihmisten on Salosen mielestä pakko radikaalisti muuttaa hyvän elämän tavoittelua.
– Kestävän tulevaisuuden rakentaminen edellyttää kaikkien mukanaoloa. Elämän edellytysten tuhoutuminen on koko planeettaa lävistävä kriisi, jonka ratkaisemisella on kiire. Pienikin liike elämän jatkumisen puolesta on parempi asia kuin kova vauhti pimeyttä kohti.
Salosen mukaan aikaan ennen koronaa ei ole enää paluuta, eikä sitä tulisi enää edes tavoitella.
– Tämä on koko planeettaa lävistävä kriisi. Muutos hyvään vaatii yhteenliittymistä ja kyseenalaistamista, yhteisen päämäärän näkemistä.
Aika entinen ei onneksi enää palaa
Koronakriisissä Salonen toivoisi hartaasti, että puhe koronan jälkeisestä paremmasta yhteiskunnasta lisääntyisi. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei voi olla olemassa, jos se koostuu pelkästään yksilöistä.
Salosen mielestä on surullista, että korona-ajan jälkeisestä mahdollisesta hyvästä ei käydä lainkaan keskustelua, vaan nähdään tilanne vain syvänä kriisinä.
– En vähättele koronaa, mutta kriisin yli kurkottaminen auttaa meitä kaikkia, Salonen sanoo.
Salosen mukaan yhteiskunta on ollut syöksykierteessä kohti nopeaa mielihyvää, mutta vauhdin hurmassa ei ole huomattu, että matkataan väärään suuntaan.
Korona on pysäyttänyt vauhdin niin äkkiä, että on ymmärrettävää, että vielä toistaiseksi ihmiset ovat shokkitilassa.
– Olemme tuskaliaassa prosessissa, sillä meidät on pakotettu tähän. Mutta jos nyt suostuu kysymään itseltään, mitkä asiat loppujen lopuksi elämässä ovat luovuttamattomia, ollaan uuden äärellä, Salonen muistuttaa.
Ilmastokriisi ja muut tulevaisuuden uhat ovat Salosen mukaan olleet vielä kaukana nykyihmisten arjesta. Sen takia ilmastotekoja ei ole tehty tarvittavissa määrin.
– Korona koskettaa heti ja siihen on pakko reagoida. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat haitat eivät ole vielä kriisiyttäneet yhteiskuntaa, Salonen kertoo.
Minusta meiksi
Sodan jälkeinen sukupolvi jälleenrakensi Suomen ja tottui siihen, että itse pärjätään. Arto Salosen mukaan tämä näkyy ikäihmisten tavassa kenties jopa vähätellä koronakaranteenia, johon heidät on määrätty.
– Vanhoilla ihmisillä on vielä olemassa ylpeys siitä, että yhteiskunnan puoleen ei käännytä, koska on kunnia-asia selvitä yksin.
Tällainen ajatus on murtunut nuoremman sukupolven keskuudessa, joka on tottunut, että yhteiskunta tulee hätiin.
– On hirveän hyvä asia, että meillä on luukut, joista haetaan apua. Kääntöpuolena yksilön vastuu vähenee, Salonen kertoo.
Vanhin Suomessa elävä sukupolvi on selvinnyt sodasta ja monista uhkaavista kulkutaudeista.
– Nämä aikaisemmat isot kriisit läpikäyneillä on tuntuma, että ennenkin on menty läpi, Salonen sanoo.
Vapaus on usein illuusio siitä, että irtikytkeytyy kaikesta ja pärjää itsenäisesti. Salosen mukaan vääristynyt vapauden ihanne johtaa yhteenkuuluvuuden katoamiseen, ja koronan kaltaisen kriisin keskellä tuntuu siltä, että elämältä katoaa merkitys.
– Nyt monen ihmisen kriisi syntyy siitä, että emme koe riittävän hyviä syitä elämälle. Ajatellaan, että arjen välittömässä pyörittämisessä ei tarvita toisiamme.
Hyvinvoiva yhteiskunta koostuu ihmisistä, jotka kokevat olevansa osa jotain suurempaa.
Korona on puhkaissut itsekkyyden kuplan, ja Salosen mukaan nyt on mahdollisuus päästä ihmisten perustarpeiden äärelle.
– Mitä jos keskityttäisiin siihen, mikä meillä nytkin on hyvin. Siihen, mikä tuottaa arkiseen elämään iloa. Tai entä jos päättäväisesti lisättäisiin suomalaiseen yhteiskuntaan toistemme hyväksymistä sellaisina kuin kukin meistä on, Salonen ehdottaa.
Kodeissaan eristyksissä olevat ihmiset voivat nyt kokea samaistumista vanhuksiin, jotka ovat yksin ja eristyksissä hoitokodeissa koronakriisin jälkeenkin.
– Aikaisemmin ei ole ollut kosketuspintaa siihen hoivakodissa yksin olevan vanhuksen arkeen, nyt jokainen voi tuntea sen yksinäisyyden konkreettisesti, Salonen sanoo.
Aiheesta voi keskustella 5.4.2020 klo 23.00 saakka.
Lue lisää: