Palmusunnuntain virpojat eivät voi tänä vuonna kyläillä ovensuissa ja eteisissä. Poikkeusaika ei kuitenkaan estä versioimasta vanhaa perinnettä oloihin sopivaksi.
Turkulainen kerrostaloasukas Eija Luoto on seurannut uutisista, miten väki Italiassa ja Espanjassa on tullut korona-aikana parvekkeille yhteisöllisyyden nimissä – monenlaisistakin syistä. Miksei myös virvottavaksi?
– Kahdeksanvuotias tyttärentyttäreni suri kovasti, että hän ei pääse tänä vuonna virpomaan.
Luoto ajatteli myös vanhuksia, jotka yleensä pääsiäisen aikaan ilahtuvat, kun virpojat käyvät ovella.
– Meidänkin taloyhtiössämme asuu sen ikäisiä ihmisiä, jotka ovat tällä hetkellä suljettuja kotiin. Mikäs sen mukavampaa kuin järjestää hyvä mieli sekä lapsille että aikuisille.
Koulun lukumummonakin tunnettu Eija Luoto ilmoitti postiluukuista tipauttamillaan lapuilla, että kerrostalon pihalle saapuu pikkuvirpojia. He jättävät vitsaksensa alaovelle, ja virpomispalkan voi heittää parvekkeelta alas. Kaikille asukkaille oli selvää, että pysytään parvekkeilla, pihalle ei tulla.
Niska kenossa, yläviistoon
Betaniankadun 10:n taloyhtiössä innostuttiin kokeilemaan jo perjantaina, miten etävirpominen parvekkeille onnistuu. Ja onnistuihan se!
Luodon tyttärentytär, 8-vuotias Anna Salakari saapui kavereineen. Mukana olivat Annan ikätoveri Viola Lithonius, 10-vuotias Isabella Kirvelä Nkulu ja hännänhuippuna 6-vuotias Lukas Lithonius.
Käytännössä autosta putkahti ulos noita, pupu, kissa ja Harry Potter. Kaikilla kädessään vasut ja vitsakset.
Lapset virpoivat niska kenossa, yläviistoon.
Osa asukkaista heitti parvekkeelta virpomispalkaksi suklaa- ja lakupatukoita sellaisenaan. Joku oli pakannut kiitoksensa muovipussiin. Yhdeltä parvekkeelta lähti pärekori alas pitkin köysirataa.
– Tuli ensimmäisenä mieleen, miten saadaan karkit laskettua virpojille. Kiipeilyharrastukseni takia on kaikenlaista köysitavaraa, ja niillekin tuli nyt käyttöä, kertoo taloyhtiön puheenjohtaja Niko Vähäsarja.
Hänen mielestään Eija Luodon ajatus etävirpomisesta toimii hienosti, sillä nyt kaivataan erilaisia ideoita piristämään ihmisiä.
"Oli se vähän kummallista"
Millainen oli sitten itse virpojien kokemus?
– Oli se vähän kummallista, mutta silti kivaa, tuumasi Viola Lithonius alias Porkkanakylän Pupu.
– Tuntui se erilaiselta, mutta oli tosi mukavaa, että pääsimme virpomaan, sanoi Anna Salakari alias Luutakylän Noita.
– He saivat kuulla virpomislaulun ja nähdä meidän asut, iloitsi Isabella Kirvelä Nkulu alias Luutakylän Kissa.
Leveistä hymyistä pystyi lukemaan, mikä merkitys virpomisperinteellä on lapsille. He pukivat sen helposti myös sanoiksi.
– Halusimme antaa hyvän mielen muille ihmisille ja itsellemme. Ja piristää toisten päivää virpomisoksilla.
Videovirpojia ja pitkulaisia kirjeitä
Etävirpomisajatuksen ympärille kehittyi myös Facebook-ryhmä nimeltään Etävirpojat – iloa pääsiäiseen. Sen tarkoituksena on kartoittaa etävirpojia ja etävirpomispaikkoja sekä jakaa vinkkejä etävirpomisen toteutukseen.
– Sinne tuli muun muassa vinkki, miten lapset ovat tehneet pitkänmallisia kirjeitä, joissa on höyheniä. Kyllä virpominen voi tulla kirjekuoressakin, Eija Luoto toteaa.
Tai sitten virpojat voivat tulla virvottavien luokse videoyhteyden välityksellä. Jos kerran on etätöitä ja etäkoulua, niin nyt on myös etävirpomista.
Ortodoksisten nuorten liitto on ohjeistanut verkkosivullaan, miten pandemiankin aikana voi virpoa, kunhan keksii turvallisia tapoja.
Miten teillä ratkaistiin se, että tänä vuonna ei voi mennä oville virpomaan? Kuvat etävirpomisesta piristävät taatusti kaikkien palmusunnuntaita. Voit lähettää kuvia alla olevan linkin kautta. Julkaisemme ne tämän jutun yhteydessä.
Katso Ylen kuvajoukkoistuksen säännöt täältä.