Siinä vaiheessa, kun naisten painonnosto liittyi olympiaperheeseen Sydneyssä vuonna 2000, niin kuusivuotias Marianne Saarhelo asui vielä Askolassa ja kävi jo kolmatta vuottaan balettitunneilla Porvoon tanssistudiolla.
Monipuolisen urheilijapolun kulkenut Saarhelo aloitti vasta 21-vuotiaana painonnoston, mutta on nostanut itsensä vajaassa kuudessa vuodessa lajin eurooppalaiselle hupputasolle ja tavoittelee Tokion olympialaisten edustuspaikkaa.
Kaksissa edellisissä aikuisten EM-kisoissa Saarhelo on sijoittunut lupaavasti 8:nneksi ja 9:nneksi. Tammikuun lopun olympiakarsinnassa hän oli komeasti toinen SE- ja PE-tuloksilla.
Tasan vuosi sitten Marianne teki yhdessä kisassa peräti seitsemän Suomen ennätystä kilpailtuaan EM-kisoissa Georgiassa.
- Marianne on painonnoston superlupaus. Hän on tullut aika myöhään, vasta aikuisiällä mukaan painonnostoon, mutta ollut heti alusta alkaen huikean kova. Nyt vielä tuntuu, että hän on löytänyt itselleen sopivan harjoitusohjelman ja treeniympäristön Belgiasta. Hän on päässyt hyvään rytmiin ja kehittynyt tasaisesti, kuvaa liiton maajoukkuevalmentaja Antti Everi.
Monipuolisuus mahdollisti aikuisiän ihmetempun
Saarhelo miettii pitkään kuultuaan päävalmentajan ylistyssanat itsestään.
- Jaa…. No ehkä se pitää paikkansa. Aika harvoin kukaan, joka on aloittanut lajin yli 20-vuotiaana, on näin pitkällä.
Marianne Saarhelon kiiturimainen nousu lajihuipulle ei ole kuitenkaan sattuman satoa. Porvoolainen kun on harrastanut nelivuotiaasta lähtien ensin balettia ja sen jälkeen muun muassa telinevoimistelua, yleisurheilua ja kilpa-cheerleadingia.
- En ole lähtenyt nollasta tähänkään lajiin. Olen lähestulkoon koko elämäni ajan treenannut, en minä ihan tyhjästä ole pompannut. Kroppa ja koordinaatio ovat kehittyneet ajan mittaan. Ja voi olla, että jos olisin harrastanut palloilulajeja, niin vammariskini olisikasvanut nuorempana. Crossfit oli lajina minulla vuoden verran ennen painonnostoa, mutta tanko oli elementtinä minulle ihan uusi, monipuolisuusihme kertoi.
Saarhelo on panostanut kolme vuotta täysipäiväisesti urheiluun ja paiskii hommia ammattimaisesti, vaikka hänestä ei voi puhua täysin ammattiurheilijana, koska töissäkin pitää käydä brysseliläisessä kuntosalissa. Onni on kuitenkin, että työnantaja on joustava suomalaisen urheilu-uran suhteen ja tukee hänen kisareissujaan.
Olohuonetreenistä ei tarvitse olla huolissa
Näin koronaviruksen aikaan kaikki kuntosalit ovat laittaneet Belgiassa laput luukulle valtionjohdon käskystä. Suomalainen onkin joutunut käyttämään luovuuttaan pystyäkseen harjoittelemaan kunnolla.
Siinä missä monien lajien huiput voivat pitää fysiikastaan ja vireestään huolta harjoittelemalla pandemia-aikana omalla kropanpainollaan - vaikka kotona, niin painonnostossa se ei käy. Raakaa rautaa tulee nousta ilmaan ja tankoon pitää päästä käsiksi päivittäin. Muuta oikotietä ei ole.
Saarhelon olohuone on muuttunut pakon sanelemalla kerrostaloyhtiössä hetkessä kuntosaliksi, jossa hiki virtaa ja raskaat raudat saavat kyytiä. Välillä Mariannen täytyy varoa läheisyyttä janoavaa, rakasta kissaansa ja tarvittaessa käydä tuttavan autotallissa takomassa rautaa. Arjen kuviot ovat muuttuneet, eikä kilpakumppaneille sovi antaa yhtään etua tässä vaiheessa.
- Tämänhetkiseen tilanteeseen tällainen treenaaminen sopii, kun kilpailukausi ei ole ihan lähellä. Uskon, että kaikki (painonnostajat) ottavat aika rauhassa, kun kukaan ei tiedä, mihin valmistautua. Nyt voi vetää perustreeniä, kehonhuoltoa ja heikkouksien parantamista. En usko, että kesällä on vielä kilpailuiden aika. Ja kun on sitten tarvis, niin viidessä viikossa pystyn pääsemään hyvään kuntoon.
Hyvä kisapää
Painonnostossa on erityyppisiä kilpailijoita; toiset ovat luontaisesti vahvoja ja toiset taas teknisesti taitavia. Marianne Saarhelon vahvuus on vastoin ehkä perinteistä suomalaista urheiluajattelua; pään kestävyys tiukoissa paikoissa.
- Monet painonnostajat ovat tosi vahvoja ja pystyvät nostamaan treeneissä isoja painoja, mutta sitten kilpailutilanteessa ei saa sitä näytettyä hermoilemisen takia.
Painonnostossa pään osuus kilpailusuorituksesta on Saarhelon mielestä jopa 85-90 prosenttia.
- Jos sinusta tuntuu, että painot painavat paljon kisapäivänä ja ajattelet sitä vähänkään, niin siitä tulee helposti negatiivinen kierre. Kun hyväksyy tosiasiat työntöpäivänä, niin sitten on paljon helpompi suoriutua, kun et työskentele itseäsi vastaan. Silloin homma ei mene yliyrittämiseksi, vaan menet tavallaan flow’n mukana, Saarhelo toteaa fiksusti.
Painonnosto on kestävyyslaji
**
**
Monia lajeja matkan varrella kokeillut Marianne pystyy sanomaan syvällä rintaäänellä, miksi urheilulajina juuri painonnosto olisi hyvä vaihtoehto.
- Painonnosto on kaikilla tasoilla, niin henkisesti kuin fyysisesti haastavaa. Kyseessä on tavallaan kestävyyslaji, jonka maali on siellä pidemmällä. Työnjälkeä ei välttämättä näe heti. Sitä oppii arvostamaan, kun oikeasti joudut tekemään paljon töitä tavoitteen eteen.
- Itselläni tuntuu painonnostossa, että aina on varaa parantaa. Treenaamisessa on niin paljon asioita, mihin voi keskittyä sekä fyysisesti että henkisesti. Tässä lajissa on niin paljon erilaisia polkuja parempaan suoritukseen. Tämä kaikki viehättää ja tietysti se, kuinka pitkälle voi oikeasti viedä itseään.
EM-mitalista Marianne uskaltaa puhua ääneen. Alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa arvokisamitali jäi häneltä viimeistä, onnistunutta työntöä vaille. Viime aikoina ennätyksiä roppakaupalla rikkoneen suomalaisen kehityskäyrä on sojottanut ylöspäin, hitain mutta selkein askelin.
EM-kisat vedenjakaja olympialaisten kannalta
Ilman koronaviruspandemiaa Marianne Saarhelo kamppailisi parhaillaan näinä päivänä arvokisamitalista Moskovassa.
Hänellä olisi ollut tilastojen pohjalta sarjansa 7:nneksi parhaat EM-tilastolukemat, mutta suurkisojen tunnettuna venyjänä ja lajiin kuuluvien huippujen tavanomaiset epäonnistumiset huomioiden, olisi suomalainen saattanut kiilata parhaimmillaan jo tänä vuonna työnnössä mitalinsyrjään.
Painonnoston Tokion olympiakarsintaan ynnätyt, huhtikuussa ohjelmaan merkityt EM-kilpailut olisivat olleet suomalaisnostajien osalta isossa osassa, mutta koronavirus vesitti mahdollisuuden. Vielä ei ole varmuutta, pidetäänkö arvokisat loka-marraskuussa ja vaikuttavatko niiden tulokset yhä olympiarankingiin.
Hyvävireinen Saarhelo kärsisi, mikäli EM-kilpailuja ei enää laskettaisi mukaan sarjan olympiarankingiin. Hän oli olympiakarsinnan alkaessa vuonna 2018 vasta palautumassa ylikunnosta, eikä päässyt silloin haluamiinsa tuloksiin. Hyvä EM-sijoitus ja siitä ropisevat arvokkaat pisteet tiputtaisivat Saarhelon heikoimman nykytuloksen listalta pois, ja hänen asemansa saattaisi muuttua sitä kautta olympiarankingissa radikaalisti.
Painonnoston karsintasysteemi on niin kimurantti ja monisäikeinen, ettei kukaan osaa sanoa, kuinka lähellä esimerkiksi suomalaiskolmikko Saarhelo, Anni Vuohijoki ja Meri Ilmarinen on tällä hetkellä Tokion olympiapaikkaa.
- Tokion olympialaiset eivät ole vielä minulle päätavoite, vaan Pariisi 2024. Minulle on tavallaan ehkä helpompi sulatella, jos en Tokioon nyt vielä pääsisi. Ei siitä jäisi mitään hampaankoloon, toteaa Saarhelo.
Los Angeles 2028 ja tärkeä urheilija-avustus
Saarhelo muistuttaa, että neljän vuoden olympiadi on pitkä aika nostajalle, ja sinä aikana voi tapahtua paljon. Arkitekemisestä täytyy osata nauttia sekä asettaa lyhyemmän jakson tavoitteita jaksaakseen eteenpäin.
- Puhtaalle painonnostajalle minun ikäni, 26 vuotta ei ole ikä eikä mikään. Minä voin mennä vielä vaikka kolmet olympialaiset. Voimaa kun pystyy kehittämään vielä vanhempanakin. Mikä vaan on mahdollista, jos nostaminen vielä vuonna 2028 kiinnostaa. Näissä maissa, missä dopingia ei käytetä, niin urheilu-ura voi olla pitkäkin, kuittaa Saarhelo lyhyesti painonoston perisynnin, lukuisat dopingtapaukset.
Marianne Saarhelo on yksi Suomen olympiakomitean tukemista urheilijoista, jonka katsotaan olevan urheilu-urallaan hyvässä nosteessa ja omaavansa mahdollisuuden menestyä tulevissa arvokilpailuissa.
Porvoosta ponnistanut, nykyinen maailmankansalainen saa huippu-urheilijana saman verran opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää avustusta - 6000 euroa - kuin esimerkiksi golfaaja Sami Välimäki, pyöräilijä Jaakko Hänninen, pöytätennispelaaja Benedek Olah, squashpelaaja Emilia Soini, soutaja Robert Ven, tennispelaaja Otto Virtanen tai yleisurheilijoista esimerkiksi Taika Koilahti, Sara Kuivisto, Toni Kuusela, Topias Laine, Oskari Mörö tai Wilma Murto.
- Ehkä olen se tuntemattomin suomalaisurheilija suurelle yleisölle, mutta se on osin oma valinta. Olen siinä tyypillinen suomalainen, ettei tee yhtään mieli tyrkyttää itseäni mihinkään. Lisäksi olen sitä mieltä, että antaa tuloksien puhua puolestaan.
- Tärkeintä on, että olen saanut rakennettua itselleni sellaisen ympäristön, että pystyn tekemään tätä täyspäiväisesti. Vaikka rahaa tulee käteen suoraan tosi vähän, ja aina voisi olla enemmänkin taloudellista tukea, niin minulla on ollut siinä mielessä tuuria, että minut on huomioitu Olympiakomitean sekä opetus- ja kulttuuriministeriön toimesta, Saarhelo kiitteli.
Saarhelon valmentaja toimii belgialainen Anna Van Bellinghen.
- Valmentajalla on tietysti iso rooli. Hän ikään kuin muuraa talon pohjan. Urheilija on sitten se, joka viimeistelee talon ja miltä se näyttää, suomalainen vertaa.
Painonnostossa viimeisen 15 vuoden aikana arvokisamitalit ovat naisten käsialaa; Anni Vuohijoki ja Meri Ilmarinen toivat EM-pronssia 2018. Myös seuraava painonnostomitali on todennäköisesti suomalaisnaisten tuoma, eikä olisi järin suuri yllätys, jos asialla olisi Marianne Saarhelo.
Lue myös: