Vuosi 2019 oli yhtä suurta juhlaa naisten jalkapallolle. Viimeistään kesän MM-kisoissa yleisö löysi suuren jalkapallojuhlan, ja tv-ennätyksiä rikottiin ympäri maailmaa. Yhteensä kisoja seurasi yli miljardi ihmistä.
Katsoja- ja yleisöennätyksiä oltiin rikottu toki jo ennen kisoja: Tuija Hyyrysen edustama Juventus pelasi 40 000 katsojan edessä, ja Atletico Madridin ja Barcelonan kohtaaminen houkutteli lehterille 60 000 jalkapallon ystävää.
Syksyllä MM-kisojen jälkeen komeita katsojalukuja nähtiin myös Englannin Superliigassa, jossa esimerkiksi Manchesterin derbyä seurasi yli 30 000 katsojaa. MM-kisoissa niukasti pronssiottelun Ruotsille hävinnyt Englanti keräsi marraskuussa Wembleylle ennätysyleisön, kun "Naisleijonien" otteita seurasi peräti 77 700 silmäparia.
Naisten jalkapallon suosiolle meneillään ollut kausi on tärkeä, mutta koronavirus pysäytti sarjat ennen aikojaan. Naisten kaikkien aikojen ensimmäisellä kultaisella pallolla vuonna 2018 palkittu Ada Hegerberg esittikin jo uutistoimisto AFP:n haastattelussa huolensa naisjalkapallon tulevaisuudesta. Lyonin supertähti muistutti, ettei naisten jalkapalloa saisi unohtaa.
Torstaina myös jalkapallon pelaajayhdistysten kansainvälinen kattojärjestö Fifpro julkaisi asiasta oman kartoituksensa. Fifpron mukaan naisjalkapallo on erityisen haavoittuvassa asemassa koronapandemian vuoksi, ja tilanne uhkaa jopa joidenkin seurojen olemassaoloa.
Koronaviruspandemia tuleekin iskemään erityisesti naisten jalkapalloon, arvioi Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen.
– Suotuisasta kehityksestä ja näkyvyyden lisääntymisestä huolimatta naisten jalkapallo on kuitenkin miesten jalkapalloilun varjossa. Kun huippu-urheilun talous kiristyy, ei yleensä leikata ytimestä, vaan marginaaleista ja silloin leikkaukset kohdistuvat varmaankin naisten jalkapalloon.
Mistä leikataan?
Moni kansainvälinen suurseura on intoutunut viime vuosina perustamaan myös naisten edustusjoukkueen miesten edustusjoukkueen rinnalle. Seurat eivät ole perustaneet naisjoukkueita pelkästään hyvää hyvyyttään tai imagollisista syistä – moni seura näkee naisten jalkapallon kasvussa myös taloudellisen potentiaalin.
Nyt kassavirrat ovat pysähtyneet, ja moni seura on joutunut karsimaan kulujaan. Juventus, Barcelona, Real Madrid, PSG ja Bayern München ovat kaikki leikanneet palkkojaan reilulla kädellä. Englannin miesten jalkapallon pääsarjassa Valioliigassa palkanalennuksista on väännetty viime viikkoina kättä, kun pelaajat tyrmäsivät liigan ehdottoman 30 prosentin palkanalennuksen. Pelaajayhdistyksen mukaan palkanalennuksesta olisi haittaa maan terveydenhuoltojärjestelmälle, sillä palkkojen alentamiset näkyisivät maksettujen verojen määrässä.
Osa seuroista, esimerkiksi Teemu Pukin edustama Norwich ja Liverpool, on kuitenkin päätynyt lomauttamaan seuratyöntekijöitä. Seurojen mukaan työntekijöiden palkan ei kuitenkaan pitäisi laskea merkittävästi, sillä Britannian hallitus on lupautunut maksamaan osan palkasta.
– Jos miesten joukkueet menettävät miljoonia ja jopa Tottenham suunnittelee hakevansa hallitukselta tukea, mistä naisten joukkue saa tulonsa? She Kicks -lehden päätoimittaja ja entinen Sunderland-pelaaja Jennifer O'Neill huomautti BBC:n podcastissa.
Tottenham käänsi sittemmin kelkkansa, mutta totuus on, että moni naisten Superliigan seuroista elää vielä toistaiseksi miesten valioliigaseurojen tuloilla.
Manchester City on kertonut naisten joukkueen rokottaneen seuran taloutta yli miljoonalla punnalla ja Chelsea taas sanoi naisten joukkueen maksavan organisaatiolle 776 000 puntaa eli noin 890 000 euroa. Lukemat ovat tosin kaudelta 2017/2018, eli ensimmäiseltä kaudelta, kun sarjaa siirryttiin pelaamaan syksystä kevääseen. Sittemmin liiga on saanut taakseen merkittävän sponsorin, Barclays-pankin.
Pelkona on kuitenkin, että naisten liigaseuroista kärsivät eniten ne, joissa miesten toiminta on keskiössä.
– Naisten pääsarjajoukkueet tulevat kärsimään, kun miesseurojen talouksia ruvetaan pelastamaan ja ehkäisemään konkursseja. Epidemian jälkeen tulee kovia paineita kasvattaa kassavirtoja seuroissa, ja se varmaan tehdään suurimman tuotteen eli miesjalkapalloilun ehdoilla. Tämäkään ei lupaa hyvää naisjalkapalloilulle, Itkonen sanoo.
Palloliiton tyttöjen huippujalkapallopäällikkö Marianne Miettinen toivoo, että leikkaukset otettaisiin muualta kuin naisten toiminnasta.
– Naisten joukkueen kulut ovat hyvin pieniä miesten kuluihin verrattuna. Jos miesten pelaajien palkkaleikkauksia tehdään, niillä pyöritetään naisten joukkueen toimintaa pitkän aikaa.
Palkkaleikkaukset voivat vaikuttaa lajin tasoon
Miesammattilaiset saavat yhä sievoisen summan rahaa pankkitililleen, vaikka palkkoja leikattaisiin prosentuaalisesti rajustikin. Esimerkiksi jalkapallon Valioliigassa pelaavat ansaitsevat keskimäärin kolme miljoonaa puntaa kaudessa, kun vuonna 2019 Englannin Superliigan palkkakuningattarelle, maajoukkueen kapteeni Step Houghtonille maksettiin 75 000 euroa. Keskimäärin Superliigan pelaajat ansaitsivat kaudessa noin 30 000 euroa, mutta osalle pelaajista korvaukset jäivät pienemmiksi, aina 5 700 eurosta 11 500 euroon.
Marianne Miettinen huomauttaa, että monen naispelaajan kohdalla jo pienetkin leikkaukset tuntuvat kukkarossa.
– Muutama satanenin voi tuntua tosi kovasti. Moni meidänkin pelaajista saa palkkaa, että voi kutsua itseään jalkapalloammattilaiseksi ja keskittyä vain jalkapalloon, mutta elää hyvin pienellä palkalla ulkomaillakin pelatessaan.
Maajoukkuepelaajista seuratasolla Paris FC:tä edustava Linda Sällström kertoi Yle Urheilulle aiemmin pienestä, noin 15 prosentin palkanalennuksestaan. Everton-vahti Tinja-Riikka Korpelan palkkaa ei sen sijaan oltu vielä huhtikuun alussa leikattu.
Miettinen kertookin, että vielä viestejä hurjista palkkojen alennuksista ei ole kantautunut.
– Osa seuroista elättelee toiveita, että sarjat pelattaisiin loppuun asti, jopa Italiassa. Siellä ajatus on, että toiminta on pikemminkin vain keskeytetty ja siksi leikkauksiin ei ole ryhdytty niin voimakkaasti.
Miettinen muistuttaa, ettei kyse ole pelkästään pelaajien palkanalennuksista, vaan myös yhä ammattimaisemmaksi muuttuneiden taustaorganisaatioiden ja valmentajien leikkauksista. Pahimmillaan palkkaleikkaukset voivat näkyä lajin tasossa.
– Jos pelaajat eivät pysty enää olemaan päätoimisia, vaikuttaa se ihan varmasti. Se, että pelaajista on tullut täysammattilaisia ja että he ovat pystyneet harjoittelemaan laadukkaasti ja lepäämään riittävästi välissä, on ollut yksi merkittävä tekijä kehitykselle viime vuosina. Jos leikkaukset osuvat siihen, että osan pitää tehdä muita töitä elääkseen, se näkyy myös toiminnan laadussa.
Pelaajaliikehdintä lisääntyy?
Jalkapallon pelaajayhdistyksen toiminnanjohtaja Markus Juhola arveli maaliskuun lopulla, että lomautukset voivat Suomessa johtaa pelaajakaruselliin.
Itkosen mukaan on mahdollista, että myös naisten huippusarjoissa nähdään pelaajaliikehdintää.
– Pelaajat joutuvat sitten hakeutumaan sellaisiin seuroihin, joissa palkanmaksukykyä on olemassa.
Yksi skenaario on, että tilanteesta selviytyvät parhaiten saksalaisen Turbine Postdamin kaltaiset seurat, joissa naisten jalkapallo on ykköstuote.
– Pohjolan paras seura Rosengård on Ruotsista hyvä esimerkki. Totta kai siellä on myös on taloudellisia haasteita, mut he ovat tähänkin asti pystyneet rahoittamaan oman toimintansa ilman miesten joukkuetta veturina. Mielenkiintoista nähdä, ovatko nämä seurat tulevaisuudessa paremmassa asemassa, Miettinen pohtii.
Itkonen pitää skenaariota jopa todennäköisenä.
– Näillä organisoituneilla seuroilla on suurempi itsenäisyys tehdä asioita. Jos katsotaan urheilumaantieteen näkökulmasta, varmaan tämänkaltaista muutosta tulee tapahtumaan. Monessa lajissa on sellaisia paikakkuntia, joissa resurssit eivät riitä esimerkiksi miesurheiluun tai miesjalkapalloiluun. Sitten paikkakunnalla valitaan naisjalkapalloilu lajiksi, jossa tähdätään menestykseen.
Itkosen mukaan tilanne voi kuitenkin johtaa jopa yllättäviin irtiottoihin myös suurseuroissa.
– Toisaalta voi olla, että tapahtuu sellaisia irtiottoja, että naisten suurseurat lähtevät hakemaan suurempaa itsenäisyyttä. Jos muutama onnistuisi, se saattaisi vaikuttaa jopa yllätyksellisesti. Tälläisille toimenpiteille löytyisi varmasti seuraajia.
Kausi loppuun vai ei?
Naisten liigaseuroja rasittavat samanlaiset ongelmat kuin miestenkin seuroja: osalla pelaajasopimukset päättyvät tähän kesään.
– Se, että osan sopimukset päättyvät 30. kesäkuuta ei vaikuta pelkästään miesten sarjoihin, vaan myös naisten. Euroopan jalkapalloliiton alaisissa kilpailuissa kuten Mestarien liigassa on isot rahat kiinni, joten uskon, että WSL haluaa todella pelata kauden loppuun, Jennifer O'Neill huomautti BBC:lle.
Euroopan jalkapalloliitto Uefa ilmoitti huhtikuun alussa, että maanosan kansalliset liigat on pelattava loppuun koronaviruksen aiheuttamasta tauosta huolimatta. Uefan mukaan kabinettipäätöksellä valitut mestarit eivät välttämättä ole oikeutettuja paikkaan eurokentillä.
Palkintorahat ovat tärkeitä myös naisjoukkueille, joskin Euroopan jalkapalloliiton maksamat korvaukset naisjoukkueille ovat vain murto-osa miesten vastaavista. Naisten Mestarien liigan voittaja nettoaa 460 000 euroa, kun miesten sarjassa voittajalle maksetaan neljä miljoonaa euroa. Uefa maksaa myös jokaisesta saavutesta jatkopaikasta: esimerkiksi naisjoukkue nettoaa lohkovaiheen paikasta 70 000 euroa, kun miesten puolella summa on 15 miljoonaa.
Marianne Miettinen ei lähde arvuuttelemaan, pitäisikö kausi pelata loppuun vai ei.
– Ihan mahdotonta sanoa tässä vaiheessa, kun ei tiedetä, miten epidemia etenee missäkin maassa. Jossain muualla tilanne voi rauhoittua ja voidaan pelata kansallisesti, vaikka ei vielä kansainvälisesti. Missä vaiheessa se tapahtuu, on maakohtaista. Toinen asia on se, kuinka pitkälle kautta voidaan venyttää. Syksyllä alkaa maaottelurumba, jos tilanne on parempi. Sitten on vaikeaa löytää pelipäiviä.
Naisjalkapalloilun pelillinen ja organisatorinen nousu, tason nousu sekä ammattimaistuminen merkitsevät sitä, että naisjalkapallo tulee säilyttämään asemansa uskottavana ja kiinnostavana huippu-urheilutuotteena.
Hannu Itkonen
Moni Helmari-pelaajista saa elantonsa Italian Serie A:sta. Koronaviruspandemia ravisteli ensimmäisenä Euroopassa juuri Italiaa, joka on kärsinyt viruksen vaikutuksista maailmankin mittakaavassa huomattavasti.
– Korostan edelleen, että kyse on ensisijaisesti ihmisten hengistä. Kyllä moni varmasti miettii, miten maa ylipätäään nousee tuosta kamalasta tilanteesta. Vie varmasti aikansa, että ylipäätään urheilu lähtee käyntiin. Varmasti naisten Serie A:n kohdalla on riski, että mitä sille tapahtuu. Siellä elätellään toiveita, että sarja pelattaisiin loppuun, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista, Miettinen sanoo.
Tilanne vaikuttaa niin naisten jalkapallon kuin koko huippu-urheilun osalta synkältä. Mutta onko tilanteessa mitään hyvää?
– Pelaajat ovat voineet hioa sellaisia ominaisuuksia, joihin pelikaudella ei ole aikaa. Usein, kun jotain viedään, sen arvon ymmärtää vasta sitten. Toivottavasti roihu lajia kohtaan syttyy vieläkin voimakkaampana ja se kaipuu ja rakkaus, mikä sinne kentälle on. Sitä ymmärtää, miten upea laji futis on, ja miten hienoa sitä on pelata yhdessä, Miettinen pohtii.
Suomalaisen naisjalkapalloilun muutosta tutkineella Hannu Itkosella on kuitenkin helpottavampia uutisia.
– Naisjalkapalloilun tason nousu, siis pelillinen ja organisatorinen nousu sekä naisjalkapalloilun ammattilaistuminen merkitsevät sitä, että naisjalkapallo tulee säilyttämään asemansa uskottavana ja kiinnostavana huippu-urheilutuotteena. Se on asemansa vallannut ja tulee siellä joka tapauksessa olemaan. ** **
Lue myös: