Tuulivoimaloiden aiheuttama infraääni ei selitä niihin liitettyjä terveyshaittoja. Tämä käy ilmi valtioneuvoston teettämästä laajasta tutkimuksesta. Tuulivoiman infraääneen liitettyjen oireiden taustalla voi olla se, että infraäänillä ajatellaan olevan terveyshaittoja.
Tutkimuksen päähavainto on se, että infraääntä ei havaittu kuuntelukokeissa. Infraääni ei myöskään aiheuttanut mitattavia fysiologisia reaktioita. Tutkimuksen vastuullinen johtaja Panu Maijala Teknologian tutkimuslaitos VTT:stä arvioi, että tulokset ovat helpotus tuulivoima-alalle.
– Se, että infraääni ei aiheuta terveyshaittoja, on varmasti kaikille alan toimijoille ja tuulivoimaoperaattoreille se keskeisin havainto, Maijala sanoo.
Tutkimuksen ohjausryhmän puheenjohtaja, neuvotteleva virkamies Vesa Pekkola sosiaali- ja terveysministeriöstä pitää tutkimusta merkittävänä, sillä tuulivoimatuotannon terveysvaikutukset ovat puhuttaneet kansalaisia.
– Totesimme heti alkuvaiheessa, että tutkimuksen pitää täyttää luotettavuuden suhteen tiukatkin kriteerit, Pekkola sanoo.
Myös Maijala korostaa, että tutkimus on laaja, perusteellinen ja monitieteinen.
– Tämä on tehty äärimmäisen huolella ja meillä on ollut käytössä usean tieteenalan parhaat tutkijat, mitä tästä valtakunnasta löytyy.
Ihminen ei havaitse infraääntä
Tutkimus (siirryt toiseen palveluun) selvitti tuulivoiman infraäänen vaikutusta pitkäaikaisin mittauksin, kuuntelukokeiden ja kyselyjen avulla. Infraäänellä tarkoitetaan ääntä, jonka taajuus on ihmisen kuuloalueen alapuolella.
Tutkimuksessa havaittiin, että infraäänen taso tuulivoimala-alueilla vastaa keskimäärin tavanomaisen kaupunkiympäristön infraäänitasoa.
Panu Maijalan mukaan mitattu keskiäänitaso hyvin pienillä infraäänen taajuuksilla oli hetkittäin jopa yllättävän kova, enimmillään 102 desibeliä.
– En olisi ikinä kuvitellut, että sieltä tulisi kolminumeroisia desibelilukemia infraäänellä, Maijala sanoo.
Äänen päätaajuudet olivat hertsin molemmin puolin – pienimmillään vain 0,1 hertsiä – mikä on reilusti alle ihmisen kuuloalueen. Ihmisen kuuloalue alkaa noin 16–20 hertsin taajuudesta. Mitä matalampi ääni, sitä voimakkaampi pitää äänen olla, jotta ihminen havaitsee sen.
Tutkimuksessa ei pystytty osoittamaan, että tuulivoimaloiden aiheuttama infraääni olisi ihmisen havaittavissa tai että sillä olisi vaikutusta voimaloiden äänen häiritsevyyteen.
Maijala pitää silti mahdollisena, että jotkut ihmiset kykenisivät havaitsemaan suurimmat tuulivoimaloiden aiheuttamat infraäänitasot.
Infraäänen vaikutusta ei tutkimuksessa pystytty havaitsemaan myöskään fysiologisissa mittauksissa.
Ihmiset, jotka kokivat saavansa tuulivoimaloiden infraäänestä oireita, eivät pystyneet aistimaan sitä tarkemmin kuin ihmiset, jotka eivät koe saavansa oireita. Heidän tahdosta riippumaton hermostonsa ei myöskään reagoinut infraääniin muita ihmisiä voimakkaammin.
Pitkäaikainen mittaus tuotti arvokasta dataa
Tutkimuksessa on hyödynnetty tuulivoiman infraääniin ja terveysvaikutuksiin liittyvää kansainvälistä aiempaa tutkimusta, mutta lisäksi sitä varten tehtiin pitkäaikaisia mittauksia kahdella tuulivoimala-alueella. Mittauksia tehtiin Kurikassa ja Raahen Kopsassa, missä kummallakin alueella on 17 voimalan suuri tuulipuisto.
Mittauksia tehtiin talojen sisä- ja ulkopuolella niin tuulivoima-alueella kuin sen ulkopuolellakin 308 vuorokauden ajan.
– Yleensä, kun mittauksia tehdään, siellä käydään ehkä päivä tai kaksi. Tässä saatiin sinänsä harvinaista dataa, koska pystyttiin mittaamaan ihmisten kodeissa noin pitkänä aikana, tutkimuksen vastuullinen johtaja Panu Maijala sanoo.
Mitatuista äänistä valittiin pahimpia mahdollisia infraäänitilanteita edustavat näytteet kuuntelukokeisiin. Lisäksi ääninäytteiden vaikutusta tutkittiin seuraamalla äänten aiheuttamia fysiologisia vasteita.
Lisäksi satunnaisesti valituilta alueiden asukkailta kyseltiin erityisesti tuulivoimaan ja infraääniin liitetyistä oireista.
Pahimman tapauksen skenaario
Tutkimuksessa huomioitavaa on, että mittaukset tehtiin asunnoissa, joiden asukkaat olivat muuttaneet niistä pois, koska kokivat saavansa niissä oireita tuulivoiman vuoksi. Maijala vietti myös itse useita vuorokausia toisessa, Raahen Kopsassa sijaitsevassa talossa.
– Kyllä siinä joutui keskittymään, että äänen kuulee. Se on niin hiljaisella maaseudulla, että siellä kuulee omat ajatuksensakin. Ääni ei ainakaan minua häirinnyt nukkumasta, mutta vietin siellä aika vähän aikaa, Maijala sanoo.
Tutkimuksessa todetaankin, että oireilua voi selittää tuulivoimaloiden kokeminen häiritseväksi ja niiden pitäminen terveysriskinä, jolloin kyse olisi niin sanotusta nosebo-efektistä. Ihmiset saattavat myös tulkita sellaiset oireet ja sairaudet tuulivoimasta johtuviksi, jotka eivät todellisuudessa liity siihen.
Pätevätkö tulokset myös uusiin voimaloihin?
Lapissa Tornion ja Ylitornion rajalle Karhakkamaahan on suunniteltu kymmeniä pyyhkäisykorkeudeltaan jopa 300-metrisiä tuulivoimaloita.
Niitä on vastustettu muun muassa maisemahaittojen vuoksi, mutta tuulivoiman vastustajien argumenteissa myös terveysvaikutukset ovat olleet mukana.
Suomessa ei vielä ole Karhakkamaahan suunnitellun kokoisia myllyjä. Korkeimpien pyyhkäisykorkeus eli lavan kärjen saavuttama korkein kohta on esimerkiksi Iin Viinamäkeen valmistuneissa tuulivoimaloissa noin 250 metriä.
Tutkimuksen vastuullisen johtajan Panu Maijalan mukaan pyyhkäisykorkeutta oleellisempi tekijä infraäänessä on esimerkiksi lavan pituus ja tornin rakenne.
Tutkimustulos kiinnostaa myös kansainvälisesti
Valtioneuvoston tilaaman tutkimuksen toteuttivat Teknologian tutkimuskeskus VTT, Helsingin yliopisto, Työterveyslaitos sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.
Ohjausryhmän puheenjohtaja Vesa Pekkolan mukaan kansallista tai kansainvälistä kriteeristöä tuulivoiman infraäänten vaikutusten arvioinnille ei ole ollut ennen tätä tutkimusta. Tarve tiedolle on ollut kova, myös kotimaassa.
– Kansalaisilta on tullut yhteydenottoja, joissa on epäilty terveysvaikutuksia olevan. Nyt meillä on tutkimustietoa siitä, miten asiaan pitää suhtautua, Pekkola sanoo.
Myös tutkimuksen vastuullinen johtaja Panu Maijala uskoo, että tutkimus on alalla merkittävä ja kiinnostaa myös kansainvälisesti.
– Vastaavia tutkimushankkeita on käynnissä Saksassa ja Australiassa, mutta niiden tuloksia ei ole vielä saatu. Odotan mielenkiinnolla, mitä sieltä selviää. Uskon, että tästä tutkimuksesta tulee merkittävä kansainvälinen referenssi, Maijala sanoo.
Voit keskustella aiheesta tiistaihin kello 23 asti.
20.4. klo 14.30 lisätty linkki tutkimusartikkeliin.
Lue myös: