Ajatelkaahan romaani tai elokuva, jossa avaruusraketteja rakenteleva hullu miljonääri raiskaa ja murhaa kauniin toimittajanaisen omatekoisessa sukellusveneessä Juutinrauman pohjalla.
No niin, ymmärrätte. Monet tapahtumat ovat mielikuvituksen tuolla puolen ja mahdollisia vain todellisuudessa.
Nyt kuvitelkaa tilanne, jossa Suomen historian vasemmistolaisin hallitus laittaa maan rajat kiinni kuin perussuomalaisten märässä unessa, eikä ainoastaan “matuille” vaan myös Viroon ja Ruotsiin. Ja että se sitten eristää Uudenmaan maakunnan muusta Suomesta kuin elokuvassa Under the dome niin että helsinkiläinen ei saa matkustaa edes Turkuun. Ja sitten, kuulkaahan, se tilaa sinne Uudellemaalle botox-kuningattarelta kiinalaisia hengityssuojaimia, ja jollain tavalla asiaan liittyy ehkä Helvetin enkelit.
Elokuvakäsikirjoitus, jossa moista tapahtuisi, hylättäisiin mahdottomana farssina. Mutta niin vain on kaikki tämä tapahtunut.
Ympärillämme tapahtuu koko ajan asioita, jotka osoittavat, miten maailma ei todellakaan mene niin kuin talouden ja politiikan arvovaltaiset asiantuntijat ennustavat. Joka päivä syntyy uusi todellisuus asioista, joiden piti kivenkovaan ja aivan varmaan olla jollain tavoin eikä toisin.
Ajatelkaapa. Tutkijat, virkamiehet ja diplomaatit ovat vuosikymmenet istuneet neuvotteluprosessissa, jonka tarkoitus on leikata päästöjä. Keinot ovat selvillä: pitää vähentää kulutusta, tavarantuotantoa ja matkustamista.
Mitään järjellistä tulosta ei näistä neuvotteluista ole saatu. Mutta nyt on iskenyt maailman primitiivisin organismi, pikkuruinen virus. Niitä on maailmassa tätä kirjoittaessa yhteensä ehkä yhden suklaapatukan verran (siirryt toiseen palveluun), jakautuneena kaikille mantereille. Mutta katsokaapa mikä vaikutus: Kiinan kasvihuonepäästöt leikkaantuivat hetkessä neljänneksellä. Toistan: Kiinan kasvihuonepäästöt, maapallon tulevaisuuteen vaikuttavista monimutkaisista asioista eräs hankalimmista.
Samoin on ollut tiedossa, että turha matkustaminen lentäen kuormittaa ympäristöä. Lentovero on silti jäänyt ympäristöjärjestöjen houreeksi kunnes nyt muutamassa viikossa lentoliikenne väheni globaalisti noin puolet ja monissa länsimaissa kaksi kolmannesta (siirryt toiseen palveluun).
Voimme oikeasti muuttaa elämäämme, jos haluamme, sen tämä kriisi on ainakin osoittanut.
Vuosikymmenet on toisteltu, että valtioiden valta on vähäisempi kuin kansainvälisten markkinoiden. Että Suomessa ei voi palkkataso tai korkotaso olla tuollainen tai tällainen, koska muuten työpaikat ja yritykset karkaavat ulkomaille. Että pitää elää suu säkkiä myöten ja hoitaa velkaa. Mutta nyt yhtäkkiä maailman valtiot rakentelevat kansallisia pelastuspaketteja taloudelle omien rajojensa sisällä velkarahalla. Fiskaalikonservatiivit ovat kadonneet kuin muikut Saharassa.
Samalla käy ilmi, että valtioilla ja politiikalla on kuin onkin valtaa. Voimme oikeasti muuttaa elämäämme, jos haluamme, sen tämä kriisi on ainakin osoittanut. Siksi olen huolissani siitä, että hallitus on jo valmistelemassa prosessia, jonka tarkoituksena on palauttaa “Suomi kriisin jälkeen kestävän kasvun, korkean työllisyyden ja kestävän julkisen talouden uralle” (siirryt toiseen palveluun).
Sinne juuri ei pidä palata. Olemme jo kauan tienneet, että tulee ajaa alas turha tuotanto ja kuluttaminen. Nyt olemme sen tehneet, näemme, miten helppoa se on. Ymmärrämme, että tärkein eli elämä jää silloinkin.
Jos nyt hallitus nimittää jonkin työryhmän, sen tulee pohtia, miten pärjäämme tässä uudessa todellisuudessa. Siis miten muutamme maamme alhaisemman tuotanto- ja kulutustason, vähäisemmän matkustamisen ja rennomman elämäntyylin yhteiskunnaksi, joka ei enää koskaan “kasva”.
Tämän ryhmän ei tule koostua pelkästään ekonomisteista vaan ennen kaikkea farssien ja tragedioiden ohjaajista, psykologeista, arkeologeista, perhosten tutkijoista ja assyriologeista – kaiken aivan odottamattoman ja marginaalisen asiantuntijoista. Sillä vain fiktio on voinut opettaa meitä tuntemaan tämän päivän todellisuuden.
Janne Saarikivi
Kirjoittaja on suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori ja todennäköisesti eri mieltä kanssasi.
Aiheesta voi keskutella 29.4. klo 23.00 asti.