Kriisin pahoin koettelema Italia syyttää pohjoisia jäsenmaita sydämettömyydestä, kun ne eivät hyväksy Euroopan yhteisvastuullisia velkakirjoja Italian ja myös Espanjan auttamiseksi.
Hollanti johtaa rintamaa, joka torjuu Espanjan ja Italian vaatimaa yhteisvastuuta. Samaan rintamaan kuuluu myös Suomi. Ja Saksa.
Hollantia on syytetty kaksinaamaisuudesta. Verotuksen oikeudenmukaisuutta vahtivan Tax Justice Networkin mukaan EU-maat, erityisesti Espanja ja Italia menettivät verotuloja noin 10 miljardia euroa vuodessa juuri Hollannin veroparatiisilainsäädännön vuoksi.
EU-maiden yritykset käyttävät hyväkseen Hollannin löysää yritysverotusta – omien verottajiensa tappioksi.
Se on pikkuraha verrattuna siihen, mitä maat menettävät omien veronkiertäjiensä vuoksi.
Veronkierto vie 800 miljardia vuodessa
Lontoon yliopiston vuonna 2015 tekemän laskelman mukaan EU-maat menettävät vuodessa noin 824 miljardia euroa veronkierron vuoksi. Arviossa on mukana noin 50–180 miljardia euroa, minkä EU-maat menettävät laskelman mukaan yritysten harjoittaman ”laillisen” veronkierron vuoksi.
Toisin sanoen ne käyttävät hyväkseen lain suomia mahdollisuuksia siirrellä voittojaan alhaisen verotuksen maihin ympäri maailmaa.
Pois EU vahtimasta
Italian pääministeri Giuseppe Conte ei halua että EU valvoisi sitä, miten Italia käyttää koronakrisin hoitoon saamiaan rahoja.
Süddeutsche Zeitungin sunnuntaina julkaisemassa haastattelussa Conte mainitsee kauhuesimerkkinä Kreikan, jolta vaadittiin ”kohtuuttomia” ehtoja EU:n pelastuspakettien saamiseksi.
Hän myös sanoi haastattelussa, että Euroopan vakausmekanismilla EVM:llä on paha kaiku Italiassa. Italia ei halua ketään katsomaan päältä, miten he käyttävät rahansa – tai EU:lta tulevat rahat.
Ehkä olisi silti syytä.
Italia on velkaantunut pahoin jo ennen kriisiä, maan velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on pahasti punaisella. Vuonna 2019 velkaa oli 134 prosenttia bruttokansantuotteesta.
EU:n toivomukset maan pöhöttyneen hallinnon järkeistämisestä tai taloudenpidon tehostamisesta eivät ole tuottaneet tulosta.
On sentään yritetty. Vuonna 2013 Italian hallitus nimesi teknokraatti Carlo Cottarellin leikkaamaan maan julkisia menoja. Hänet tunnettiin Italiassa ”saksimiehenä”.
Saksimiehen leikkaukset jäivät yritykseksi. Cottarelli erosi tehtävästä vuotta myöhemmin. Hän sanoi törmänneensä ”poliittisiin ja byrokraattisiin esteisiin”. Myöhemmin Cottarelli oli lyhyen aikaa pääministerinäkin. Cottarelli puhui työnsä haasteista myös Ylen ulkolinjan dokumentissa Kalliit kunnian miehet.
Berlusconi teki paljon pahaa
Italialla on myös ollut pitkä rivi heikkoja hallituksia. Erityismaininnan ansaitsee mediamoguli Silvio Berlusconi. Maailmanpankin tilastojen mukaan vuosina 2001–2011, kymmenen vuoden välillä Italian bruttokansantuote putosi 6,5 prosenttia.
Näistä vuosista Berlusconi oli pääministerinä yhdeksän. Yhdelläkään muulla euroalueen valtiolla ei mennyt yhtä huonosti. Jopa Kreikalla meni paremmin.
Veronkeruu on Italiassa erityisen tehotonta.
Sitä ei helpottanut entisen pääministerin Silvio Berlusconin käytös. Hän kehuskeli sillä, miten hän kiertää veroja. Kirjailija Andrea Camillerin mukaan paradoksaalisesti tämä auttoi Berlusconia politiikassa. Monet italialaiset ajattelivat, etteivät hekään halua maksaa veroja – ja äänestivät Berlusconia.
Tuoreessa indeksissä veronkierron yleisyydestä Euroopassa Italia on kirkkaasti kärjessä.
Lontoon yliopiston vuonna 2015 tekemän tutkimuksen mukaan Italian valtio menettää vuodessa 190 miljardia euroa verotuloja veronkierron vuoksi. Tuo summa on kaksi kertaa sen, mitä Italia käyttää vuodessa terveydenhuoltoon.
Toisella tavalla laskettuna jokaisesta Italiassa ansaitusta eurosta 23 prosenttia jää verottajan ulottumattomiin.
Antonella di Benedetto -tutkimuslaitoksen mukaan veronkierto kasvoi vuoden 2019 alkupuoliskolla 3,8 prosentilla edellisvuoteen verrattuna. Kokonaisveronkierto on yhä samalla tasolla kuin mitä Lontoon yliopiston tutkimuksessa kerrottiin.
Tutkimuslaitos jakaa veronkierron eri osiin.
Harmaan talouden osuus kymmeniä miljardeja
Kokonaan harmaan talouden sisällä pyörii lähes kolme miljoonaa ihmistä. Heistä suuri osa on siirtolaisia ja kiinalaistaustaisia. Lisäksi on noin 800 000 sellaista, jotka varsinaisen työnsä ohella tekevät kuutamokeikkaa muualla. Harmaan talouden osuus on noin 34 miljardia euroa.
Italiassakin on enemmän sääntö kuin poikkeus, että pieniä työsuorituksia laskutetaan halvemmalla ilman kuittia. Jos joku erityisesti kuittia vaatii, niin hinta voi nousta kolmanneksella. Harva vaatii.
Erilaiset rikollisryhmät pyörittävät mittavia bisneksiä Italiassa. Niiden osuus harmaasta taloudesta on kasvanut erityisen paljon Pohjois-Italiassa.
Antonella di Benedetto -tutkimuslaitoksen mukaan rikollisjärjestöjen osuus Italian verotuksen ulottumattomissa olevasta taloudesta on lähes 80 miljardia euroa vuodessa.
Yritykset luistavat veroista
Pienten ja suurten yritysten veronkierto on tulkinnanvaraisempaa, koska ne käyttävät hyväkseen lain porsaanreikiä ja verosuunnittelua, jossa voittoja ohjataan alhaisen verotuksen maihin.
Yksi kolmesta Italian suuryrityksiksi luokitelluista tekee tilinpäätöksiä, jotka osoittavat tappioita. Käytännössä voitot on näissä ohjattu alhaisen verotuksen maihin – kuten vaikkapa Hollantiin tai Irlantiin, joiden yhtiöverotus on pientä.
Eniten veronkierto on kasvanut pohjoisella Lombardian alueella, 5,1 prosenttia edellisvuodesta.
Jotain veronkierrosta kertoo se, että kolmella alueella, etelän Calabriassa ja Sisiliassa sekä pohjoisessa Aostanlaaksossa ihmiset kuluttavat tilastojen mukaan keskimäärin 130 euroa jokaista verottajalle ilmoitettua ansaittua sataa euroa kohti.
Maan eteläinen Basilicatan alue on ainoa, jossa verottajalle ilmoitetut tulot ovat euromääräisesti kasvaneet viimeisen 10 vuoden aikana. Kymmenen vuotta sitten verottajalle ilmoitettu keskiansio oli 9 912, nyt 9 941. Kasvua vaatimattomat 0,3 prosenttia.
Saksassakin osataan
Myös Saksa on korkealla veronkiertoindeksissä. Saksassa erityisesti isot monikansalliset yritykset, kuten lääketieteen teknologian alalla toimiva Fresenius, häivyttävät verotettavan tulonsa veroparatiiseihin.
Center for International Tax Accountability and Researchin (CICTAR) tekemän selvityksen mukaan Fresenius on kiertänyt veroparatiisien avulla veroja 2,9 miljardin euron edestä. Lisäksi se on kätkenyt tuloksiaan eri veroparatiiseihin noin kahdeksan miljardin euron arvosta välttääkseen Saksan veroviranomaisia.
Saksan bruttokansantuote on kuitenkin kaksinkertainen verrattuna Italiaan, noin neljä biljoonaa euroa, joten suhteellisesti Italian veronkierto on paljon laajempaa ja iskee enemmän Italian valtion kykyyn hankkia verotuloja.
Suomi on tässä tilastossa viidestoista. Täällä veroja kierretään noin 10 miljardin euron edestä vuodessa.
Historia painaa koronakriisin selvittelyssä
Pohjoisen maksajamaiden vastahakoisuutta yhteisiin euro- tai koronabondeihin ymmärtääkseen voi kerrata edellisen talouskriisin tapahtumia.
Kymmenen vuotta sitten Kreikasta lähtenyt eurokriisi horjutti koko euroa. Silloinkin vaadittiin eurobondeja, yhteisvastuuta. Silloinkaan suurin maksaja Saksa ei hyväksynyt niitä.
Nuukaa suu-säkkiä myöten-talouslinjaa vetänyt Saksan valtionvarainministeri Wolfgang Schäuble katsoi kauhuissaan, miten julkisia varoja käytettiin eteläisessä Euroopassa.
Kreikka oli oma lukunsa, maa väärensi tilastonsakin ja romahti EU:n tukipakettien varaan. Yhteensä niihin upposi noin 250 miljardia.
Kreikan taloutta on sittemmin tukipakettien ehtona saneerattu kovalla kädellä. Italiaa ei. Ja Italia otti lisää velkaa.
Maassa puhuttiin politiikan omasta rälssistä, jota koskivat omat säännöt. Tai eivät mitkään säännöt.
Politiikan tutkija ja ekonomisti Fransisco Grillo laski, että maan parlamentin kulut olivat enemmän kuin Saksan, Ranskan, Britannian ja Espanjan parlamenttien yhteensä.
Kuluja nosti erityisesti valtava avustajien määrä. Mutta myös parlamentaarikkojen palkat olivat Euroopan huippua – ja heitä on paljon. Ylä- ja alahuoneessa on yhteensä 945 edustajaa.
Osa ylähuoneen senaattoreista oli niin huonokuntoisia, että heille piti olla henkilökohtainen avustaja. Senaattoriksi kelvatakseen pitää olla vähintään 40-vuotias. Yläikärajaa ei ole.
Päälle tulevat alueparlamentit. Sisiliassa parlamentaarikoiden nettopalkka oli 13 000 euroa kuussa, ja istuntoja kiivaimmalla istuntokaudella tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin aamupäivällä.
Kokonaisuudessa poliitikkojen etuoikeudet olivat pieni tekijä, mutta ne antoivat esimerkkiä koko maalle.
– Hyvin huonoa esimerkkiä, sanoi Fransisco Grillo.
Myös Espanjassa veronkierto mittavaa
Espanjakin haluaa yhteisvastullisia koronabondeja. Ja Espanjassakin veronkierto on yleistä ja vaikeuttaa valtiontalouden hoitoa.
Espanjan valtionvarainministeriö laski helmikuussa, että maan veronkannon ulottumattomiin karkaa vuodessa noin 60 miljardia euroa.
Myös Espanjassa oli talouskriisi 10 vuotta sitten.
Maassa oli maailman pahin kiinteistökupla, pahimmillaan 40 miljoonan asukkaan maassa oli miljoona tyhjää, myymätöntä asuntoa. Kansalaiset keksivät, että asuntokeinottelulla voi rikastua. Rakennusyhtiöt huomasivat saman.
Ja poliitikot juopuivat helposta rahasta. Lopulta osa rikastui. Valtaosa ei.
Lentokenttiä kaikille
Espanjassa poliitikkojen maakunnalliseksi ylpeydenaiheeksi nousi oma lentokenttä. Maahan nousi lentokenttiä kuin sieniä syyssateella.
Kenttiä on nyt noin 50, niistä ainakin kymmenen sellaisia, joissa ei ole sen kummemmin koneita kuin matkustajiakaan.
Kuuluisin oli Castilla La Manchan lentokenttä, joka maksoi jopa miljardin, ja johon ei ole lentänyt kuin muutama halpalentoyhtiö parin kuukauden ajan. Kenttä on seissyt vuosikausia tyhjillään.
Noin 230 kilometrin päässä Madridista olevan kentän rakennuttaneet poliitikot halusivat nimetä sen nimellä ”Aeropuerto Madrid Sur” – eli Madridin eteläinen lentokenttä. Etäisyyksien puolesta se on sama kuin Poriin rakennettaisiin Helsingin luoteinen kenttä.
Sevillan yliopiston taloustieteen professori Manuel Cansino kuvaili tilannetta noidankehäksi. Kun ihmiset näkevät, miten verorahoja käytetään, he eivät halua maksaa veroja.
Ja kun ihmiset eivät maksa veroja, niitä on pakko nostaa, jotta julkiset menot saadaan katettua. Ja kierre jatkuu.
Yhteenlaskettu velkataakka hälyttävän korkea
Espanjan velka on kasvanut koko ajan. Vuonna 2019 maan julkinen velka oli 97 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Mutta yhdessä yksityisen velkataakan kanssa velka oli liki 230 prosenttia suhteessa BKT:hen.
Yksityinen velka periytyy kiinteistökuplasta, jonka laskuja ei ole maksettu. Yhteisvelka on kansainvälisen valuuttarahaston mielestä hälyttävän korkea.
Espanjan tuhlailevasta politiikasta kerrottiin Ulkolinjan dokumentissa La Cuenta – kuka maksaa?
Espanjankin kiinteistöhuuma päättyi eurooppalaisilta veronmaksajilta koottuun 100 miljardin euron pelastuspakettiin, josta Espanja lopulta tarvitsi alle puolet. Takaisinmaksu on sujunut lähes suunnitellusti.