Nautoihin ja sikoihin kohdistuneista eläinsuojelurikoksista selviää usein lievin rangaistuksin. Asia ilmenee Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen tutkimuksesta.
Tyypillisesti rikoksista tuomitut selvisivät pienehköillä sakkorangaistuksilla, joiden suuruus oli keskimäärin 48 päiväsakkoa.
Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden yliopistonlehtorin Tarja Koskelan mukaan lievät rangaistukset kuvaavat todennäköisesti eläinten yleistä arvostusta yhteiskunnassa.
– Eläimillä ei ole oikeusjärjestelmässämme itseisarvoa, vaan ne luokitellaan esineiden kategoriaan.
Koskela on tutkinut aiemmin myös lemmikkieläimiä koskevia oikeusjuttuja. Hänen mukaansa oikeudessa lemmikkieläimet eivät ole sen arvokkaampia kuin tuotantoeläimetkään.
– Voisi ajatella, että tuotantoeläimet nähdään esineenä, koska niistä saadaan elinkeino. Lemmikkieläimiin kohdistuvista rikoksista ei kuitenkaan tuomita sen ankarampia rangaistuksia kuin tuotantoeläimiinkään.
Eläintenpitokielto merkittävin seuraamus
Rangaistuksen ankaruus ei ollut yhteydessä rikosten kestoon tai tilalla tehtyjen eläinsuojelutarkistusten lukumäärään. Eläinten lopetukset sekä ravinnon ja vedensaannin laiminlyönnit kuitenkin yleensä kovensivat rangaistuksia.
Koskelan mukaan voisi ajatella, että kesto vaikuttaisi rangaistukseen. Näin onkin hänen mukaan törkeissä eläinsuojelurikoksissa.
– Mitä pidempi oli rikoksen tekoaika, sitä enemmän tarkastuksia tilalla oli tehty. Yhtenä syynä voi olla se, että tarkastuksissa tilalla on mennyt joskus paremmin ja joskus huonommin ennen kuin juttu päätyy oikeuteen, Koskela sanoo.
Yli puolessa tapauksista tuomioistuin määräsi rangaistuksen lisäksi eläintenpitokiellon, joka on eläintuottajan elinkeinon jatkamisen kannalta merkittävämpi seuraamus kuin sakko tai ehdollinen vankeus.
– Silloin eläintilallinen menettää maataloustuet, mikä tuntuu lompakossa huomattavasti sakkoja enemmän. Mutta eläintenpitokielto sinällään ei siis ole rangaistus, Koskela huomauttaa.
Taustalla usein likaisuus ja puutteet ravinnossa
Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen tutkijat selvittivät vuosina 2011–2016 annettujen nautoja ja sikoja koskevien rikostuomioiden taustalla olevia eläinsuojelullisia laiminlyöntejä ja annettuja rangaistuksia.
Rikokset olivat tapahtuneet useimmiten pienillä, alle 50 naudan ja alle 250 sian tiloilla. Oikeuteen päätyneiden tapausten taustalla oli useimmiten likaisuus sekä ruuan ja vedensaannin puutteet.
Tapauksia oli kuudessa vuodessa kaikkiaan lähes 200. Syytetyt tuomittiin lähes kaikissa tapauksissa. Tuomioista yli 90 prosenttia koski nautoja.
Monet rikoksista olivat jatkuneet jo hyvän aikaa ennen oikeustoimien aloittamista, sillä eläinlääkäri oli käynyt tilalla tarkastuskäynnillä keskimäärin neljä kertaa ennen asian päätymistä oikeuteen.
Lue myös: