Kunnanjohtajan paikka on tunnetusti tuulinen, mutta Lapissa ovi tuntuu käyvän poikkeuksellisen tiuhaan. Kittilän entisen kunnanjohtajan Anna Mäkelän potkuja puidaan oikeudessa yhä ja nyt tulilinjalla on vasta viime vuonna Kolarin kunnanjohtajana aloittanut Kristiina Tikkala. Pelkosenniemelläkin kaksi valtuutettua esitti kunnanjohtaja Päivi Vauhkosen erottamista, mutta aloite kaatui.
Suomen kuntajohtajat ry:n puheenjohtaja Kari Karjalainen kertoo huomanneensa, että Lapin kunnanjohtajilla on ollut viime aikoina tukalaa.
– On niitä ongelmia ollut enemmänkin kuin nuo, Karjalainen toteaa. Hän ei kuitenkaan kerro, mistä kaikista Lapin kunnista on tullut soittoja.
Myös kunnanhallituksen eroa on vaadittu useissa kunnissa. Pelkosenniemellä erottamisaloite äänestettiin kumoon, mutta Sodankylässä se odottaa yhä valtuuston käsittelyä.
Kolarissa vaaditaan valtuuston puheenjohtajiston eroa, Keminmaassa taas kunnanhallituksen puheenjohtajiston. Keminmaassa päätettiinkin tiistaina tilapäisen valiokunnan perustamisesta puheenjohtajiston erottamiseksi.
Kuntapäättäjien toisistaan tekemät tutkintapyynnöt eivät ole nekään harvinaisia.
– Ongelmia näyttää olevan Lapissa kunnissa huomattavasti enemmän kuin muualla, vahvistaa Kuntaliiton lakimies Annaliisa Oksanen.
Inarissa onneksi on rauhallista, eikä kukaan ole vaatinut potkuja kunnanjohtaja Toni K. Laineelle missään vaiheessa. Muiden kuntien kiistat huolettavat kuitenkin myös häntä, sillä ne lopulta tuntuvat Inarissa asti.
– Jos kunnassa on sisäisiä ongelmia niin ne alkavat näkyä myös siinä kun Lapin asioita edistetään maakuntatasolla, Laine toteaa.
Puoluekartalla ei Lapissa tee paljoakaan
Mistä Lapin ongelmat sitten kumpuavat? Politiikan tutkija Petri Koikkalaisen arvio on, että enemmän on kyse asioista kuin ihmisistä.
Hän löytää Lapista erityispiirteen: pienissä kunnissa on kunnan kokoon nähden poikkeuksellisen isoja hankkeita, joita koskevat kiistat nousevat yli puoluerajojen. Esimerkiksi Kolarissa Hannukaisen kaivoshankkeen vastustajat ryhmittyivät Meän Kolari-valtuustoryhmään.
– Lapissa on paljon riippumattomia valtuustoryhmiä, jotka usein kiinnittyvät johonkin paikalliseen isoon kysymykseen tai kiistaan. Erimielisyydet heijastuvat kuntapolitiikkaan, mutta eivät noudattele puoluerajoja, Lapin yliopistossa opettava Koikkalainen sanoo.
Pelikenttä jossa esimerkiksi kunnanjohtaja luovii, on siis astetta monimutkaisempi. Jakolinjoja on syntynyt paitsi kaivosten ja tuulivoimapuiston kaltaisten elinkeinohankkeiden ympärille, myös kunnan eri alueiden välille.
– Yksittäisestä asiasta voi tulla hyvin mielipiteitä jakava, mikäli se on lähtökohtaisesti sellainen että joku kylä tai osa kunnasta hyötyy ja toiselle siitä onkin haittaa.
Pelkosenniemellä vastakkain ovat kirkonkylä ja Pyhätunturin alue ja vääntöjen ytimessä se, mihin uusi koulu rakennetaan. Kirkonkylän puolta pitävillä on oma Pelkosenniemen kylät-valtuustoryhmänsä.
Matkailukeskus on kasvanut kuin omaksi kaupungikseen useankin lappilaiskunnan sisällä. Kittilässä kunnanjohtaja Anna Mäkelän lähtölaskenta alkoi kun hän puuttui toimintaan Levillä.
Virkajohtaja häviää aina, jos luottamushenkilöt hermostuvat
Kunnan toimintakykyyn kunnanjohtajan, johtoryhmän ja luottamushenkilöiden yhteistyön sujuminen vaikuttaa ratkaisevasti. Kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori Jenni Airaksinen Tampereen yliopistosta sanookin, että hyvää yhteistyötä kannattaisi tavoitella “ihan loputtomiin”.
– Meillä olisi mahdollisuus olla maailman paras paikallishallintomaa, jos aikaa ei menisi hulluihin valtataisteluihin, joissa virkajohtaja häviää aina.
Kuntaliiton lakimies Annaliisa Oksanen toteaa luottamuksen kannalta keskeiseksi sen, että niin luottamushenkilöt kuin virkamiehet pysyvät omissa rooleissaan ja pelisäännöt ovat selvät. Näin ei läheskään aina ole.
Kuntajohtajien edusmies Kari Karjalainen pitää myös odotuksia kunnanjohtajaa kohtaan joskus kohtuuttomina. Poliittiset päättäjät eivät ole valmiita karsimaan palveluja eivätkä lakkauttamaan kouluja vaikka on selvää, että rahat eivät riitä.
– Harvassa kunnassa on sopeuttava strategia. Kaikki lähtee siitä, että kyllä tästä vielä kasvuun lähdetään, oli se realismia tai ei, sanoo Joensuun kaupunginjohtajana itse toimiva Karjalainen.
Mitä pienempi kunta, sitä vaikeampi on päättää heikennyksistä, koska jokainen päätös osuu vähintään sukulaisen nilkkaan, jos ei omaan.
Luottamusmiesten ja kunnanjohtajan tulehtuneet välit voivat juontua Jenni Airaksisen mukaan myös siihen, että päättäjät valitsevat johtajan, jonka toimintatapaan he eivät kuitenkaan ole valmiita.
– Kunnat tekevät virheen rekrytoinnissa, jos ne hakevat jotain ihan ääripäätä verrattuna siihen mihin on totuttu. Kunnat luulevat olevansa valmiita isompaan muutokseen kuin ovatkaan.
Asiaa tutkinut Airaksinen toteaa joidenkin kuntien tarvitsevan kyläpäällikköä ja toisten toimitusjohtajaa. Tärkeintä, että kunta itse tietää mitä haluaa ja valitsee sen mukaan.
Irtisanominen näyttäisi osuvan vuosittain muutaman kunnanjohtajan kohdalle. Vuosina 2014 - 2018 kaikkiaan 15:ssa kunnassa tehtiin aloite kunnanjohtajan irtisanomisesta tai siirtämisestä toisiin tehtäviin. Naisia epäluottamuksen alle joutuneista oli kolmasosa eli enemmän kuin mikä on heidän osuutensa kuntajohtajista.