PÖYTYÄ – Tekisi mieli huutaa. Tämä on vielä parempaa kuin kulta Suomelle jääkiekossa. Kaikki meni täydellisesti.
Näin hehkuttaa lintujen pelastamiseen erikoistunut Jari Lehto, kun Pentti-Kristiina, Pena alias Iivo lähtee hänen sylistään lentoon. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Tästä merikotkasta tuli Lehdolle rakas viime marraskuussa, kun lintu oli löydetty pöytyäläismetsästä siipirikkona ja nälkiintyneenä.
Metsästysseura Auran hirviporukka oli ollut jahdissa. Mukana oli myös Kalle Eloranta karjalankarhukoiransa Iivon kanssa.
Koira oli haukkunut toista tuntia. Eloranta luuli, että siellä on supi, ahma tai ehkä peura, mutta puskassa olikin jalkamiehenä liikkunut merikotka, siivet levällään. Sitä oli ammuttu siipeen, ja putoamisen yhteydessä siipi oli vielä murtunut.
Metsästäjät soittivat poliisit paikalle. Eihän kotkaa voinut lopettaa, vaikka se oli vammautunut.
Merikotka on Suomessa rauhoitettu. Ympäristöministeriön ohjeen mukaan yhden merikotkan rahallinen arvo on 7 400 euroa.
– Minäkin olen yli 50 vuotta jaakannut hirviä, mutta tämmöistä ei ole koskaan ollut edessä, Eloranta kertoo.
Poliisit soittivat paikalle lintujen pelastamiseen erikoistuneen Jari Lehdon. Hän kuljetti lentokyvyttömän merikotkan Turkuun Koira-kissaklinikalle, jossa hoidetaan Turun Eläinsuojeluyhdistyksen (Tesy) (siirryt toiseen palveluun) luonnonvaraisia eläimiä.
Murtunut siipi lastoitettiin, ja lintu päätyi Tesyn hoitolaan toipumaan.
Parivuotias rauhallisuus
Haavoittuneen merikotkan ikä on tiedossa, sillä se on rengastettu pesäpoikasena Ahvenanmaalla vuonna 2018. Parivuotiaan linnun siipiväli on komeat kaksi metriä.
Löydettäessä lintu painoi 2,5 kiloa, mutta nyt ruokittuna ja parantuneena sen paino on tuplasti enemmän. Siipi oli paketissa kuukauden päivät, ja samalla merikotka sai vatsansa täyteen kalaa ja lihaa.
Lintu oli hoitolassa rauhallinen persoona. Juuri se takasi kuntoutumisen.
Edes Jari Lehto ei tiedä, onko nyt vapautettava merikotka naaras vai koiras. Siksi sitä välillä kutsutaan Pentti-Kristiinaksi. Pentti-nimi taas tulee soinnukkaasti siitä, että edellinen Turun eläinsuojeluyhdistyksen auttama merikotka oli nimeltään Rontti.
Yleensä petolintujen naaraat ovat kooltaan isompia kuin koiraat, mutta suurimmat koiraat saattavat olla isompia kuin pienimmät naaraat. Niinpä kokokaan ei paljasta Penan sukupuolta.
Täysin villi edelleen
Turun eläinhoitolasta merikotka siirrettiin tammikuun lopulla Pyhtään lintuhoitolaan (siirryt toiseen palveluun), Kymenlaaksoon. Siellä oli tilava häkki, jossa se pystyi harjoittelemaan lentämistä.
Nyt linnulla on taas voimaa. Jos se sattuisi pahalle päälle, se saisi hurjaa jälkeä aikaan. Kynnetkin ovat viisisenttiset.
– Isot petolinnut ovat yleensä rauhallisia, kun vain osaa pitää niitä sylissä oikein, Jari Lehto kertoo.
Hänellä on paljaat käsivarret, ei edes hanskoja. Merikotkan kynsissä on niin paljon voimaa, että ne menisivät hanskoistakin läpi. Tai sitten pitäisi olla niin vankat käsineet, että niillä ei enää pystyisi tarttumaan lintuun varmaotteisen hellästi.
Pentti on Jari Lehdon sylissä niin rauhallinen, että tulee mieleen, onko se kesyyntynyt ihmisten huomassa.
– Se on edelleen täysin villi ja jatkaa kyllä elämäänsä villieläimenä, vakuuttaa Lehto.
Tämä saatiin hoidolla aikaan
Jari Lehto on parinkymmenen vuoden aikana pitänyt monia merikotkia sylissään. Vaikka ei olekaan olemassa suomi–merikotka-sanakirjaa, niin hän arveli jo etukäteen, että vapautuksen jälkeen Pentti joko lähtee heti sylistä lentämään kauas tai sitten se siirtyy vain muutaman metrin päähän miettimään, mikä tilanne on.
“Sanakirjaa” tarvittaisiin myös sen selvittämiseen, tunnistaako lintu seudun samaksi, josta se viisi kuukautta sitten löydettiin.
– Vaikea sanoa, jääkö se näille maille. Täältähän on noin sata kilometriä sen synnyinpesälle, Ahvenanmaalle.
Sitten on h-hetken aika. Lintuasiantuntija Jari Lehto kohottaa hieman käsiään ja päästää linnun vapaaksi.
Kotka levittää siipensä. Haparoiva lentoonlähtö päätyy aluksi peltotien laidassa kasvavaan matalaan kuuseen.
Mutta sitten: Pena nousee lentoon ja laskeutuu arvioimaan tilannetta uudelleen keskelle peltoaukeaa. Töyhtöhyypät pyörivät sen ympärillä – ikään kuin kertoakseen, että tämä alue on jo varattu.
Tienposkessa lähtöä seuraavat merikotkaa hoitanut lääkäri ja muutama Turun eläinhoitolan vapaaehtoinen sekä pari metsästäjää.
– Haikealta tuntuu, mutta on hienoa nähdä, mitä hoidolla on saatu aikaan, toteaa Heidi Hakala, joka on toiminut vapaaehtoisena Turun eläinsuojeluyhdistyksessä pari vuotta.
Vapautettu merikotka nousee noin vartin kuluttua uudestaan siivilleen. Se ottaa korkeutta parikymmentä metriä ja lentää pois. Silmänkantamattomiin.
Lue lisää:
Merikotkaa ammuttu, poliisi tutkii luonnonsuojelurikosta Pöytyällä