Etsin tähän juttuun niitä ihmisiä, joita koronaviruksen sanotaan kohtelevan paljon pahemmin kuin meitä muita. Eli ihmisiä, joilla on jo ennen koronakriisiäkin ollut ongelmia.
Halusin haastatella heitä, jotta edes aavistaisimme, vaikkemme ehkä ymmärtäisi, minkälaista heidän elämänsä on nyt.
Ehkä emme myöskään niin helpolla tuomitsisi, paheksuisi tai kehottaisi heitä vain ottamaan itseään niskasta kiinni.
Oli hyvä huomata, että monet pärjäävät
Kaikki pyytämäni tahot, monet järjestöt ja myös yksittäiset ihmiset, jotka tuntevat näitä ihmisiä, auttoivat minua kaikin voimin. Niinpä puhuin monen ihmisen kanssa.
Onneksi monet tuntuivat pärjäävän hyvin, vaikka heidän elämäntilanteessaan koronavirus olisi voinut olla se “viimeinen tippa”. Arkeen kuului täysin autettava puoliso, omat vakavat sairaudet, huoli ympärivuorokautisessa hoidossa olevasta lähiomaisesta ja se ettei ollut ketään, kenelle puhua.
Silti he pärjäsivät hyvin, vaikka koronavirus mietitytti ja vaivasikin. Päivä kului nopeasti sairasta puolisoa hoitaessa. Toinen maalasi tauluja, niin että unohti ajan kulun. Useampi teki puutarhatöitä sydämensä kyllyydestä. Sekin oli vapauttavaa, ettei tarvinnut mennä harrastuspiireihin, vaikka niistä pitikin.
En siis nopeasti löytänytkään todella vaikeassa elämäntilanteessa olevia koronaviruksen ahdistamia haastateltavia. Löysin kuitenkin ammattilaisia, jotka tekevät heidän kanssaan työtä.
Koronavirus ahdistaa - ja ahdistus hävettää
Professori ja psykiatri Matti Huttunen sanoo, että ihmisen reagointi koronakriisiin riippuu paljon hänen historiastaan.
Huttunen on pitkän linjan psykiatri, joka on työskennellyt sekä julkisessa terveydenhuollossa että yksityislääkärinä. Hän on eläkkeellä, mutta pitää edelleen vastaanottoa ja osallistuu aktiivisesti tieteelliseen keskusteluun.
Huttusen mukaan niillä, jotka reagoivat koronakriisiin voimakkaimmin, on usein historiassa yksinjäämisiä, hylätyksi tulemista ja käsittelemättömiä henkisiä haavoja, jotka aktivoituvat.
– Silloin ihminen ei elä vain tässä hetkessä, vaan myös aikaisemmassa haavoittavassa kokemuksessaan. Koronavirus on lisä entisten taakkojen päälle, Huttunen sanoo.
Koronaviruksen näille ihmisille aiheuttama ahdistus on sellaista, mitä monen on vaikea edes kuvitella. Ahdistuneet ihmiset samalla häpeävät sitä, että ovat ahdistuneita.
– Siksi emme kuule heistä, eikä heitä näy julkisuudessa, Huttunen sanoo.
Samaa sanoo yhteisöpedagogi Miki Mielonen, Suomen Punaisen Ristin (SPR) Nuorten turvatalojen Kotipolku-hankkeen projektipäällikkö.
– Kun koronaviruksen aiheuttama tilanne hämmentää ja sekoittaa monella tavalla ja tasolla, ei siitä halua kertoa.
Koronavirus on vienyt monen nuoren tilannetta taaksepäin. Miki Mielonen sanoo, että kun nuorella on mielenterveyden pulmia, ammattiopinnot ovat keskeytyneet, eikä kontakteja ulkopuolisiin ole, normaalitilanteessa Kotipolku-hankkeen työntekijät menevät nuoren kotiin. He pyrkivät auttamaan nuorta kokonaisvaltaisesti, tietävät keitä ihmisiä nuoren elämään kuuluu. Nyt yhteydenpito ei ole mahdollista kuin digitaalisesti.
– Osalle digitaaliset yhteydenotot toimivat jopa paremmin, mutta osalla Kelan tuet jäävät hakematta, mielenterveyden tukiryhmien tuki jää saamatta, nuori eristäytyy eikä enää vastaa puheluihin. Varmasti koronavirus lisää joidenkin nuorten toivottomuuden kokemusta entisestään, valoa ei näe missään.
Matti Huttunen sanoo, että koronavirus on vienyt joiltakin ihmisiltä elämänhalun. Kun yksin asuvalle eläkeläiselle lapsenlapset ovat olleet syy elää, nyt syy on kadonnut. Lapsia ei tapaa ollenkaan tai sitten metrien päästä. Ei voi koskettaa.
– Erossa olemisen kestää, jos tietää, että koronaviruskaranteeni on kaksi viikkoa. Mutta puoli vuotta tai vuosi on ihan eri asia, psykiatri Matti Huttunen sanoo.
Koronavirus on sekoittanut joidenkin ihmisten elämän järjestyksen ja rutiinit. Psykiatri Huttunen kertoo potilaastaan, hänen luvallaan.
Hän rakastaa kirjojen lukemista ja on aina pitänyt venäläisestä kirjallisuudesta. Ne ovat antaneet hänelle mahdollisuuden miettiä, mitä teksti tarkoittaa itselle ja mikä siinä koskettaa.
Huttunen kertoo, että nyt potilas ei pysty niitä lukemaan. Kun on voimakas ahdistus, ei pysty pitkälle menevään ajatteluun.
– Ahdistus lamaa ihmisen. Sisältä tuleva ahdistus on sellaista, että siinä ei pysty toimimaan. Potilaani kertoo, että paras tapa hallita ahdistusta on olla täysin liikkumatta, ei hievahda yhtään. Sillä tavalla helpottaa, mutta se ei ole ratkaisu, Huttunen sanoo.
Hän muistuttaa myös siitä, että lenkkeily ja kirjojen lukeminen ovat monelle ihmiselle hyvää ajankulua, mutta niillä ihmisillä, joilla on voimakas ahdistus, se ahdistus on niin sietämätön, etteivät he kykene keskittymään tällaiseen ajankuluun.
Sitten on urheilu, jota televisiosta ei enää tule. Matti Huttunen sanoo, että hän itsekin huomaa sen puutteen: ei voi katsoa jalkapalloa tai tennistä.
– Erityisesti monelle miehelle se on kova juttu. Pahimmillaan urheilun katseluun käytetty aika menee oluen juomiseen ja vaimon kanssa tappelemiseen.
Myös karanteenisuositukset lisäävät perheriitoja, jos toinen puolisoista noudattaa rajoituksia ja toinen ei. Siinä kun toinen puolisoista sanoo hajoavansa, jos ei pääse ulos, toinen ahdistuu, kun sääntöjä ei noudateta. Riita on valmis.
Sosiaali- ja terveysministeriöstä vahvistetaan, että alkoholinkäyttö kotioloissa on kasvanut. Myös kotihälytystehtävät ovat voimakkaassa kasvussa.
– Lisäys vuoden takaiseen on vajaat 30 prosenttia, poliisitarkastaja Pekka Heikkinen Poliisihallituksesta sanoo.
Huttusen mukaan on myös ihmisiä, joiden kohdalla koronakriisi pahentaa heidän tilaansa niin, että ahdistuskin on lievä ilmaisu. He kokevat kuoleman kauhua.
– Sitä on sanoilla vaikea kuvailla, jos sitä ei ole itse kokenut tai lähellä ei ole ollut ihmistä, joka sellaista kokee. Sen tunnistaa kehosta, äänensävystä ja eleistä. Kirjoittamalla tai puhumalla se ei onnistu, elokuvan keinoin siitä voi saada jonkin käsityksen.
Huttunen sanoo, että sitä kauhua kukaan ei siedä pitkään. Jotkut masentuvat, toiset käyttävät alkoholia ja joku vaipuu psykoosiin.
– Näiden reaktioiden hoito vie aikaa vielä koronakriisin jälkeen, Huttunen sanoo.
Koronaviruksen ajattomuus ja epämääräisyys rasittavat
Ihmisten olotilaa pahentaa koronaviruksen epämääräisyys ja ajattomuus. Viruksen käyttäytymistä ei tarkalleen tiedetä: esimerkiksi minkälaisen immuniteetin siitä saa. Kukaan ei pysty tarkkaan sanomaan, kestääkö tämä vielä kaksi kuukautta, puoli vuotta vai vuoden.
– Koronaviruksen ajattomuus ja epämääräisyys ovat kuin hiukkaskiihdytin ihmisen pelkoon. Se kasvaa, Huttunen sanoo.
Hän sanoo koronaviruksen olevan myös kuin hämähäkki tai käärme, joka voi tulla salaa pimeässä, sivusta tai takaa.
– Leijonakin on vähemmän pelottava, koska sen näkee, Huttunen kertoo.
Julkisuudessa tapahtuva COVID-19-tautiin liittyvä erilainen informaatio myös lisää valmiiksi pelkäävien pelkoa.
– Pelkäävä tulkitsee pienenkin riskin helposti varmaksi totuudeksi ja pelkää lisää, Huttunen sanoo.
Mitä pitäisi tehdä?
Jos näiden ihmisten hätä jää huomiotta nyt, koronakriisin jälkeinen lasku kasvaa koko ajan. Apua pitää hakea, ja sitä pitää saada.
Professori Huttunen sanoo, että jos läheiset, ystävät, tutut, mutta myös televisiossa puhuvat ihmiset voivat osoittaa empatiaa kärsiviä kohtaan, se voi vähentää heidän pahaa oloansa nyt ja ehkäistä jälkiseuraamuksia.
– Ei ole helppo ymmärtää, mitä toisen mielessä liikkuu. Myös läheisten on raskasta kuukaudesta toiseen kuunnella ja keskustella tavalla, joka ei kärjistä tilannetta. Ohjeiden tyrkyttäminen ei auta, ja ihmisen kokemuksen mitätöinti pahentaa niin pelkoja kuin toisen yksinoloa.
Huttunen sanoo, että ihmisen on paljon helpompaa vaikuttaa käytökseensä, kun hän ensin kokee tulevansa aidosti ymmärretyksi omasta näkökulmastaan.
– Se on lähes edellytys, jotta ihminen pystyy muuttamaan reaktiotapojaan. Eikä se silloinkaan käy hetkessä, vaan vie usein viikkoja, joskus paljon pidempäänkin.
Digitaalisten välineiden kautta yhteydenpito on projektipäällikkö Miki Mielosen mukaan useimmiten henkisesti etäisempää, mutta se ei kuitenkaan ole turhaa ja tyhjää.
– Se auttaa eteenpäin, vaikka siitä puuttuu syvällisempi, kasvokkain kohtaamisen kannustava elementti.
Koronaviruksesta voi olla hyötyäkin. Kun pelkää omaa ja läheistensä kuolemaa, voi olla vastaanottavaisempi sille, minkälaista on niiden ihmisten elämä, jotka elävät ahdistuksessa ja pelossa ilman koronavirustakin.
– Ihmiset voivat lähentyä toisiaan, Huttunen sanoo.
Hän muistuttaa myös siitä, että kriisiin liittyvät kokemukset voivat myös auttaa arvioimaan uudelleen oman elämän rajoja.
– Samankaltaisista peloista ja ahdistuksista on kysymys normaalissa arjessakin. Hyvä jos opimme tästä kriisistä niin itsestämme kuin kanssaihmisistämme jotakin rakentavaa, Huttunen sanoo.
Lue myös:
Voit keskustella aiheesta jutun lopussa 26.4. klo 23 asti.