Hallitus päätti keskiviikkona kieltää yli 500 hengen yleisötapahtumien järjestämisen heinäkuun loppuun asti koronapandemian vuoksi. Päätöksellä on monia vaikutuksia urheilutapahtumiin. Vaikutukset tuntuvat vahvasti myös pesäpallossa.
Superpesis tiedotti torstaina, että "naisten Superpesiksen järjestäminen lähes normaalisti on mahdollista jo kesäkuun alussa aikaisemman päätöksen mukaisesti, mikäli 500 henkilön tapahtumien järjestäminen on silloin sallittua". Naisten Superpesiksessä yleisömäärät nousevat yli 500:n vain muutamalla paikkakunnalla. Porissa katsojia on kuitenkin usein yli tuhat.
Päätöksiä kauden suhteen voidaan tehdä 3. toukokuuta jälkeen. Silloin valtioneuvoston on määrä linjata yli kymmenen hengen kokoontumisrajoituksen jatkosta.
Porin Pesäkarhujen Susanna Puisto, Manse PP:n Emma Sallinen ja Lapuan Virkiän Janette Lepistö kuuluvat naisten Superpesiksen huippupelaajiin. Tänä keväänä harjoittelu on ollut erilaista kuin yleensä, kun sitä on jouduttu tekemään yksin tai pienissä ryhmissä. Epävarmuus kauden suhteen on yhä suurta.
– Fiilikset vaihtelevat paljon yhden päivänkin sisällä. Kaikki on epävarmaa eikä ole mitään tarttumapintaa. Ei tiedä koska se kausi alkaa ja alkaako se ollenkaan, Lepistö pohti.
Tärkein kysymys on tietysti terveys. Emma Sallinen luottaa päätöksentekijöihin.
– Ajattelen niin, että meillä on todella kovat asiantuntijat auttamassa hallitusta tekemään päätöksiä tässä asiassa. En usko, että meille annettaisiin lupaa pelata, jos siinä olisi riskejä. Jos tulee mahdollisuus pelata, menen turvallisin mielin tapahtumiin. Kontakti ei ole kentällä kovin tavanomainen asia.
Puisto näkee riskit jopa isompina työssään.
– Ehkä tämä on tyhmä mielipide, mutta en näe sitä riskiä niin isona pelikentällä. Olen asiakaspalvelutyössä ja enemmän olen ihmisten kanssa tekemisissä työpaikalla.
Pelimatkat, ruokailut ja pukuhuoneet huolestuttavat
Kysymys ei kuitenkaan ole vain pelikentästä. Koko kolmikko korostaa sitä, että jos pelit alkavat, hygieniasta huolehtiminen on tärkeää bussimatkoilla, ruokailuissa ja pukuhuoneissa. Liiton suunnalta odotetaan linjauksia toimenpiteistä.
Lepistö odottaa kovasti pelien alkamista, mutta mietittävää silti riittää.
– Tällä hetkellä en olisi kovin innoissani lähdössä vieraspelireissulle. Matkustaminen on se suurin huolenaihe, esimerkiksi ruokailut huoltoasemilla. Olen muutenkin tarkka hygieniasta ja nyt se on korostunut entisestään. Olen joutunut miettimään ja suunnittelemaan esimerkiksi kaupassa käymistä eri tavalla, Lepistö kertoi.
Pahin vaihtoehto olisi se, että joku pelaaja saisi tartunnan kauden aikana.
– Ei ole järkeä mennä kauteen, jos kahden kierroksen jälkeen jollain on korona ja sitten mietitään mitä tehdään. Pitää olla varmuus siihen, että voidaan turvata pelaajien ja muiden mukana olevien turvallisuus, Sallinen totesi.
Yksi mahdollisuus voisi olla se, että ottelut pelattaisiin tyhjille katsomoille. Se ei suuremmin innosta pelaajia.
– Yleisö on iso voimavara, voi suoraan sanoa, että 13. pelaaja, joten ei se niin houkuttelevalta kuulosta. Mutta jos toinen vaihtoehto on, ettei pelata, niin ehkä olisi parempi, että pääsisi pelaamaan, Sallinen totesi.
Jos raja on 500 katsojassa, se mietityttää Pesäkarhujen Puistoa. Porissa yleisöä siis on usein jopa yli tuhat. Miten päätetään se, ketkä pääsevät katsomoon?
Pelaajille olisi kova paikka, jos kausi peruuntuisi kokonaan.
– Olen sanonut, että jos sellainen päätös tulee, soitan Rannan Mintulle ja vedetään viiniä heti, käsitelllään asiaa yhdessä. Ihan kauhealta kuulostaa. Pelaan vuoden kerrallaan. Samilla (pelinjohtaja Sami Österlund) on viimeinen kausi meidän peräsimessä. Olisi kiva pelata kausi loppuun Samin kanssa, Puisto totesi.
– Olen pelannut 19 vuotta pesäpalloa ja tämä olisi ensimmäinen kesä ilman sitä. Oma tilanteeni on suht hyvä, olen voinut käydä töissä ja taloudellinen tilanteeni on turvattu. Monelle pelaajalle pelit ovat kesän tulot, vaikeita tilanteita olisi tulossa, Sallinen sanoi.
Vaikka kaikki kolme korostavat sitä, että terveys edellä mennään, kaikkien toiveena olisi se, että pelaamaan päästäisiin.
– Uskon, että puhun koko joukkueen ja pesiskentän puolesta: toivotaan kovasti, että päästään pelaamaan. Se on meille se kaikkein tärkein ja rakkain asia. Olen huomannut, miten paljon tekee rakkaudesta lajiin, vaikka ammattilaisia tai puoliammattilaisia ollaan, Sallinen tiivisti.
Lue myös:
Pesäpalloliitto pohtii Itä-Lännen siirtoa elokuulle – naisten Superpesis voisi alkaa jo kesäkuussa