Suomen hallitus esitti huhtikuun 8. päivä lisätalousarviossaan koronaviruspandemiasta kärsivälle liikunnalle ja urheilulle 19,6 miljoonan euron tukipakettia. Summalla on tarkoitus tukea niin urheiluseuroja, urheiluopistoja, lajiliittoja, ammattilaissarjoja kuin urheilutapahtumiakin.
Eduskunta hyväksyi hallituksen lisätalousarvion perjantaina (siirryt toiseen palveluun) ja Opetus- ja kulttuuriministeriö kertoi avaavansa haun torstaina. Samalla paljastuvat myös hakukriteerit.
Suomen naapurimaissa Norjassa ja Ruotsissa koronaviruksen aiheuttamiin talousongelmiin reagoitiin viikkoja Suomea ennen. Norjassa haku on päättynyt vähän aikaa sitten ja Ruotsissa se aukeaa urheiluseurojen osalta toukokuun ensimmäinen päivä.
Kilpa-ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen johtava asiantuntija Jari Lämsä pitää huolellista valmistautumista fiksuna.
– Meillä on tässä muitakin esimerkkejä siitä, kun tukijärjestelmiä nopeasti käynnistetään. Mielestäni on ihan hyvä, että tässä ollaan vähän aikaa mietitty ja mietitään kriteerejä, mihin on ensisijainen tarve. Norjassakin kiistellään parhaillaan siitä, olivatko tukikriteerit liian tiukkoja, kun tukea haettiin vain vähän yli puolet jaossa olleesta summasta, Lämsä sanoo.
Suomessa prosessi lähti kuitenkin vauhdikkaasti käyntiin sen jälkeen, kun eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen perjantaina. Aiemmin Opetus- ja kulttuuriministeriöstä arvioitiin, että haku käynnistyisi toukokuun alkupuolella, mutta nyt se aukeaakin jo huhtikuun puolella. Kaikkia asiantuntijoita tämä ei ole miellyttänyt, ja esimerkiksi Likesin erikoistutkija Kati Lehtonen piti toimintaa hätiköitynä.
Ruotsissa ja Norjassa toimintamallit ovat selkeämmät, mikä osaltaan on nopeuttanut prosessia. Molemmissa maissa on vahva urheiluliike ja keskusjärjestö, Ruotsissa Urheilun keskusjärjestö RF ja Norjassa NIF eli Keskusurheiluliitto ja Olympiakomitea, jotka vastaavat rahan jakamisesta. Norjassa tehtiin nyt poikkeus, kun tukea jaettiin laajemmin kansalaistoimijoille yhdestä luukusta.
– Urheilun yhteiskunnallinen asema on siellä tietyllä tapaa vankempi. Valtion luottamus urheilutoimijoihin on lisäksi vahvempi kuin Suomessa, missä ruvetaan neuvottelemaan eri tahojen kanssa ja mietitään, jaetaanko rahaa suoraan ministeriöstä, olympikomitean kautta, olisivatko lajiliitot jakamassa rahaa vai kunnat. Sitten meillä on vielä aluejärjestöt. Meiltä löytyy heti viisi vaihtoehtoa ja spekulaatioon menee vähän aikaa.
Suomi häviää tukisummissa
Molemmissa maissa myös urheilulle myönnettävät tukisummat ovat Suomea huomattavasti suuremmat: Norjassa urheilulle kaavailtiin 600 miljoonaa kruunua ja Ruotsissakin summa oli 500 miljoonaa kruunua eli 47 miljoonaa euroa. Sittemmin Norjan summa nousi 700 miljoonaan kruunuun eli reiluun 62 miljoonaan euroon, mutta sitä jakamassa on urheilujärjestöjen lisäksi myös muita vapaa-ajanjärjestöjä.
– Norjan tuki on kohtuu iso, mutta tukea haettiin vain 53 prosenttia jaossa olleesta summasta. Urheiluseurat hakivat 250 miljoonaa kruunua eli 22 miljoonaa euroa. Ruotsi on asukasmäärältään kaksi kertaa Suomea isompi. Siinä suurin piirtein liikutaan samoilla raameilla, Lämsähuomauttaa.
Ruotsissa liikunta- ja urheilutoiminta on suuria massatapahtumia ja sarjatoimintaa lukuunottamatta ollut koko ajan käynnissä. Toisin sanoen lasten ja nuorten harrastustoiminta on saanut koko ajan jatkua, ja esimerkiksi jalkapallokauteen valmistautuvat ammattiseurat ovat harjoitelleet normaalisti.
Tanskassa maan huippu-urheiluun keskittynyt Team Danmark sai valtiolta 40 miljoonan Tanskan kruunun eli 5,3 miljoonan euron tuen. Seurat saivat 50 miljoonan eli 6,7 miljoonan euron tuen, jolla on tarkoitus kompensoida peruuntuneista tapahtumista tulleita kuluja. Lisäksi seuroilla on hakea valtiolta yritysten tavoin kompensaatiota, jolla katetaan osa lomautettujen työntekijöiden palkoista.
Kulttuuri saa Suomessa enemmän
Norjassa ensimmäisessä arviossa kulttuurille oli luvassa 300 miljoonaa, eli puolet urheilulle kaavaillusta potista. Ruotsissa miljardin kruunun potista 500 miljoonaa meni urheilulle ja 500 kulttuurille. Suomessa taas yli 60 miljoonan euron tukipotista yli 40 miljoonaa meni kulttuurille. Kehitys mukailee yleistä linjaa.
– Kyllä Suomessa valtio tukee kulttuuria ja taidetta selkeästi liikuntaa ja urheilua enemmän. Tämän vuoden budjetissa taiteen määrärahat ovat olleet noin 490 miljoonaa euroa, kun liikunnalla se on vähän alle 170 miljoonaa euroa. Jos katsomme suhdetta nyt korona-avustuspotissa, niin siinä on suunnilleen sama suhde, liikunnalla jopa ehkä vähän isompi prosenttiosuus verrattuna normaaliin tukeen.
Olympiakomitean arvion mukaan koronaviruspandemian aiheuttamat menetykset Suomen urheilulle ja liikunnalle ovat 81 miljoonan euron luokkaa. Jari Lämsä muistuttaa, että Olympiakomitean jäsenjärjestöille ja sidosryhmille tehdyssä kyselyssä tiedusteltiin tappioita vain kevään ajalta.
– Arvio on haastava tehdä, se kysely tehtiin aika nopeasti. Tässä oli lisäksi mukana ammattilaisurheilu. Emme puhu vain liikuntaseuroista tai järjestöistä vaan myös liigatoiminnasta. Liigatoiminnan osuus oli merkittävä tästä 81 miljoonasta.
Arvion pohjalta Olympiakomitea teki Lämsän mukaan noin 30 miljoonan euron tukipyynnön, josta toteutui siis kaksi kolmasosaa.
Tuen hakukriteerit on määrä julkaista vappuaattona. Tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kosonen esitti Helsingin Sanomille (siirryt toiseen palveluun) kolme viikkoa sitten, että 20 miljoonan euron tukipotista jaetaan 11 miljoonaa urheiluseuroille, neljä miljoonaa urheiluopistoille, kolme miljoonaa lajiliitoille ja ammattilaissarjoille sekä puolitoista miljoonaa urheilutapahtumille.
Mutta paljonko Suomen urheilu sitten tarvitsisi pelastuakseen?
Jari Lämsä miettii hetken.
– Jos olemme nyt sitä mieltä, että tämä on iso myllerrys ja yhteiskunta muuttuu, varmaan pitää myös kysyä, pitääkö urheilu sellaisenaan pelastaa. Mitkä osat urheilusta toimii? Urheilu sellaisenaan ei varmasti pelastu. Varmasti tulee muutoksia. Joudutaan pohtimaan ammattilaissarjoja, mikä on pelaajien palkka, kuinka paljon on pelejä ja varmaan myös, paljonko seuroilla on varaa palkata ammattilaisia? Hankala ottaa kantaa siihen, millä pelastaisimme seurat. Tässä on hyvin erilaisessa tilanteessa olevia seuroja ja urheilutoimijoita.
Esimerkiksi Lämsä nostaa jalkapallon, joka on nostanut viime vuosina suosiotaan myös Suomessa. Taloustutkimuksen tuoreessa kyselyssä jalkapallon arvostus oli noussut Suomessa lajilistauksen toiseksi.
– Seuroihin on palkattu ammattilaisia monta kymmentä vuosittain lisää, olosuhteet on rakennettu hyvin, maajoukkue on ruvennut menestymään, EM-kisat oli tulossa... Vahva kasvu-ura ja nyt vedettiin matto alta. Siellä varmaan hätä on suurin esimerkiksi työntekijöiden osalta, että miten pystytään maksaa palkkaa. Palloliitto on toiminut erittäin nopeasti.
Palloliitto jakoi muutamassa päivässä seuroille yli 700 000 euroa korona-avustusta. Liitto on itsekin saanut tukea niin Euroopan jalkapalloliitolta kuin Kansainväliseltä jalkapalloliitoltakin.
Pienemmissä lajeissa tilanne on hyvin erilainen.
– Monissa pienemmissä lajeissa urheiluseuroissa ei ole palkattuja työntekijöitä, ja ei välttämättä ole isoja tapahtumia viritteillä. Toiminta on tauolla. Kysymys on, saadaanko vanhat toimijat ja harrastajat takaisin, kun toiminta käynnistyy. Ongelma on monimuotoinen, joten mielestäni on hyvä, että Suomessa käytetään vähän aikaa tukien pohtimiseen. Toki ymmärrän, että monessa seurassa on huoli taloudesta.
Esimerkiksi Rovaniemen Palloseura on pistänyt toivonsa hallituksen tukipakettiin.
Muualtakin tukea
Opetus- ja kulttuuriministeriön lisätalousarvion tukieurot eivät suinkaan ole ainoa tuki, jota Suomen urheilu saa. Tosin esimerkiksi ammattilaisurheilun kohdalla tuki on Lämsän mukaan poikkeuksellinen.
– Jos tätä rahaa tätä kautta jaetaan, tämä on tietääkseni ensimmäinen kerta, kun ammattilaisurheilua suoraan ammattilaisurheiluna tuetaan Opetus- ja kulttuuriministeriön kautta.
Suomen ammattilaisurheilua ei kuitenkaan suinkaan pelasteta pelkästään kolmella miljoonalla eurolla.
– Noin viidessä, kuudessa lajissa missä liigatoiminta pyörii ammattilaisena tai puoliammattilaisena eli jääkiekon SM-liigassa, Korisliigassa, Veikkausliigassa, lentisliigassa, Salibandyliigassa ja Superpesiksessä yhteenlaskettu liikevaihto on vähän päälle 150 miljoonaa. Ei tämä muutama miljoona sitä pelasta.
Tukea ammattiseurat saavat myös muualta. Osa jääkiekon SM-liigaseuroista on saanut Business Finlandin myöntämän 100 000 euron kehitysavustuksen. Siitäkin huolimatta esimerkiksi täyden tuen saanut Pelicans päätyi lomauttamaan valtaosan pelaajistaan.
Paikalliset seurat taas ovat saaneet apua esimerkiksi kunnilta, jotka ovat pidättäytyneet perimästä vuoromaksuja, joustaneet maksuaikatailuissa sekä mahdollisesti avustaneet rahallisesti tai nopeuttaneet joidenkin tukien maksamista. Toisaalta myös Opetus- ja kulttuuriministeriön tuesta yli puolet ollaan ilmeisesti suuntaamassa seuroille.
– Suomessa painotus näyttäisi olevan palkattujen henkilöiden jonkinnäköinen turvaaminen eli että työsuhdetta pystyttäisiin jatkamaan.
Naapurimaissa valtion myöntämien tukien painotukset ovat vaihdelleet.
– Ruotsi kohdensi tukea tapahtumiin sekä lasten ja nuorten urheiluun. Täytyy muistaa, että Ruotsissa urheilu ei ole ollut isossa mittakaavassa edes tauolla. Norjassakin tuki näytti olevan kohdistettu hyvin vahvasti tapahtumille, eli semmosia seuroja tuetaan, jotka ovat olleet järjestämässä jotakin tapahtumaa.
Myös Ruotsissa SHL-seuroille on tarjottu mahdollisuutta hakea "yritystukea". Kaikki miesten jääkiekkoliigan seurat ovat lomauttaneet pelaajiaan.
Mutta voiko valtioiden välisiä tukisummia edes vertailla keskenään?
– Reagointi on ollut hyvin samanlainen. Ruotsi ja Norja reagoivat kohtuu nopeasti, Suomi tulee nyt jälkijunassa. Tuntuisi, että vähän samankaltaisesti nämä kolme maata tukevat nyt kriisissä liikuntaa ja urheilua, painotus on paikallisen taso toiminnassa. Ruotsissa toiminta on ollut käynnissä koko ajan, siellä ei ehkä ole niin paha tilanne. Suomessa esiin ovat nousseet erityisesti seurojen talouskriisi sekä palkattujen seuratyöntekijöiden asema.
Lue myös: