Kulunut taitoluistelukausi oli naisten yksinluistelussa venäläisten teinitähtien Aljona Kostornajan, 16, Anna Shtsherbakovan, 16, ja Aleksandra Trusovan, 15, näytös.
Menestysvalmentaja Eteri Tutberidzen päättyneellä kaudella luotsaama kolmikko valtasi palkintokorokkeen tammikuun EM-kisoissa. Koronaviruspandemian vuoksi perutuista MM-kisoista piti tulla samanlainen venäläisjuhla.
Samalla kun nuoret nimet ovat kahmineet menestystä, laji on kehittynyt suuntaan, joka jakaa jyrkästi mielipiteitä.
Äärimmäisen vaikeista hypyistä ja teknisistä elementeistä on tullut Tutberidzen luistelijoiden tavaramerkki, joka takaa, että onnistuessaan he ovat täysin ylivoimaisia.
Aikuisten kilpailuissa tällä kaudella debytoineiden Shtsherbakovan ja Trusovan kisaohjelmat sisältävät naisluistelussa pitkään mahdottomina pidettyjä neloishyppyjä. Euroopan mestari Kostornaja tunnetaan tyylipuhtaasta kolmoisaxelistaan.
Kolminkertainen EM-mitalisti Kiira Korpi kertoo kokevansa ristiriitaisia tunteita katsoessaan venäläisnuorten suorituksia.
– Toisaalta olen aivan ihmeissäni, miten niin nuoret pystyvät tekemään niin uskomattoman hienoja teknisiä temppuja. Kohtuullisen hyvänä luistelijana en olisi ikinä pystynyt sellaiseen, Korpi, 31, sanoo Yle Urheilulle.
– Toisaalta tiedän, mitä niiden suoritusten taustalla voi olla.
Venäläisnuorten dominointi on tuonut esiin huolenaiheita, joista yksi liittyy taitoluistelun esteettiseen puoleen. Kriitikoiden mukaan naisten luistelu on vaarassa muuttua tyttöjen hyppykilpailuksi, jossa toinen toistaan vaikeammat tekniset elementit syövät lajiin kuuluvaa taiteellisuutta.
Nuorten, fyysisesti vielä kehittymättömien luistelijanalkuihin on helpompi ponnistaa ja pyöriä hypyissä sekä kestää alastulojen aiheuttamaa painetta. Murrosiän pituuskasvu ja painon kertyminen lisäävät loukkaantumisriskiä huomattavasti, minkä vuoksi aikuisten naisten ohjelmissa ei nähdä nuorisotähtien kaltaista hyppykavalkadia.
Korpi kuvailee monien venäläisteinien luistelua hyppyihin keskittyväksi liukuhihnatuotannoksi.
– En voi edes kuvitella kuinka monta miljoonaa toistoa he tekevät harjoitellessaan.
Toinen – huomattavasti merkittävämpi – huolenaihe liittyy menestyksen vaatimaan hintaan.
Rankan tien urheilumaailman huipulle kulkeneen Eteri Tutberidzen, 46, valmennusfilosofia perustuu täydelliseen omistautumiseen ja armottomaan työntekoon. Tutberidzen tallin luistelijat harjoittelevat kuusi päivää viikossa aamusta iltaan. Koulunkäynti hoidetaan yksityisopettajien avulla ja luisteluaikataulujen ehdoilla.
Harjoitusmyllyssä on jalostunut kansainvälisen tason timantteja, mutta viime vuosina on puhuttu kasvavassa määrin luistelijoista, jotka eivät kestä kyydissä. Korpi on huolissaan nuorten urheilijoiden fyysisestä ja henkisestä terveydestä, kun huipulle pyritään yhä rankempaa reittiä.
– Laji on kehittynyt teknisesti, mutta se mennyt myös huolestuttavaan suuntaan. Huipulla ollaan yhä nuorempana ja yhä nuorempana ura voi olla jo ohi.
– Kuulen paljon luistelukavereiltani Venäjältä ja muualta, että on hirveä määrä lapsia ja nuoria, jotka menevät siinä prosessissa “hukkaan”. Lapsiurheilijatehtaassa leivotaan aina vaan teknisesti parempia ja parempia olympiavoittajia. Meininki on tosi raakaa.
Huomiota Venäjällä
Korpi ruoti teinitähti-ilmiön varjopuolia myös maaliskuussa julkaistussa brittilehti The Guardianin haastattelussa. EM-mitalistin sanat noteerattiin tuolloin laajasti Venäjän mediassa. Kovan harjoittelukulttuurin puolustajat, kuten valmentajasuuruus Tatjana Tarasova eivät ilahtuneet kritiikistä.
– Kiira ei kestäisi viikkoakaan Tutberidzen harjoituksissa, joten hän ei voi antaa tuollaisia lausuntoja. Mitä hän tietää harjoittelusysteemistä? Tarasova, 73, kuittasi venäläismedia RBK Sportille.
Korpi on saanut palautetta muiltakin venäläisen taitoluistelun ystäviltä.
– Ihan hyvä, etten ymmärrä kaikkia venäjänkielisiä kommentteja, Korpi sanoo pilke silmäkulmassa.
Suurin osa Korvelle suoraan tulevasta palautteesta on ollut kuitenkin hänen mukaansa rakentavaa.
– Tiedän, että osa ihmisistä on ollut Tarasovan lailla pettynyt kommentteihini. On kuitenkin heitäkin, jotka ovat kiittäneet, että sanon näitä asioita ääneen.
Kovia päätöksiä
Useita arvokisavoittajia luotsannut Tutberidze nauttii Venäjällä suurta suosiota, mutta viime vuosina valmentajagurun työtä on kyseenalaistettu itänaapurissakin.
Tutberidzen leiriä on arvosteltu, ettei kunnianhimoinen valmentajajoukko onnistu pitämään suojattejaan huipulla murrosiän jälkeen.
Tallista on lähtenyt vuosien saatossa useita nuoria luistelijoita.
Taitoluistelua vuosina 2016—2017 hallinneen Jevgenia Medvedevan valtakausi päättyi 18-vuotiaana selkä- ja jalkavaivoihin. Medvedeva vaihtoi kaksi vuotta sitten Tutberidzen opit kanadalaisen Brian Orserin valmennukseen antaen ymmärtää, että osasyynä lähtöön oli liian rankka harjoittelutahti.
Olympiavoittaja ja maailmanmestari Alina Zagitova ilmoitti viime vuoden lopussa jäävänsä määrittelemättömäksi ajaksi kilpailutauolle. 17-vuotias urheilija kertoi tunteneensa olonsa tyhjäksi jokapäiväisessä harjoitusrumbassa.
"Mikään maailmanmestaruus tai olympiavoitto ei ole sen arvoinen, että ihminen menettää terveytensä."
Tiina Lehmuskoski, fysioterapeutti ja osteopaatti
Zagitova korosti kiitollisuuttaan Tutberidzelle, mutta suositun luistelijan vetäytymispäätös lisäsi kritiikkiä menestysvalmentajaa kohtaan.
Tapahtumaketju johti muun muassa Tutberidzen ja lajilegenda Jevgeni Plushenkon tuliseen sanaharkkaan, kun Plushenko oli vihjaillut Zagitovan tarvitsevan valmentajanvaihdosta. Pintaan nousi myös laajempi kysymys, maksavatko absoluuttista huippua tavoittelevat luistelijat yrityksestään liian kovan hinnan.
Korpi muistuttaa, ettei kyse ole vain Tutberidzen tallista, vaan taitoluistelun yleisemmin vallanneesta ilmapiiristä. Entinen huippuluistelija on pannut merkille lajin kasvaneet harjoitusmäärät ja vaatimustason.
– Jenkeissäkin kaikki ihailevat koulukuntaa, joka on kulloinkin huipulla. Nyt se on venäläinen koulukunta, joten valmentajat ajattelevat, että heidän pitää päästä – tai edes yrittää päästä – samoihin harjoitusmääriin.
Rasitusvammat suuri ongelma
Harjoittelutahdilla ja koko ajan huimemmiksi menevillä teknisillä suorituksilla on varjopuolensa. Korpi kertoo kuulleensa Yhdysvalloissa 12- ja 13-vuotiaista luistelijoista, jotka ovat joutuneet lonkka- tai polvileikkaukseen.
Kansainvälisen taitoluisteluliiton ISU:n lääketieteellinen asiantuntija ja entinen huippuluistelija Sanda Dubravchić Shimunjak kertoi viime vuonna järjestetyssä Healthy Skater -seminaarissa, että nuorten luistelijoiden loukkaantumiset ovat kasvaneet selvästi kymmenen viime vuoden aikana.
Arvioiden mukaan noin puolet taitoluistelijoiden loukkaantumisista on rasitusvammoja, jotka olisivat vältettävissä oikeanlaisella harjoittelulla tai reagoinnilla.
Kaksi vuosikymmentä lasten ja nuorten parissa työskennellyt fysioterapeutti ja osteopaatti Tiina Lehmuskoski on pannut merkille taitoluistelun kasvaneen vaatimustason ja sen seuraukset. Lehmuskoski kuitenkin muistuttaa, että huolestuttava kehitys ulottuu koko urheilukenttään.
– Urheilu- ja nimenomaan rasitusvammoja näkyy vastaanotolla enemmän. Vammat ovat vakavampia kuin 10–20 vuotta sitten, ja loukkaantuneet urheilijat nuorempia. Vastaanotolleni on tullut lapsiurheilijoita vakavien rasitusvammojen kuten selän murtumien kanssa, Lehmuskoski kertoo.
Kokenut terveysalan ammattilainen on huolissaan ilmiöstä, jossa urheilun kansainvälisellä huipulla ollaan teini-ikäisinä.
– Kun puhutaan kilpaurheilijoista, usein mielletään heidän olevan aikuisia. Nuorella aikuisella on yleensä käsitys kehostaan ja mitä kaikkea se kestää. Hän pystyy sanomaan, jos joku asia on liikaa. Kun puhutaan maailman parhaista 14–15-vuotiaista, fakta on, ettei heidän henkinen kehityksensä ole samalla tasolla kuin aikuisella kilpaurheilijalla. Siinä on suuri vaaran paikka, Lehmuskoski sanoo.
Seurauksena voi olla nuorena alkava loukkaantumiskierre. Lehmuskoski tietää monia huipulla olleita urheilijoita, joita vammat ovat jääneet piinaamaan aikuisiällä.
– Lapset ja nuoret, joita prässätään ja rikotaan urheilulla, maksavat hinnan, jota en voi käsittää ollenkaan. Selkäkivusta voi joutua kärsimään loppuelämän.
– Mikään maailmanmestaruus tai olympiavoitto ei ole sen arvoinen, että ihminen menettää terveytensä.
Sääntöjä uusiksi?
Mitä nykytilanteelle pitäisi tehdä?
Osa taitoluisteluväestä on puhunut vahvasti sen puolesta, että aikuisten arvokilpailuihin osallistuvien ikärajaa nostettaisiin nykyisestä 15 vuodesta.
– Varmaan yksi asia olisi ikärajan nostaminen 17 tai 18 vuoteen. Voisi myös pohtia, pitäisikö neloishypyistä antaa hieman vähemmän pisteitä, jotta urheilijoiden ei tarvitsisi panostaa hyppyihin niin paljoa. Komponenttipisteiden määrää voisi nostaa, mutta se on toisaalta objektiivisesti vaikeammin analysoitavissa, Kiira Korpi pohtii.
Tärkein kehityskohta ei ole Korven mukaan kuitenkaan sääntöpykälissä.
– Vaikka huomenna muutettaisiin kaikki säännöt, se helpottaisi tilannetta vain vähän. Sitten keksittäisiin taas uusia tapoja kuluttaa urheilijoita konemaisesti. Yleinen kulttuurimuutos tulee siitä, että aletaan valmentaa laajemmalla ihmiskäsityksellä kunnioittaen lapsia ja heidän tunteitaan ja vahvuuksiaan.
Lue myös: