Hyppää sisältöön

Sortuva kansallisaarre

Kotkassa sijaitsevan Kyminlinnan taru uhkaa päättyä raunioitumiseen.

Huolella uudistettu tiiliportti johdattaa Kyminlinnaan.

Vanhat kasarmit muurien sisällä ovat saaneet uudet katot.

Tältä historiallinen Kyminlinna näyttää ilmasta. Koko linnoitusalue on pinta-alaltaan noin 115 hehtaaria eli reilut kaksi kertaa Vatikaanin kokoinen.

Se on valtakunnallisesti merkittävä kohde.

Mikko Härö, osastonjohtaja, Museovirasto

Nyt sisälle pääsee vain erikoisluvalla. Siihen on syynsä.

Kyminlinnaa ympäröivä kilometrien mittainen muuri on saanut vuosikymmenien ajan rapistua.

Osa muurista on kunnostettu, mutta osa on huonossa kunnossa ja romahtamisvaarassa. Ihmisiä ei voi tänne turvallisuusriskin takia päästää.

Patricia Broas, kaavoitusarkkitehti, Kotkan kaupunki

Kyminlinnan ja sen maa-alueet omistaa Suomen valtio. Metsähallitus vastaa muurien ulkopuolisesta alueesta ja Senaatti-kiinteistöt muureista sekä niiden sisällä olevasta alueesta sekä rakennuksista.

Teemme ylläpidollisia kunnostustoimia eli lähinnä pidämme rakennukset kunnossa. Rakennuksista osa on suojelukohteita ja osa peltihalleja, joita ei tarvitse suojella.

Elias Rainio, kiinteistökehityspäällikkö, Senaatti-kiinteistöt

Muurien kunnostusta jarruttaa se, että Kyminlinnan tulevaisuus on epävarma.

Parhaillaan auleelle on tekeillä asemakaava, mutta sen valmistuminen voi viedä kolmekin vuotta. Asemakaavan on tarkoitus viitoittaa Kyminlinnan tuleva käyttö.

Toiveissa on saada vanhoihin kasarmeihin esimerkiksi toimistotiloja tai muuta liiketoimintaa. Yksi toive on kuitenkin ylitse muiden.

Portit pitäisi saada auki. Ihmisten pitäisi päästä tutustumaan tähän mysteerialueeseen.

Patricia Broas, kaavoitusarkkitehti, Kotkan kaupunki

Kyminlinnan alue siirtyi vuonna 1743 Turun rauhassa venäläisten hallintaan, ja sillä puolustettiin läheistä Ruotsin ja Venäjän välistä rajaa.

Vuonna 1809 Suomen sodan jälkeen koko nykyisen Suomen alue päätyi venäläisille, ja Kyminlinna ja menetti puolustuksellisen merkityksensä. Tämä piirros on vuodelta 1816.

Kyminlinnassa sodittiin vain Suomen sisällissodan aikana. Vuosina 1922–1939 siellä oli inkeriläisille ja karjalaisille pakolaisleiri.

Huoltolassa on yleinen osasto perheille ja yksinäisille, jotka ovat jossain määrin työkykyisiä, sairaala keuhkotautiosastoineen ja vanhainosasto sekä lastenosasto ja päiväosasto, johon huoltolassa asuvat ja työskentelevät vanhemmat tuovat lapsensa päiviksi.

Kyminlinnan pakolaisleirin ohjesääntö kerrottuna Jukka Solan tutkimuksessa Kyminlinnan pakolaisleiri 1922–1939

Suunnitelmissa on, että koko alue siirtyisi Metsähallituksen vastuulle. Se kuitenkin tarvitsee rahaa kunnostustöihin ja ylläpitoon.

Kyminlinnalla on kaikki mahdollisuudet viritä uudelleen. Se on kaunis, ja sillä on hieno kulttuuriperintö. Iso haaste on muurien korjaus. Vaatii paljon aikaa ja rahaa.

Mikael Nordström, aluepäällikkö, Metsähallitus

Yksi vaihtoehto on korjata osa pitkästä muurista ja antaa osan raunioitua hallitusti. Se muistuttaisi luonnon voimasta.

Tämä on selkeä kuva hallitsemattomasta raunioitumisesta. Ei sitä ehdoin tahdoin tuollaiseen kuntoon pitäisi päästää.

Mikko Härö, osastonjohtaja, Museovirasto

Kuluu ainakin muutama vuosi, ennen kuin ratkaisu Kyminlinnan kohtalosta tulee.

Siihen saakka muurien sisällä elämästään nauttivat pikkulinnut...

ja viime kesinä ruohonleikkuusta huolehtineet kesälampaat.

Tekijät

TekstiPetri Kivimäki
KuvatTiina Karppi, Satu Krautsuk, Antti-Jussi Korhonen, Miina Sillanpää, Kotkan kaupunki, Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitoksen opetusdiakokoelma, Museovirasto

Julkaistu 1.5.2020 16:14