Naisjalkapalloilijoiden palkat ovat kasvussa, mutta enemmistö ei tienaa jalkapallosta riittävästi elääkseen – osa maailman huipullakin esiintyvistä jää yhä täysin ilman korvauksia

Naisten jalkapallon suosio on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Siitä huolimatta enemmistö MM-viheriölläkin esiintyneistä naisjalkapalloilijoista kertoo, ettei ansaitse jalkapallon pelaamisella riittävästi elääkseen. Kansainvälisen pelaajayhdistyksen Fifpron kyselyyn vastanneista 3,6 prosenttia kertoi, ettei ole saanut jalkapallon pelaamisesta koskaan rahallista korvausta.

Kyselyyn vastasi kaikkiaan 186 maajoukkuepelaajaa 18 eri maasta. Heistä iso osa pelasi myös viime kesän MM-kisoissa, jotka rikkoivat katsojaennätyksiä ympäri maailman.

Naisten palkat olivat kuitenkin kasvaneet kahden vuoden takaisesta. Vuonna 2016 ne pelaajat, jotka tienasivat jalkapallon pelaamisella, ansaitsivat keskimäärin 2 734 euroa kuukaudessa, kun vuonna 2018 lukema oli 4 123. Mediaanikuukausitulo oli vuonna 2016 reilut 1 300 euroa, kun kahta vuotta myöhemmin se oli reilut 2 400 euroa.

Noin 90 prosenttia vastanneista kertoi jalkapallosta ansaittujen tulojen olevan peräisin seurajoukkueesta. Maajoukkuetoiminnasta vastaava liitto maksoi korvauksia 80 prosentille vastanneista.

Toisaalta Fifpron vuonna 2017 tekemästä kyselystä selvisi, että kirjalliset ja yksityiskohtaiset sopimukset olivat harvinaisia ja suurin osa ansaitsi alle 600 dollaria eli 540 euroa kuukaudessa verojen jälkeen. Toisaalta esimerkiksi Euroopan huippujoukkue Lyonissa naisille maksetaan tiettävästi kilpailukykyisiä korvauksia. Maailman parhaana pelaajana palkitun Ada Hegerbergin vuosipalkaksi on arvioitu yli 400 000 euroa.

Lähes kolmannes vastaajista koki, ettei heidän seurassaan ollut riittävästi henkilökuntaa täyttämään urheilullisia edellytyksiä. Moni kaipasi fysioterapeuttia, lääkäriä tai apuvalmentajaa. Vain kahdeksan vastaajaa yli 180:stä sanoi olevansa tyytyväinen henkilökunnan määrään. Suurin osa vastanneista oli sitä mieltä, ettei seuralla ollut strategiaa naisjalkapallon kehittämiselle tai ainakaan he eivät tienneet sen olemassa olosta.

Monessa maajoukkueessa naispelaajien kohtelu poikkesi huomattavasti miesten maajoukkueen vastaavasta. Esimerkiksi Argentiinan, Brasilian ja Kolumbian maajoukkuepelaajat kertoivat kyselyssä puutteellisista majoituspaikoista, kuljetuksista ja harjoitteluolosuhteista.

Kolumbian jalkapalloyhdistys huomautti vuonna 2019, että kahdeksan maan naisten jalkapalloliigan käyttämästä 20:sta jalkapallokentästä ei soveltunut ammattilaisjalkapalloon.

Naispelaajilla ongelmia on koitunut myös päällekkäisistä peleistä, ja moni on joutunut kieltäytymään maajoukkuepeleistä seurajoukkuekiireiden vuoksi. Osa jalkapalloliitoista ei kuitenkaan ole tehnyt elettäkään hyödyntääkseen maajoukkuepeleille tarkoitettuja rakoja. Esimerkiksi Kolumbian naisten maajoukkue oli 700 päivää pelaamatta.

Moni maajoukkuepelaajista kertoi jäävänsä täysin ilman liitolta maksettavaa korvausta edustaessaan maajoukkuetta. Osa kertoi korvauksia maksettavan vain, mikäli tuloksena on voitto tai tasapeli.

Suomen Palloliitto on maksanut nais- ja miesjalkapalloilijoille tasaväkisiä korvauksia viime syksystä lähtien.

Lue myös:

Naisten jalkapallo oli suosionsa huipulla, kun koronavirus iski – nyt suurseurat kiristävät kukkaronnyörejään, ja asiantuntijat pelkäävät sen tapahtuvan naisten kustannuksella

Yhdysvaltain naisten jalkapallomaajoukkueen palkkataistelulle takaisku, tuomarin mukaan kyse ei ole syrjinnästä – joukkue aikoo valittaa: "Emme koskaan lopeta taistelua tasa-arvon puolesta"

Haitin jalkapallossa paljastui järkyttävä tapahtumasarja: liiton pomoa epäillään nuorten pelaajien hyväksikäytöstä Fifan rahoittamassa harjoituskeskuksessa – "He ovat kuin panttivankeja"

Kotimaan jalkapalloliigoissa odotetaan hallituksen seuraavia päätöksiä – pelaajat ovat valmiita pelaamaan tyhjillekin katsomoille: "Saman tien pelit käyntiin, kun se on mahdollista"