Kannattaako korjata vanha laite vai pitäisikö ostaa saman tien uusi? Tätä moni pähkäilee, kun kodinkone rikkoutuu. Aina valinnanvaraa ei edes ole, koska joitakin laitteita ei voi kunnostaa ilman että laite rikotaan.
Pitkän linjan kodinkonehuoltaja Esko Airaksinen on nähnyt, kuinka omituiseksi kodin laitteiden maailma on muuttunut. Toimivia, pikkuvikaisia laitteita lähtee kuluttajilta vaihtoon, koska ne on valmistettu niin, että niitä ei ole tarkoituskaan korjata.
– Emme olisi voineet 1980-luvulla kuvitellakaan tällaista maailmaa, jossa laitteista on tullut näin kertakäyttöisiä, Airaksinen sanoo. Hän on itse tullut alalle vuonna 1984, ja toimii nykyään Kuopiossa kodinlaite- ja huoltoyrityksensä Teho-Posakon toimitusjohtajana.
Eräät valmistajat antavat Airaksisen mukaan huoltoyhtiöille listoja tuotteista ja malleista, joita ei lähdetä korjaamaan. Ostaja saa siis tilalle uuden laitteen pienestäkin viasta.
Airaksisen uran varrella hurjin tapaus on ollut jääviileäkaappi, jonka ovenkahva oli rikkoutunut alle vuodessa.
– Ajattelimme, että sen voisi tottakai korjata ja etsimme varaosaa. Laitevalmistajalla ei kuitenkaan ollut toimittaa uutta kahvaa, joten koko laite päätyi kierrätykseen, Airaksinen huokaa.
Tällaisilla laitteilla ei pian enää ole asiaa suomalaisten kodinkoneliikkeiden hyllyille, kun EU:n suunnitelmat etenevät.
Päättäjät ovat kiinnittäneet huomiota kodinkoneiden vaihtorumbaan, koska se aiheuttaa tarpeetonta kuormaa ympäristölle.
Euroopan komissio listasi keväällä uudistustavoitteita, jotka toteutuessaan voivat merkitä huomattavia etuja kuluttajille ja ympäristölle. Maaliskuussa julkaistu kiertotalouden toimintasuunnitelma lupaa kuluttajille tehokkaita ja kohtuuhintaisia tuotteita, jotka kestävät pidempään ja jotka on suunniteltu uudelleenkäyttöä, korjausta ja korkealaatuista kierrätystä varten.
Lisäksi EU haluaa suojata kuluttajia katteettomilta ympäristöväittämiltä ja viherpesulta, joilla vastuullisuudesta kiinnostuneita kuluttajia on saatettu kosiskella.
Varaosien ja korjausohjeiden saatavuutta aiotaan parantaa pienelektroniikasta alkaen. Korjaamaan on päästävä ilman että laitetta tarvitsee runnella ja muuallakin kuin valtuutetuissa huolloissa.
Monille kodinlaitteille, kuten astianpesukoneille, jääkaapeille, pesukoneille ja televisioille, korjauskelpoisuusvaatimuksia on jo laadittu. Ne tulevat voimaan maaliskuussa 2021 ja koskevat markkinoille tulevia uusia tuotteita.
Korjauskelpoisuusvaatimuksia on sen jälkeen tarkoitus laajentaa koskemaan muitakin tuoteryhmiä.
– Uusien tuoteryhmien kohdalla työ tulee kestämään todennäköisesti vuosia, sanoo valmistelutyössä mukana ollut työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Pekka Kärpänen.
Komissio haluaa myös eroon tuotteiden ennenaikaisesta vanhenemisesta. Asia on ollut tärkeä eurooppalaisille kuluttajajärjestöille. Se on noussut esiin etenkin älylaitteiden kohdalla.
Ongelmat ovat kaikille tuttuja: ohjelmistopäivitys ei onnistu liian vanhoihin laitteisiin, laitteita ei pystytä korjaamaan tai niiden akkuja ei voi vaihtaa. Jos tähän saadaan muutos, älylaitteiden käyttöikä voi pidentyä ja kuluttajille voi koitua säästöjä.
Kodinkoneiden osalta saksalaistutkimuksessa on aiemmin todettu, että valmistajat eivät suunnitelmallisesti tee laitteista helposti hajoavia. Kuluttajajärjestöjen kokoamissa vikailmoituksissa kuluttajat kuitenkin usein kokevat laitteiden rikkoutuvan ennen aikojaan.
Suomessa lakisääteinen valmistajan virhevastuu perustuu jo nykyisellään laitteen oletettuun kestoikään. Toisin sanoen laitteiden on kestettävä takuuajan päättymistä pidemmälle.
Komissio haluaa, että kuluttajat saavat jatkossa jo ostopäätöksen tueksi tiedon tuotteen arvioidusta käyttöiästä.
Tällä hetkellä laitteen kestävyyden arviointi ennen ostopäätöstä on kuluttajalle lähes mahdotonta jakäyttövuosien määrää voi vain arvailla. Laitteen hinnasta on voinut päätellä jotain, koska “hyvä ja halpa ovat kaksi eri tuotetta”, summaa huoltoyrittäjä Airaksinen.
Joillekin jopa koneen paino saattaa antaa vihjeitä: köykäisimmissä laitteissa saattaa olla runsaasti muovia, kun taas raskaammissa on osia kestävämmästä raudasta ja teräksestä.
Uudistuksista onkin iloittu kuluttajajärjestöissä. Kuluttajaliiton mukaan kestävämmät tuotteet eivät kuitenkaan saisi olla merkittävästi nykyisiä kalliimpia, jotta ne olisivat kuluttajille houkuttelevia ja kulutuskäyttäytyminen voisi siten muuttua.
– Hintanäkökulma on kuluttajille hyvin tärkeä, mikä näkyy nyt ei niin kestävien tuotteiden valinnoissa, arvioi vaikuttamistyön ja neuvonnan asiantuntija Tiina Vyyryläinen Kuluttajaliitosta.
Kuopiolaisen Teho-Posakon huoltoon tulee tyypillisesti 2–3 vuotta käytössä olleita laitteita.
Airaksisen tuntuman mukaan kuluttajilla korjausbudjetin kipuraja menee noin 150–200 eurossa. Sen kalliimpaa rassausta harva lähtee tekemään.
Mitä EU sitten haluaa saada aikaan näillä uudistuksilla?
Ympäristökomissaari Virginijus Sinkevičius totesi maaliskuussa, että kiertotaloussuunnitelma merkitsee uutta talousmallia Euroopalle. Nykyinen kulutusmalli vauhdittaa pulaa luonnonvaroista ja tuottaa liikaa päästöjä.
– Ainoa tie eteenpäin on kytkeä talouskasvu irti uusien luonnonvarojen käyttöönotosta ja sen ympäristövaikutuksista, hän sanoi maaliskuussa. Ympäristöjärjestöt ovat kiitelleet kestävämpien tuotteiden ajamista, mutta ne ovat arvostelleet ohjelmaa siitä, että se ei puutu riittävästi ylikuluttamiseen eikä aseta konkreettisia tavoitteita luonnonvarojen käytön vähentämiselle.
Myös pandemiakriisi on havahduttanut. Globaalit hankintaketjut ovat paljastuneet haavoittuviksi. On povattu, että tuotantoa saattaa alkaa palata Eurooppaan ja että hankintaketjut lyhenevät tai monipuolistuvat.
Euroopassa oli jo ennen kriisiä kannettu huolta erilaisten laitteiden, koneiden ja teknologioiden valmistuksessa käytettävien raaka-aineiden saatavuudesta. Kiina on ollut ylivoimainen harvinaisten maametallien tuottamisessa.
– Koronakriisi lisää ajattelua siitä, että kriittiset materiaalit on saatava talteen sisämarkkinoilla, arvioi kiertotalouden erityisasiantuntija Sarianne Tikkanen ympäristöministeriöstä.
Kriittisillä metalleilla viitataan mineraaleihin, joiden saatavuuteen liittyy riskejä ja joiden merkitys on suuri talouden avainaloilla.
Nyt harvinaisia metalleja tuhlataan, kun pienelektroniikan materiaalien uusiokäyttö ei toimi. Maailmassa syntyy sähkö- ja elektroniikkaromua vuosittain noin 50 miljoonaa tonnia, mutta vain noin viidesosa siitä saadaan talteen ja uusiokäyttöön.
Suomessa käyttöikänsä päähän tulleet kodinlaitteet kerätään talteen, murskataan ja niiden metallit erotellaan teollisuuden hyötykäyttöön. Vaikka elektroniikkaromun vienti kehittyviin maihin on kielletty, Suomestakin salakuljetetaan elektroniikka- ja sähkölaiteromua muualle.
Vielä 1990-luvulla valtaosa kuopiolaisyhtiö Teho-Posakon korjaustöistä oli takuun päättymisen jälkeen tehtyjä töitä, ja laitteita huollettiin runsaasti. 1970-luvulla häälahjaksi saatu pesukone saattoi pestä vielä perheen aikuistuvien lastenkin vaatteita.
Nyt liikkeen korjaustöistä enää joka viides on laitteita, joiden takuu on jo umpeutunut. Mikroaaltouuneja, pölynimureja, kahvinkeittimiä tai sähkövatkaimia ei huollossa juuri näy.
Yrittäjä Esko Airaksista huolettaakin, tulevatko uudistukset auttamatta liian myöhään.
– Olemme monta kymmentä vuotta talsineet väärään suuntaan, joten miten kuluttajille enää saadaan päähän, että laitteita voi korjata? hän pohtii.
Helsinkiläisyrittäjä, Huoltoliike Berghällin omistaja Matti Vähämäki sen sijaan kertoo havainneensa pääkaupunkiseudulla asennemuutosta aivan viime vuosina.
– Tietoisuus on vähän muuttunut. Nyt ajatellaan, että laite ehkä voitaisiinkin korjata, hän sanoo. Valtaosa yrityksen korjaustöistä on takuun umpeutumisen jälkeen tehtäviä.
Airaksinen toivookin isompaa ratkaisua, kuten korjausten saattamista kotitalousvähennyksen piiriin. Sitä ala on ajanut jo pitkään. Kuluttajaliiton mielestä myös korjausten arvonlisäveroa voitaisiin laskea.
– Mieluummin sitä korjaisi vanhaa kuin selkä vääränä kantaisi uutta, Airaksinen toteaa.
Voit keskustella jutusta 11.5. kello 23 asti.
Lue myös:
EU pidentää sähkölaitteiden käyttöikää – korjauskelvottomia kodinkoneita ei enää päästetä myyntiin