Vieläkö muistat, kuinka spagetin ja vehnäjauhojen hinta pomppasi vuonna 2008 lähimarkettisi hyllyssä?
Entä muistatko samalta vuodelta uutiskuvat, joissa mielenosoittajat heittävät kiviä Egyptin kaupunkien kaduilla ja poliisi vastaa kyynelkaasulla?
Näitä kahta asiaa yhdistää se, että elintarvikkeiden hinta oli ampaissut edellisvuonna nopeaan nousuun.
Ruokakriisi tuntui myös suomalaisten kukkarossa. Syksyyn 2008 mennessä ruoan hinta oli noussut kymmenen prosenttia vuoden takaisesta.
Kaikkein kovimmin kriisi iski kehittyvien maiden köyhiin ihmisiin, joiden tuloista valtaosa kuluu ruokaan. Egyptissä, Somaliassa, Haitissa, Filippiineillä ja monessa muussa maassa eri puolilla maailmaa syntyi keväällä 2008 protesteja ja mellakoita, kun kaikkien rahat eivät yhtäkkiä enää riittäneet jokapäiväiseen riisiin tai leipään.
Ruokakriisi oli hiljainen tsunami, kuvasi YK:n alainen Maailman ruokaohjelma WFP.
Tsunami kaatoi myös hallituksia. Pari vuotta myöhemmin samantapainen hinnannousu oli osasyynä protesteihin, joita alettiin myöhemmin kutsua arabikevääksi.
Nyt maailman on lamauttanut koronapandemia, joka häiritsee ruoan tuotantoa ja jakelua monin tavoin. YK varoittaa jo akuutista nälästä kärsivien ihmisten määrän tuplaantumisesta. Myös rikkaissa maissa kuten Suomessa pelätään muun muassa pulaa vihanneksista ja hedelmistä.
Voiko koronasta seurata uusi maailmanlaajuinen ruoan hintapiikki?
Se riippuu muun muassa siitä, riittääkö suurilla viljanviejämailla malttia pitää kauppa käynnissä.
"Jotkin maat ovat alkaneet hamstrata"
Vaikka paikallisesti ruoan hinta on kohonnut esimerkiksi monissa Afrikan maissa, toistaiseksi viitteitä globaalista hinnannoususta ei ole.
Itse asiassa ruoan hinta on ollut viimeiset kolme kuukautta laskussa, selviää YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n hintaindeksistä. Muun muassa lihan ja maitotuotteiden hinnat ovat pudonneet, kun koronapandemia on häirinnyt kuljetuksia ja muuttanut kysyntää.
Tärkeimpien viljojen kuten vehnän, maissin ja riisin tilanne on monin tavoin parempi kuin vuosien 2007–2008 ruokakriisin alla. Varastotilanne on hyvä, ja myös satoennusteet näyttävät melko suotuisilta.
– Samanlaisia viljojen hintapiikkejä [kuin vuonna 2008] ei periaatteessa pitäisi tulla, sanoo Rob Vos, joka johtaa markkina- ja kauppaosastoa ruokapolitiikkaan keskittyvässä tutkimuslaitos IFPRI:ssä Washingtonissa.
Riski on kuitenkin olemassa, Vos sanoo.
Se johtuu tavasta, jolla joidenkin maiden hallitukset ryhtyivät koronapandemian edetessä suojelemaan omiaan.
– Jotkin maat ovat alkaneet niin sanotusti hamstrata valtiotasolla. Ne ovat asettaneet vientirajoituksia, jotta viljaa riittäisi niiden omille kansalaisille. Ja tämä voi johtaa puutteisiin maailmanmarkkinoilla, Vos sanoo.
Vientikielloista saattaa seurata paheneva ketjureaktio. Juuri sellainen koettiin 12 vuotta sitten.
Hermostuneet maat kyttäävät toisiaan
Vuosien 2007–2008 globaali ruokakriisi oli monen tekijän summa.
Tärkeillä tuotantoalueilla tuli kuivuuden takia heikko sato. Toisin kuin nyt, öljyn hinta oli korkealla ja nosti tuotantokustannuksia. Ruoan kysyntä oli kasvussa, koska maapallon väestö kasvoi kuten nytkin, ja myös vaurastuvissa maissa kuten Kiinassa ja Intiassa syötiin entistä enemmän lihaa. Peltoalasta kilpaili biopolttoaineiden tuotanto, ja ruoalla spekuloitiin pörsseissä.
Mutta tilannetta pahensi se, että kun ruoan hinta alkoi nousta, monet maat hermostuivat.
Ne ryhtyivät panemaan vientiä jäihin. Syntyi kierre.
Vientikieltoja asettivat kymmenet maat. Pahimmillaan kiellot koskivat jopa neljäsosaa maailman viljakaupasta.
Kun maailmanmarkkinoilla on tarjolla yhä vähemmän viljaa mutta kysyntä pysyy ennallaan, hinnat nousevat.
Esimerkiksi riisin hinta nousi peräti 166 prosenttia tammikuun 2007 ja kesäkuun 2008 välillä. Maailmanpankin mukaan hallitusten reaktiot aiheuttivat lähes puolet hinnannoususta.
Viljajättien toimilla on väliä
Viime kuussa näytti jo siltä, että koronapandemia oli johtamassa samaan lumipalloilmiöön.
Esimerkiksi suuri riisintuottaja Vietnam ja suuri vehnäntuottaja Venäjä päättivät rajoittaa vientiään. Pahimmillaan erilaisia vientikieltoja oli tutkimuslaitos IFPRI:n mukaan huhtikuussa 17 maalla.
Toimia seurattiin huolestuneina.
Etenkin suurten tuottajien päätöksillä on väliä, koska suuri osa vehnän ja riisin viennistä on muutaman jätin käsissä. Venäjä, EU, Yhdysvallat, Kanada ja Ukraina tuottavat tänä vuonna noin kolme neljäsosaa kaikesta maailmanmarkkinoille tulevasta vehnästä.
Monet asiantuntijat ovat varoittaneet, että ruoan maailmankauppaa ei saa estää koronaviruksen takia. Esimerkiksi Maailman kauppajärjestö WTO, Maailman terveysjärjestö WHO ja FAO ovat patistaneet pitäytymään vientirajoituksista.
– Edellisistä kriiseistä olemme oppineet, että sellaiset toimet ovat erityisen vahingollisia pienituloisille, tuontiriippuvaisille maille, ja ne vaikeuttavat ruoka-apua antavien avustusjärjestöjen työtä, järjestöjen johtajat sanoivat yhteisessä lausunnossaan maaliskuun lopussa.
Paniikki laantuu, mutta onko vaara ohi?
Nyt näyttää siltä, että hallitukset ovat arvioineet maailman viljavarastot riittäviksi, ja protektionistinen aalto on laantumassa.
Voi olla, että myös tietty poliittinen painostus teki tehtävänsä, sanoo ylitarkastaja Markus Schulman maa- ja metsätalousministeriön ruokaosastolta.
– Ehkä vahvin painostuskeino on name and shame -tyyppinen toiminta, Schulman sanoo.
Hän viittaa kannanottoihin, joita on kevään mittaan kuultu muun muassa rikkaiden maiden G20-ryhmältä, WTO-jäsenmaiden ryhmiltä ja WTO:n ja FAO:n virkamiesjohdolta. Esimerkiksi G20-maat lupaavat tehdä parhaansa elintarvikekaupan jatkumiseksi. Vaikka tällaiset lupaukset eivät ole sitovia, ne voidaan tulkitaan poliittisiksi tahdonilmaisuiksi.
– Tämä on toiminut nyt aika hyvin. Vientirajoitukset ovat pysyneet melko kohtuullisissa rajoissa, ja jotkut ovat niistä jo vetäytyneetkin, Schulman sanoo.
Tällä hetkellä vientirajoituksia on voimassa enää 11 maalla. Riisiä ja vehnää koskevia rajoituksia on muun muassa Kazakstanilla, Kambodžalla ja Venäjällä, tutkimuslaitos IFPRI listaa.
Mutta sekin on tarpeeksi luomaan epävarmuutta markkinoilla. Vehnä- ja riisifutuureissa on nähty viime viikkoina heiluntaa.
– Meidän arviomme on, että markkinoilla odotetaan pulaa, sanoo johtaja Rob Vos IFPRI:stä.
Vientikiellot eivät ole tähän ainoa syy, vaan kuivuuden on arvioitu heikentävän satoa osissa Eurooppaa. Sittemmin sateet ovat tosin helpottaneet tilannetta.
Edellisistä ruokakriiseistä on opittu, että on tärkeää pyrkiä läpinäkyvyyteen. Hallitusten ja järjestöjen käytössä on nyt tiedonvaihtomekanismeja, joiden avulla päättäjät voivat seurata markkinatilannetta entistä paremmin ja välttää paniikkiratkaisuja.
Rob Vos huomauttaa, että tiedonvaihto perustuu kuitenkin yhä vapaaehtoisuuteen.
Jos ruoan hinta lähtee nousuun ja maat ryhtyvät jälleen vientikieltoihin, ketjureaktion estämiseen ei edelleenkään ole mitään selkeää mekanismia. Maailman kauppajärjestöllä on toki sääntöjä vientirajoituksista, mutta maat voivat aina perustella vientikiellon oman ruokaturvansa suojaamisella.
– Hallitusten pitäisi sitoutua vahvemmin noudattamaan sääntöjä. Mutta niiden pitää myös ymmärtää, että vientirajoitukset eivät ole kenenkään etu, vaikka aluksi näyttäisi siltä, Rob Vos sanoo.
Entä pelloille mätänevät parsat?
Koronapandemiankin aikaan esimerkiksi vehnän tuotanto on suhteellisen turvattu, koska viljely on pitkälle koneistettu.
Voi olla, että viljoista ei tulekaan lähiaikoina ongelmaa, vaan seuraavat haasteet koskevat kausituotteita kuten vihanneksia ja hedelmiä.
Sekä rikkaissa että köyhissä maissa on jännitetty, pääsevätkö ihmiset pelloille, pilaantuvatko tuotteet ennen kuin ne ehtivät markkinoille ja toimivatko tuotantolaitokset, jos niiden työntekijät sairastuvat.
Ongelmia on koetettu ratkoa erilaisin järjestelyin. Esimerkiksi Suomessa hallitus on päättänyt helpottaa kausityövoiman pääsyä maahan koronasta huolimatta.
Monissa maissa ruokahävikki on jo kasvanut valtavasti, kun maataloustuotteiden kysyntä on muuttunut koronan suljettua ravintoloita ja kouluja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hävikkiin päätyvän ruoan osuuden on arvioitu nousevan tänä vuonna 30 prosentista 40:ään.
Ilmastonmuutos tuo lisää häiriöitä – "Aika pohtia kauppapolitiikkaa"
Vaikka ruoan maailmanmarkkinahinnat osoittavat nyt alaspäin, koronakriisin takia monien tulot ovat pudonneet sekä rikkaissa että köyhissä maissa.
Pandemia heikentää ruokaturvaa varsinkin alueilla, joilla oli ongelmia jo ennestään. Kyse on muustakin kuin akuutista nälästä: on paljon ihmisiä, joilla on edelleen varaa syödä mutta ei välttämättä ostaa yhtä ravitsevaa ruokaa kuin aiemmin.
Hallitusten olisi nyt korkea aika pohtia, millainen kauppapolitiikka auttaisi maailman ruokajärjestelmää kestämään entistä paremmin häiriöitä, sanoo Jonathan Hepburn. Hän on vanhempi neuvonantaja kestävään kehitykseen keskittyvässä ajatushautomo IISD:ssä.
Häiriöitä nimittäin on luvassa jatkossakin.
– Jos ilmasto muuttuu siten kuin tutkijat kuvaavat, sään ääri-ilmiöt kuten hirmumyrskyt, tulvat ja kuivuuskaudet lisääntyvät, Hepburn sanoo.
Hän toivoisi, että asia otettaisiin yhdeksi tavoitteeksi Maailman kauppajärjestön WTO:n maatalousneuvotteluissa.
WTO:n nykysäännöt heijastavat Hepburnin mukaan ylipäänsä 80- ja 90-lukujen maailmaa.
– Tarvitaan perustavanlaatuista keskustelua siitä, millaisilta kaupan sääntöjen pitäisi näyttää 25 vuotta myöhemmin [WTO:n maataloussopimuksen voimaantulon jälkeen], hän sanoo.
Myös kehittyvien maiden hallitusten pitää Hepburnin mukaan olla osa ratkaisua kestävämmän ruokajärjestelmän luomisessa. Niiden täytyy investoida enemmän tutkimukseen ja maataloutensa kehittämiseen.
Teollisuusmaissa taas pitäisi arvioida uudelleen maatalouden tukirakenteita, jotka vääristävät kilpailua kehitysmaiden markkinoilla.
Ja jo ennen seuraavaa kriisiä pitäisi saada aikaan kauppapolitiikan säännöstö, joka kieltää epäreilut vientirajoitukset niille, jotka ruokaa tarvitsevat, Hepburn sanoo.
Niihin kuuluvat ruoan tuonnista riippuvaiset maat ja humanitaarisen avun varassa olevat ihmiset.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 17.5. klo 23:een asti.
Lue lisää: