Ihminen asteli Kuun pinnalla viimeksi vajaat 50 vuotta sitten. Samalla kun koronakriisi on lähes lamaannuttanut useita valtioita eri puolilla maailmaa, suurvaltojen katseet tähyävät jo lähimmälle taivaankappaleelle.
Miksi ihminen kurottaa jälleen Kuuhun?
Avaruusohjelmat Kiinassa ja Yhdysvalloissa tähtäävät miehitettyihin kuulentoihin. Tavallaan kyseessä on kilpailu statuksesta.
– Halutaan osoittaa, että ollaan eteviä, toimeliaita ja ylivoimaisia, mutta samalla haetaan teknologioita, joiden avulla voidaan vaikkapa vaurastua suhteessa muihin, sanoo Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.
Kylmän sodan päättymisen jälkeen into kalliiden kuuohjelmien ylläpitoon hiipui.
– Ajat ovat muuttuneet poutasäältä, eli kylmän sodan jälkeiseltä ajalta, jolloin avaruus ei niinkään ollut kilpailun ja kamppailun tyyssija, vaan se nähtiin aikalailla tällaisena yhteisenä ponnistuksena.
Politiikan ohella kyse on myös tulevaisuuden avaruusmatkailusta. Kuu on lähin taivaankappale, jonne ihminen voi rakentaa tukikohtia. Kuussa voidaan myös testata teknologiaa, joka antaisi ihmiselle mahdollisuuden oleskella pidempään avaruudessa.
Kuinka pian Kuuhun matkataan?
Yhdysvallat ja Kiina aikovat molemmat lähettää miehitetyn lennon Kuuhun, Kiina vuosikymmenen kuluessa ja Yhdysvallat neljän vuoden kuluttua.
Kiina suunnittelee myös tukikohdan rakentamista Kuuhun, Yhdysvallat sen kiertoradalle.
Kiina testasi toukokuun alussa uutta kantorakettiaan, jonka nimi on Pitkä marssi 5B.
Kyse on merkittävästä edistysaskeleesta Kiinan avaruusohjelmalle, sillä kaksi edellistä lentokoetta epäonnistuivat.
– Kiina pystyy nyt tekemään samantasoisia miehitettyjä avaruuslentoja kuin Yhdysvallat ja Venäjä, sanoo Kiinan avaruusohjelmaan erikoistuneen GoTaikonauts.com-sivuston analyytikko Chen Lan uutistoimisto AFP:lle.
Kiinan avaruusohjelmassa on nähty viime vuosina suuri harppaus. Kiina laskeutui vuonna 2019 ensimmäisenä valtiona Kuun kääntöpuolelle miehittämättömällä Yutu 2 -mönkijällä. Kiinan avaruusaseman Tiangongin, eli suomeksi Taivaallisen palatsin on määrä valmistua kahden vuoden kuluessa.
Yhdysvaltojen nykyisen kuu- ja marsohjelman nimi on Artemis. Tämän lisäksi avaruushallinto Nasa tekee yhteistyötä kaupallisten toimijoiden kanssa ja on kilpailuttamassa Kuuhun laskeutumiseen tarvittavaa teknologiaa.
Yksi näistä on miljardööri Elon Muskin SpaceX -yhtiö. Se valmistautuu jo viemään miehistöä kansainväliselle avaruusasemalle toukokuun lopussa. Yhdysvallat ei ole lähettänyt astronautteja avaruuteen omalta maaperältään sitten vuoden 2011. Yhtiön suunnitelmissa on myös aloittaa avaruuteen liittyvää turismia, ja ensimmäinen turistikierros Kuun ympäri on jo sovittu vuodelle 2023.
Ylen kuustudio 50 vuotta sitten pohti, voiko Kuussa sytyttää tulitikun ja näkyykö siellä ufoja
Voiko jokin valtio omistaa Kuun?
Vuonna 1967 solmitun ulkoavaruuden sopimuksen mukaan kukaan ei voi vaatia omistusoikeutta Kuuhun, kuten ei mihinkään muuhun taivaankappaleeseen. Ulkoavaruuden katsotaan olevan ihmiskunnan yhteistä omaisuutta.
Yhdysvalloissa valmistellaan raameja kaivostoiminnalle Kuussa.
Valmisteltu kansainvälinen sopimus kulkee samalla nimellä kuin Yhdysvaltojen kuuohjelma Artemis. Yhdysvallat ehdottaa Kuuhun perustettujen tutkimusasemien ympärille turvavyöhykkeitä, joiden tarkoitus on suojella likellä toisiaan toimivia kilpailevia valtioita ja yrityksiä. Nasa korostaa sopimuksen rauhanomaista luonnetta.
Sopimuksen puitteissa on tarkoitus myös määritellä omistusoikeus Kuusta louhittaville luonnonvaroille.
Uutistoimisto Reutersin mukaan Yhdysvallat neuvottelee sopimusluonnoksesta yhteistyökumppaneiden kuten Kanadan, Japanin ja Euroopan valtioiden, sekä esimerkiksi Arabiemiraattien kanssa.
Presidentti Donald Trumpin hallinto pitää YK:n kautta käytyjä neuvotteluita hitaina ja hedelmättöminä. Neuvottelut on tarkoitus avata suoraan niiden valtioiden kesken, joilla on Yhdysvaltojen näkemyksen mukaan samanmielisiä tavoitteita.
– Toisen maailmansodan jälkeen vakiintunut maailmanjärjestys, johon liittyy YK ja sen alajärjestöt, on tullut tiensä päähän Yhdysvaltojen ja suurvaltojen ajattelussa, Aaltola sanoo.
Hänen mukaansa nykymaailma on ajautunut luottamusvararikkoon, jossa yhteistyöperäiset järjestöt nähdään valtakamppailun tyyssijana.
– Yhdysvallat pelkää esimerkiksi Kiinan nousua YK:n järjestelmässä, ja sen vaikutusvallan kasvua. Sehän nähtiin jo tuossa WHO-keskustelussakin, Aaltola sanoo.
Yhdysvaltojen kongressi on kieltänyt Nasalta yhteistyön Kiinan kanssa.
Venäjä on yksi suurimmista Yhdysvaltojen yhteistyökumppaneista kansainvälisellä avaruusasemalla ISS:llä.
Vielä ei ole selvää, onko Venäjä kutsuttu ensimmäisten joukossa neuvottelupöytiin. Reutersin tietojen mukaan Pentagon näkee Venäjän toiminnan avaruudessa vihamielisenä, sillä sen mukaan Venäjä on häirinnyt USA:n vakoilusatelliitteja Maan kiertoradalla. Uutistoimisto TASSin mukaan tiedot sopimuskierroksen ulkopuolelle jäämisestä eivät pidä paikkaansa, vaan Venäjä voi osallistua sopimukseen halutessaan.
Ulottuuko sodankäynti tulevaisuudessa avaruuteen?
Yhdysvallat perusti viime vuonna Trumpin johdolla avaruusjoukot, kuudennen puolustushaaran maa- ja ilmavoimien, laivaston, merijalkaväen ja rannikkovartioston rinnalle.
Samalla kun suurvallat Kiina ja Yhdysvallat kiihdyttävät toimintaansa avaruudessa, herää kysymys siitä, onko Kuun valloittamisella jotain strategista merkittävyyttä.
Maanpuolustuskorkeakoulun apulaisprofessori Tommi Koivulan mukaan kuuohjelmissa ei tällä hetkellä ei ole nähtävissä sotilaallista ulottuvuutta.
– Sotilaallisesti ja aseteknologisesti ajateltuna kiinnostavampaa on lähiavaruus, satelliittien maailma ja maapalloa ympäröivä alue, Koivula sanoo.
Yhdysvallat on vuosikymmenten ajan tarjonnut pohjan paikannukselle ja navigoinnille eri puolilla maailmaa GPS-satelliittijärjestelmänsä avulla. Venäjällä ja EU:lla on omat maailmanlaajuiset versionsa, mutta GPS:n haastajaksi on nousemassa myös Kiina.
– Pähkinänkuoressa tätä voi ajatella niin, että ne kaikki nykyaikaisimmat asejärjestelmät nojautuvat satelliittien tuomiin apuihin ja sensoreiden mahdollistamaan teknologiaan, Koivula sanoo.
Satelliitit mahdollistavat miehittämättömien lennokkien, erilaisten täsmäaseiden, ohjusten käyttämisen ja tilannekuvan ylläpitämisen eri puolilla maailmaa.
Satelliitit ovat myös hyvin haavoittuvaisia. Venäjä ja Kiina kehittävät aseita, joilla voi häiritä ja tuhota Yhdysvaltojen satelliitteja, arvioidaan Yhdysvaltojen puolustusministeriön viime vuonna julkaisemassa raportissa.
Kuten Neuvostoliitto aikanaan myös Kiina, Yhdysvallat, ja Intia ovat todistaneet pystyvänsä tuhoamaan satelliitin kiertoradalta.
– Kiina on siis yhä kyvykkäämpi kiistämään amerikkalaisten etumatkan satelliiteissa ja sitä kautta uusimmassa aseteknologiassa. Yhtäkkiä Yhdysvallat ei olekaan ylivoimainen toimija sotilaallisesti, ja voimasuhteet tasoittuvat huomattavasti näiden maiden välillä, Koivula sanoo.
Koivula nostaa esimerkiksi Kiinan kiistat naapurivaltioidensa kanssa Etelä-Kiinan merellä.
Haavoittuvien satelliittien vahingoittaminen voi toimia myös pelotteena.
– Kiina voi hyvinkin tuoda tällaista pelotetta, että älkää sekaantuko, pysykää poissa, kun Kiina selvittelee asioitaan lähialueillaan.
Voiko Kuun luonnonvaroja louhimalla rikastua?
Merkittävin Kuusta löytyvä resurssi on Kuun maaperään sitoutunut jää, kertoo akatemiatutkija Tomas Kohout Helsingin yliopistosta.
Siitä voitaisiin valmistaa paitsi juomavettä myös rakettipolttoainetta, sillä vedestä voidaan elektrolyysin avulla erotella happea ja vetyä. Raketeissa käytetään usein polttoaineena nestemäistä vetyä. Sen tuottaminen ja säilyttäminen on teknisesti hankalaa. Kuun jäätä ei voi myöskään juoda sellaisenaan.
– Veden uuttaminen jäästä on teoriassa helppoa, mutta vedessä on myrkyllisiä aineita kuten elohopeaa ja joitain sulfiitteja. Ennen kuin vettä voisi juoda, se pitäisi puhdistaa edistyneellä tekniikalla, Kohout kertoo.
Avaruuslennoilla kaikki mukaan otettava materiaali on iso kuluerä. Mikäli polttoainetta voitaisiin esimerkiksi valmistaa Kuussa, ei sitä tarvitsisi pakata paluuta varten mukaan Maasta lähtiessä, Kohout sanoo.
Sama pätee myös esimerkiksi juomaveteen tai hengitysilmaan.
Kuusta voi löytyä esimerkiksi platinaa ja muita harvinaisia metalleja. Tämän lisäksi kuussa on myös helium-3-isotooppia, jota voidaan käyttää fuusioreaktorin polttoaineena.
Silti Kohoutin mukaan tällä hetkellä suurin mielenkiinto kohdistuu Kuun jäähän.
– Päätavoite on tukea omaa tukikohtaa ja sen toimintaa, eikä tuoda materiaaleja takaisin Maan päälle teolliseen käyttöön. Jos etsitään materiaaleja teknologiakäyttöön, esimerkiksi platinaa pattereihin, kannattaa niitä etsiä ennemminkin asteroideista, joissa on rikkaita esiintymiä.
Eräänlainen kilpajuoksu on käynnissä myös Maan pinnalla, kun valtiot eri puolilla maailmaa kehittävät kiireellä koronaviruksen nitistävää rokotetta. Myös tässä kamppailussa Yhdysvallat ja Kiina yrittävät ehtiä ensimmäisenä maaliin.
Ulkopoliittisen instituutin Aaltolan mukaan suurvallat perustelevat ponnistelunsa kuu- ja rokotekilvoittelun kaltaisissa ponnisteluissa ylevillä päämäärillä ja ihmiskunnan turvaamisella. Samalla mittavat hankkeet paljastavat Aaltolan mukaan myös niiden kaksinaamaisuuden: on ilmaistu pelkoja siitä, annetaanko valmis rokote myös muiden käyttöön.
– Suurvallat ovat hyvin itsekkäitä toiminnassaan, ja tämä liittyy myös avaruuden kilpajuoksuun.
Millaisia ajatuksia suurvaltojen kilpajuoksu Kuuhun sinussa herätti? Voit keskustella aiheesta perjantaihin 22.5. kello 23 saakka.
Lue myös:
Kiina suunnittelee miehitettyä lentoa ja tutkimusasemaa Kuuhun
Pence: Yhdysvallat lähettää astronautteja kuuhun viiden vuoden päästä
Kuun tulevaisuus on kaupallinen – kultaa, platinaa ja saasteetonta energiaa tuhansiksi vuosiksi
Elon Musk: Droonit tulevat, hävittäjät ovat pian menneisyyttä
Aiheesta muualla:
AVAUS : Avaruuden uuden toimintaympäristön turvallisuusulottuvuudet ja liiketoiminta
Korjattu 22.5. klo 11.20: viimeisistä kuuhun laskeutuneista lennoista on vajaat, ei reilu 50 vuotta. Apollo 17:n lento joulukuussa 1972 oli viimeinen miehitetty laskeutuminen.