Älä ajattele mitään. Älä tee mitään. Älä lue tai katso televisiota varttia pidempään. Ole vain. Muuten aivot eivät toivu.
Niin on neurologi ohjeistanut, mutta Susanna Maaranen istuu suuren maalaistalonsa olohuoneessa Tohmajärvellä ja miettii, ettei näin voi elää.
On toukokuu 2019. Joka kerta, kun Maaranen näkee eteisen, häntä alkaa ahdistaa. Tuohon eteisen seinään olisi voinut henki lähteä.
Lääkärinlausunnossa lukee: kallonsisäinen verenvuoto, aiheutunut pahoinpitelystä.
Pahoinpitelijä oli Maarasen ystävä.
Maarasen firmassa eletään vuoden kiireisimpiä aikoja. Koivunmahlaa vientiin tuottavan yrityksen tulos tahkotaan muutamassa viikossa keväisin.
Monet aasialaiset ja eurooppalaiset suurasiakkaat suostuvat asioimaan vain Maarasen kanssa henkilökohtaisesti. Hän on yrityksen kasvot. Ja nyt ne kasvot ovat sinisillä mustelmilla, mutta se on ongelmista pienin.
Maaranen uhmaa neurologin ohjeita ja avaa sähköpostin. Sormet eivät liiku näppäimillä normaalisti. Vähän väliä hän unohtaa, mitä on tekemässä. Välillä huimaa niin, että huone pyörii silmissä.
Vientiasiamies huokaisi syvään
Taas yksi pariskunta, joka on romantiikkapäissään muuttanut maalle epärealistisen liikeidean perässä.
Näin saattoi ajatella työvoimatoimiston vientiasiamies vuonna 1996, kun Susanna Maaranen soitti hänelle ja kertoi ajatuksensa: alamme kerätä koivunmahlaa ja viedä sitä ulkomaille.
– Niin, sitä vientiä on moni yrittänyt, vientiasiamies sanoi huokaistuaan ensin syvään.
Mutta Maaranen puolisoineen ei lannistunut. Nuori pari oli hankkinut pitkän etsinnän jälkeen maatilan Tohmajärveltä Pohjois-Karjalasta. Maaranen oli valmis kielenkääntäjä ja puoliso Arto markkinointimerkonomi. Ajatus oli elättää perhe yhdistelemällä kääntäjän töitä ja yrittäjyyttä.
Tilaan kuului 14 hehtaarin koivikko. Idea syntyi kotipihalla. Entä jos alettaisiin kerätä mahlaa, mutta ei perinteiseen tilamyyntiin vaan suoraan vientiin, automaattisesti ja teollisessa mittakaavassa?
Kolme vuotta myöhemmin Tohmajärven koivikossa oli pystyssä teollinen keruujärjestelmä. Ensimmäisen vuoden sato pilaantui kokonaan. Ei auttanut muu kuin aloittaa alusta.
Mahla iskee terveysjuomien trendiin
Harva olisi 25 vuotta sitten uskonut, että nyt Nordic Koivu on maailman johtava teollinen koivunmahlan tuottaja. Kielenkääntäjä ja merkonomi kehittelivät yrityksen ja erehdyksen kautta ainutlaatuisen mahlan keruu- ja käsittelyjärjestelmän.
Se mahdollistaa miljoonien kilojen tuotannon vuosittain. Mahlan matka puusta pulloon on osittain patentoitu. Pääomasijoittajat tulivat kuvioihin vuonna 2005. Siinä vaiheessa elinkeino alkoi muuttua bisnekseksi.
Myös maailma on muuttunut Maarasen perheyrityksen eduksi. Terveys ja hyvinvointi ovat nyt megatrendejä.
Yhä useampi uskoo, että pullosta voi nauttia kulauksittain hyvinvointia. Kookosvesi löi läpi ensimmäisenä, nyt on muodissa kombutsa. Aloe veraa on käytetty jo pitkään juoma- ja kosmetiikkateollisuudessa.
Koivunmahla sopii tähän joukkoon kuin nakutettu: pohjoisen puhtaiden koivumetsien elämänvesi. Kiiltävien mainoskuvien ihmeaine, joka taipuu terveysjuomien ohella kosmetiikkateollisuudessa kasvovesiksi ja elvyttäviksi naamioiksi.
Mahlalla on menekkiä, vaikka tieteellistä tutkimusta sen terveysvaikutuksista ei juuri ole.
Keräysverkostoa ei saa kuvata läheltä
Kun katsoo yläviistoon, näky on kuin Suomi-filmistä. Valkoiset koivunrungot kohoavat korkeuksiin. Vielä paljaat oksat kurkottavat keväiselle taivaalle. Taukoamaton linnunlaulu ympäröi koivikossa kulkijaa.
Mutta kun katseen suuntaa alas puidenrunkoja pitkin, siirrytään tieteiselokuvaan. Koivut on liitetty toisiinsa letkustolla, jota on metsässä kilometritolkulla. Jokaiseen puuhun on porattu reikä, johon letkun pää on työnnetty. Jossakin metsän toisella puolella on keräystankki. Sinne mahla virtaa keväisin muutaman viikon ajan.
– Mitään yksityiskohtia ei sitten saa kuvata, Susanna Maaranen muistuttaa.
Keräysjärjestelmä letkuineen ja hanoineen on liikesalaisuus.
Maarasen askel koivikossa heittää vähän. Tasapaino ei vieläkään ole täysin kunnossa reilun vuoden takaisen pahoinpitelyn jälkeen.
Koivunmahla on puun solukossa kasvukauden alussa virtaavaa ravintonestettä. Se sisältää veden lisäksi esimerkiksi monia kivennäis- ja hivenaineita sekä fruktoosia ja glukoosia. Maku on mieto ja vain aavistuksen makea.
Syksyllä koivu varastoi juuriinsa energiaa seuraavan kesän kasvuun. Kun aurinko sulattaa keväällä pienen lämpäreen rungon ympärille, neste lähtee liikkeelle.
Mahla nousee juurista oksistoon. Kun silmut pullistuvat puissa, se on tehnyt tehtävänsä. Kasvu on jälleen käynnissä. Kevään kauneimpana hetkenä, hiirenkorvien aikaan, mahlakausi on ohi.
Miljoonia kiloja mahlaa lastataan valtamerilaivoihin
Tehtaalla Tohmajärven keskustan kupeessa ulkopuolisilla ei ole asiaa tuotantotiloihin. Perusteina ovat hygieniasyyt ja liikesalaisuudet. Sisällä hallissa 11 vakituista työntekijää ja useampi kymmen kausityöläistä käsittelee ja pakkaa mahlaa ympäri vuorokauden pulloihin ja tuhannen kilon aseptisiin säiliöihin.
Mahla on peräisin koivikoista ympäri Pohjois-Karjalaa. Maanomistajat ovat Nordic Koivun yhteistyökumppaneita. Susanna Maarasen mukaan he saavat metsistään pidemmällä tähtäimellä paremman tuoton kuin kaatamalla puut metsäteollisuuden käyttöön.
Elokuuhun mennessä Tohmajärveltä lähtee maailmalle kaikkiaan miljoonia kiloja koivunmahlaa. Rekat kuljettavat kontit Etelä-Suomeen satamaan. Siellä ne lastataan laivoihin kohti Keski-Eurooppaa ja Aasiaa.
Asiakkaat valmistavat mahlasta terveysjuomia, kivennäisvesiä ja kuohuviiniä. Ranskassa koivunmahlaa myydään jopa apteekeissa pulloissa, joissa on annostelua varten lääkemitta. Mahlan toinen suuri käyttötarkoitus on kosmetiikkateollisuus.
Osan tuotannostaan Nordic Koivu pullottaa itse. Lisä- ja säilöntäaineeton luomumahla säilyy lasipullossa huoneenlämmössä yli kaksi vuotta. Menetelmä on salainen.
Kilpailijat eivät yllä lähellekään samoihin volyymeihin tai laatuun, sillä useimmat keräävät mahlan perinteisillä menetelmillä.
Aikamoinen saavutus alun perin kahden hengen perheyritykseltä. Varsinkin, kun perhe yrityksen ympäriltä on hajonnut.
Ero tuli, yritys pysyi
Susanna Maaranen ja Arto Korhonen erosivat vajaat kymmenen vuotta sitten. Ero oli kaikkea muuta kuin helppo. Siitä huolimatta yhteisen yrityksen pyörittäminen on jatkunut. Samassa toimistossa on istuttu nokakkain päivästä toiseen.
Toimitusjohtaja Korhonen ei jää juttelemaan, kun Maaranen antaa haastattelua. Välillä Maaranen puhuu ex-puolisostaan “Artona”, välillä virallisella lyhenteellä “tj”.
Miten on ylipäätään mahdollista jatkaa kannattavaa bisnestä eron jälkeen?
Ainakin se on vaatinut kiukun ja sanojen nielemistä.
– Välillä on vituttanut uskomattoman paljon, Maaranen toteaa.
Aluksi asia piti salata myös liikekumppaneilta. Nordic koivun asiakkaat Aasiassa ovat perinteisten arvojen perheyrityksiä. Joitakin vuosia sitten Maaranen ei uskaltanut paljastaa avioeroa pitkäaikaiselle asiakkaalle.
Lopulta oli pakko kertoa. Japanilainen perheyrityksen johtaja oli pitkään hiljaa ja totesi sitten:
– Se on ilmeisesti melko tavallista suomalaisessa yhteiskunnassa.
Yhteistyö jatkui.
Vaikka tunteet kuinka kuohuisivat, ne jätetään sivuun, kun Maaranen ja Korhonen kohtaavat asiakkaansa neuvottelupöydissä. Silloin he istuvat rinnakkain. Työnjako on selkeä ja tulosta syntyy.
– Ja täytyy myöntää, että Arto oli tukena myös vuosi sitten. Sanoi, että parantele itsesi rauhassa kuntoon, Maaranen sanoo.
Pahoinpitely tuli täytenä yllätyksenä
Viime vuoden keväällä kaikki oli päättyä tapahtumiin Maarasen talon eteisessä.
Pääsiäispyhien alla Susanna Maaranen tuli töistä kotiin, siihen samaan maalaistaloon, jonka he aikoinaan Arton kanssa ostivat ja joka jäi erossa hänelle. Kotona odotti Maarasen miespuolinen ystävä.
Maaranen kertoo, että kun hän tuli kylpytakissa alakertaan, mies hyökkäsi täysin odottamatta eteisessä kimppuun. Hän runttasi Maarasen takaapäin vasten kenkätelinettä. Maaranen kaatui maahan, mies jatkoi lyömistä. Sen jälkeen mies nosti Maarasen pystyyn ja löi hänen päänsä eteisen seinään. Silmissä musteni.
– Se oli joku mielenhäiriö. Hänen katseensa ei ollut ihmisen katse, Maaranen sanoo.
Vähän myöhemmin mies vaati Maarasen mukaan rahaa. Tilisiirto ei kuitenkaan onnistunut, koska mies oli rikkonut Maarasen puhelimen käyttökelvottomaksi, eikä verkkopankkiin päässyt ilman varmennusta kännykällä.
Maarasta huimasi niin paljon, ettei hän meinannut pysyä pystyssä. Kun mies meni hetkeksi vessaan, Maaranen muisti autonavaimet lipaston laatikossa. Hän nappasi ne ja ajoi karkuun kotoaan.
Vammojen toteamiseen meni päiviä
Maaranen ajoi kylpytakissa ja naama veressä ystäviensä luo. He hälyttivät paikalle ensihoidon. Maarasen mukaan hoitajat arvioivat, ettei ollut tarvetta lähteä lääkäriin. Seuraavana päivänä olo kuitenkin huononi entisestään. Maaranen ajoi itse 60 kilometrin matkan päivystykseen Joensuuhun, vaikka olo oli todella hutera.
Maarasen mukaan hänen päätään ei suostuttu kuvaamaan keskussairaalan päivystyksessä, vaikka kävely oli huteraa ja puhe alkoi sammaltaa.
Pääsiäisen jälkeen Maaranen palasi töihin kasvot mustelmilla. Hänen oli määrä emännöidä ranskalaisten asiakkaiden vierailua Tohmajärvellä. Autolla ajo oli kuitenkin niin epävarmaa, että asiakkaat ohjasivat Maarasen tiensivuun. Hän hakeutui pään magneettikuvaan yksityiselle lääkäriasemalle.
– En ehtinyt ajaa kuvauksesta pois huoltoasemaa pidemmälle, kun lääkäri soitti, Maaranen muistelee.
Kuvissa näkyi kallonsisäinen verenvuoto. Maaranen lähetettiin sairaalaan.
Kaunis käsiala katosi
Siitä alkoi toipuminen, joka tuntui aluksi junnaavan paikoillaan. Ystävät töistä tulivat sisustamaan eteisen uusiksi, ettei pahoinpitelyn paikan näkeminen ahdistaisi Maarasta. Huoli terveydestä oli kuitenkin suuri.
Maarasen lyhytkestoinen muisti oli olematon. Hän kaatuili tasaisella lattialla. Ennen kaunis käsiala oli kadonnut kokonaan. Ajokortti joutui hyllylle.
Kun Maaranen lähti kahden tyttärensä kanssa lomalle Kroatiaan, hän tajusi vasta perillä, ettei ollut muistanut varata hotellia.
Maaranen oli sairauslomalla lähes koko loppuvuoden, ensin neurologisten oireiden vuoksi ja sen jälkeen siksi, ettei yksinkertaisesti jaksanut tehdä töitä entiseen malliin.
Yritys säilyi hengissä, mutta asiakkaille täytyi kertoa, mitä oli tapahtunut.
– Tajusimme, ettei homma, tässä tapauksessa myynti, voi olla yhden ihmisen varassa. Jos on korvaamaton, koko yritys on haavoittuvainen, Maaranen sanoo.
Tänä vuonna Nordic Koivu on palkannut lisää väkeä myyntiin ja markkinointiin. Vastuuta on tarkoitus jakaa entistä enemmän.
Kiinalainen pop-tähti Kolin koivikossa
Upouudet neuvottelutilat valmistuivat juuri tehdaskiinteistön katolle. Neuvotteluhuoneen seinää koristaa maalaus auringonpaisteessa kylpevästä koivumetsästä.
Omaa vointiaan Maaranen kuvailee kohtuullisen hyväksi. Muisti on parantunut lähes ennalleen. Noin parin kuukauden ajan sormet ovat toimineet normaalisti tietokoneen näppäimistöllä. Pahoinpitelyn oikeuskäsittely on vielä edessä.
Yrityksessä on viime vuosina pistetty isompaa vaihdetta silmään. Pari vuotta sitten löytyi tärkeä uusi asiakas, kiinalainen kosmetiikkayritys. Sillä on kokonainen sarja koivunmahlaan perustuvia kosmetiikkatuotteita. Tänä vuonna yritys ostaa yli miljoona kiloa itäsuomalaista mahlaa.
Pohjoinen puhtaus myy Aasiassa.
Kosmetiikkasarjan mainokset kuvattiin koivumetsässä Kolilla. Keulakuvina esiintyivät kiinalainen pop-tähti ja japanilainen tv-julkkis, joka hinkkasi samaa polkua edestakaisin kymmeniä kertoja, jotta kuviin saatiin juuri oikeanlainen tunnelma.
Sukupolvenvaihdosta ei edes harkita
Yhteistyön alussa Maaranen matkusti Kiinaan. Heti aluksi kiinalainen suurasiakas tiedusteli mahdollisuutta ostaa koko yritys. Maaranen ei myynyt.
Mutta tulevaisuudessa jonkunasteiset kaupat voivat tulla kyseeseen, jos oikeanlainen ostaja löytyy.
– Olen ajatellut, että viisi tai kuusi vuotta vielä olen valmis sitoutumaan yritykseen täysillä ja tekemään töitä sen eteen. Ei sen enempää, eli täytyy löytää oikeanlaiset seuraajat, Maaranen sanoo.
Sen jälkeen Maaranen haluaa antaa enemmän aikaa tyttärilleen, omille vanhemmilleen ja ystävilleen. Toiveena olisi, että terveyttä ja rahaa riittäisi sen verran, että voisi matkustella silloin, kun haluaa.
Mahlasta tuli elämäntyö, mutta perheyrityksen jatkamista ei tuputeta jälkikasvulle. Tyttäret eivät ole siitä kiinnostuneita.
Kotitalon koivikko Tohmajärvellä ei ole ollut enää pitkään aikaan tuotantokäytössä. Silti Maaranen kulkee siellä mielellään. Erityisesti silloin, kun lisääntyvä valo vasta lupailee kevättä.
Mustarastaat viheltävät koivikossa aamuyöllä. Se on eloon heräämisen ääni.