Helmikuun alussa entisen huipputriathlonisti Kaisa Salin elämä pysähtyi, kun hän joutui yllättäen tuntemattoman puukottajan uhriksi kotipihallaan. Seurasi kauhunsekaisia tunteja, kun Salia kuljetettiin kiireesti ambulanssilla kotoa Kolarista Lapin keskussairaalaan Rovaniemelle, eikä varmuutta hengissä selviämisestä ollut.
Teho-osastolla Sali sai hengähtää helpotuksesta, sillä koko kehon lävistänyt puukko oli väistänyt kriittisimmät paikat. Sali pääsi kotiin jo muutaman päivän sairaalahoidon jälkeen.
– Parin sairaalayön jälkeen minut passitettiin kotiin ohjeilla, että kaikki tulee kuntoon ja mitään vaurioita ei ole, Sali kertoo reilu kolme kuukautta puukotuksen jälkeen Yle Urheilulle.
Sali ei saanut lähetettä kuntoutukseen tai aikaa jälkitarkastukseen. Se ihmetytti viime syksynä menestyksekkään uransa päättänyttä triathlonistia, sillä kivut olkapäässä olivat kovat.
– Ihmettelin, että sain vain viisi päivää sairauslomaa, eikä kontrollikäyntiä ollut. Kyselin jo sairaalassa monta kertaa, että onko varmasti näin, kun tuntui vähän itsestä, että kaikki ei ole kunnossa.
Entisenä huippu-urheilijana Sali kokee tuntevansa kehonsa hyvin. Hänen oli vaikea suhtautua puukotuksesta kuntoutumiseen, kun ei sellaista ollut aiemmin kokenut ja ajatteli kipujen ja liikerajoitusten kuuluvan asiaan.
– Puukotuksesta seuranneet kivut olivat hyvin erilaisia. Huomasin, että käsi ei toiminut tietyissä liikkeissä kunnolla, enkä pystynyt esimerkiksi uimaan, sillä se teki todella kipeää. Jälkeenpäin ajatellen suhtauduin liian positiivisesti alussa asiaan, Sali toteaa.
Piipahdus fysioterapeutilla herätti epäilyt
Hieman reilu kuukausi puukotuksen jälkeen Sali piipahti urheiluaikaisen fysioterapeuttinsa Tiina Lahtinen-Suopangin luona. Tarkoituksena oli käsitellä puukotusarpien aluetta. Pian Salin hyvin tunteva fysioterapeutti kuitenkin huomasi, ettei kädessä kaikki ollut kunnossa.
– Hän huomasi surkastumista joissakin olkapään lihaksissani ja epäili heti hermovauriota, Sali sanoo.
Sali sai ajan vastaanotolle Kolarin terveyskeskukseen, josta lääkäri lähetti hänet hermoratatutkimuksiin Lapin keskussairaalaan. Tutkimuksissa fysioterapeutin epäilykset saivat vahvistusta.
– Kaikki luvut tutkimuksissa näyttivät huonoimpia mahdollisia numeroita ja arvio oli, että mitä todennäköisimmin hermo on mennyt kokonaan poikki tai ainakin vaurioitunut vaikeasti, Sali kertoo.
Sen jälkeen Sali lähetettiin kiireellisesti kirurgille, joka totesi vamman olevan niin vakava, ettei sitä voitaisi leikata Lapin keskussairaalassa. Sali lähetettiin kirurgille Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Siellä olkapää leikattiin viime tiistaina.
Leikkaus oli pitkä ja vaikea. Katkenneet hermopäät olivat kolmessa kuukaudessa ehtineet karata toisistaan ja arpeutua. Vaurioituneeseen hermoon jouduttiin ottamaan siirre leikattavasta kädestä.
Hankala leikkaus onnistui kuitenkin suunnitellusti.
– Tarkkaa arviota parantumisesta kirurgi ei halunnut antaa leikkauksen jälkeen. Ennen leikkausta lääkäri kuitenkin arvioi, että parantumismahdollisuudet ovat 60–70 prosentin luokkaa, Sali toteaa.
Hermovaurion palautumisen näkee vasta kuukausien päästä
Sali kertoo voivansa leikkauksen jälkeen hyvin. Käsi on viikon kantositeessä, mutta tuntuu Salin mukaan jo niin kivuttomalle, ettei hän ollut haastatteluhetkellä ottanut vuorokauteen särkylääkettäkään.
Kahteen viikkoon kättä ei saa juurikaan käyttää, ja raskaiden esineiden nostamista tulee vältellä kuusi viikkoa. Sitä, milloin hermon palautuminen ja kuntoutuminen voidaan oikeasti nähdä, ei voida vielä tietää.
– Ainakin muutama kuukausi menee, että nähdään alkaako hermo toimimaan. Siihen voi kuitenkin mennä jopa puoli vuotta tai lähemmäs vuoden, Sali toteaa.
Salilla on hyvä tunne leikkauksen jälkihoidon suhteen: kontrolliaika on varattu ja lähete fysioterapeuttikäynteihinkin saatu. Sali ei voi olla kuitenkaan ajattelematta sitä, miten paljon helpommalla hän olisi mahdollisesti voinut päästä, jos leikkaus olisi tehty nopeammin puukotuksen jälkeen.
– Alkuvaiheesta jäi harmittamaan, että jos olisi ollut muutamat tutkimukset tai kontrollikäynti puukotuksen jälkeen, niin olisin päässyt paljon vähemmällä, pienemmillä kivuilla. Kädestä olisi tullut todennäköisemmin terve ja se olisi ollut yhteiskunnallekin varmasti halvempaa.
"Minua pelotti ihan kamalan paljon"
Kevät on ollut 38-vuotiaalle Salille hyvin rankka. Alkuvaiheessa puukotuksen jälkeen hänellä oli paljon pelkotiloja.
– Pelkäsin tietynlaisia ääniä, ja oli ikävä huomata, että pelkäsin ihmisiä, jos tuntematon kulki takana. Oli ikävää käydä kaupassa ja vähänkin ihan tavallisesta standardista poikkeavuuksiin suhtautui epäluuloisesti, mikä oli ikävää, sillä suhtaudun yleensä ihmisiin hyvin avoimesti.
Sali sai kuitenkin pian sairaalasta pääsyn jälkeen muuta ajateltavaa, kun pitkään odotetut työkuviot alkoivat edetä. Hieman myöhemmin maailmalla riehuva koronaviruspandemia täytti ajatukset. Puukotuskokemus alkoi pikkuhiljaa painua taka-alalle.
Hermovaurion seljetessä pelot nousivat uudelleen Salin mieleen.
– Oli todella raskasta, kun täytyi käsitellä sitä puukotusta kuitenkin uudelleen koko ajan. Sairaalaan menemisen yhdisti siihen tilanteeseen, kun olin lähellä hengenvaaraa, Sali toteaa.
Pelkoa aiheutti myös se, että alun perin vaurion korjaamisen vaativa hermosiirre suunniteltiin otettavan Salin pohkeesta. Se oli edelleen aktiivisesti urheilevalle Salille kova paikka.
– Ennen leikkausta minua pelotti ihan kamalan paljon, että hermosiirre joudutaan mahdollisesti ottamaan pohkeesta ja pelotti, että miten se vaikuttaa jalan toimintaan. Jollakin tavalla selviää, vaikka käsi olisi vähän rikki loppuelämän, mutta se tuntui kauhealta ajatukselta, että jalkaan tulisi vaurioita.
Siirre otettiin lopulta leikatusta kädestä, joka helpotti Salin oloa huomattavasti.
Sali ei koe katkeruutta
Puukottajaansa Sali ei ole jälkeenpäin juurikaan ajatellut. Oikeudenkäynnin piti olla alun perin toukokuussa. Epäilty laitettiin kuitenkin mielentilatutkimuksiin ja oikeudenkäynti lykkääntyy Salin mukaan todennäköisesti marras-joulukuulle.
Sali on käsitellyt traumaattista kokemustaan läheistensä kanssa. Hän on pohtinut mahdollisesti ammattiapuunkin hakeutumista, mutta ei ole vielä kokenut sitä tarpeelliseksi. Tällä hetkellä Salia harmittaa eniten se, että traumaattisen kokemuksen käsittely venyy.
– Olisin mielelläni käsitellyt asian kerralla pois. Että ei sillä tavalla, että nyt tulee puukotus ja siitä muutaman kuukauden päästä tulee tällä tavalla leikkaus ja sitten vielä reilun puolen vuoden päästä käräjät, Sali pohtii.
Sali ei koe katkeruutta siitä, että häntä ei pyydetty jatkotutkimuksiin tuoreeltaan puukotuksen jälkeen, vaikka se olisi voinut todennäköisesti vaikuttaa suuresti käden kuntoutumiseen. Hän kokee saaneensa hyvää hoitoa, vaikka ensimmäisen sairaalajakson jälkeisen kontrollikäynnin puuttuminen mietityttääkin.
– Ehkä siinä alussa turhan nopeasti tehtiin diagnoosi, että kaikki olisi kunnossa, eikä minua testattu riittävän huolellisesti sairaalassa, Sali pohtii.
Kun energiaa taas on, Sali aikoo etsiä väylän rakentavalle palautteelle alkuvaiheen hoitoon liittyen. Jos tapauksessa ilmenisi esimerkiksi jonkinlainen hoitovirhe, ei Sali lähtisi kuteinkaan oikeudellisiin toimiin.
– Ainoa, mitä tapahtuneen suhteen haluaisin varmistaa on, että oliko tämä erikoistapaus, joka jäi sattumalta havaitsematta, vai olisiko se esimerkiksi voitu jälkitarkastuksella havaita, Sali toteaa.
Rankan kevään jälkeen Sali on kaikesta huolimatta helpottunut siitä, että kaikki vaikuttaa olevan nyt hyvin. Vaikka käden kuntoutumisen suhteen edessä on vielä jännitettävää, Sali uskoo asioiden kääntyvän hyvin päin.
– Minulla on sellainen fiilis, että kun tässä jumppaa ja antaa parannella, niin kyllä siitä vielä hyvä käsi tulee.
Lue myös: