Mikä tappoi italialaiset koronaan?
Kysymys nousi otsikoihin maaliskuun lopulla, kun kuolleiden määrää osoittavat käyrät alkoivat kivuta ylöspäin jyrkemmin kuin muualla.
Syitä listattiin: iäkäs väestö, poskisuudelmia ja sosiaalista kanssakäymistä rakastava kulttuuri, huono hygienia, tiivis asuminen.
Se, että pandemia pääsi yllättämään ja maan sairaalat olivat ensimmäisiä Euroopassa, jotka kohtasivat tuolloin vielä melko tuntemattoman viruksen.
Sittemmin koronavirus on aiheuttanut jyrkkiä kuolemakäyriä muissakin maissa.
Italian tapauksen mahdollisista syistä erottui kuitenkin yksi, joka tuntuu astetta uhkaavammalta: antibioottiresistenssi.
Se tarkoittaa, ettei antibiootti tepsi, kun infektiota yritetään parantaa.
Koronavirukseen ei ole olemassa lääkettä, eikä viruksia muutenkaan hoideta antibiooteilla. Niillä on kuitenkin ollut tärkeä rooli henkien pelastamisessa.
Virustaudeissa esiintyy usein bakteerien aiheuttamia jälkitauteja. Koronan osalta tarkempaa tutkimusta on vielä vähän, mutta tiedot viittaavat siihen, että myös koronapotilaat kärsivät yleisesti keuhkokuumeesta.
Keuhkokuumetta voidaan hoitaa antibiooteilla.
Miksi antibiootit olisivat lakanneet toimimasta juuri Italiassa?
Tieteellistä näyttöä antibioottiresistenssin roolista Italian koronakuolemissa ei toistaiseksi ole. Todennäköisyyksien perusteella voidaan silti päätellä paljon.
– Odotusarvo on, että niissä maissa, joissa antibioottiresistenssiä on ollut, tilanne voi ainakin sairaaloissa voimakkaastikin pahentua, sanoo Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ylilääkäri Asko Järvinen.
Italia, Espanja ja muut Etelä-Euroopan maat ovat Euroopan suurimpia antibioottien käyttäjiä.
Samoissa maissa myös vastustuskykyisiä bakteereja tavataan useammin. Tilastoja kerää ECDC, Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus.
Logiikka menee näin: mitä enemmän antibiootteja käytetään, sitä enemmän niille vastustuskykyisiä bakteereita syntyy.
– Antibioottien käyttö tuo resistenssin esille, antaa sille elintilaa. Kun antibiootti tappaa muut bakteerit, resistentit bakteerit lisääntyvät, sanoo Järvinen.
Ja mitä enemmän resistenttejä bakteereita on, sitä helpommin ne leviävät.
Antibioottiresistenssiin liittyy paljon väärinkäsityksiä. Yleinen luulo on, että ihminen on se, joka tulee antibiooteille vastustuskykyiseksi.
Niin käy sen sijaan bakteereille. Ongelmat alkavat, kun ihminen saa elimistöönsä resistentin taudinaiheuttajabakteerin.
Bakteeri voi tarttua ihmisestä toiseen, tai sen voi saada esimerkiksi ruuan välityksellä.
Sairaalassa antibioottiresistentit bakteerit leviävät erityisen hyvin. Siksi niitä kutsutaan usein sairaalabakteereiksi tai superbakteereiksi.
Leviämiselle on kaksi syytä. Sairaaloissa antibiootteja käytetään paljon, ja se raivaa ympäristöön elintilaa bakteereille, jotka pystyvät vastustamaan niitä.
Toiseksi sairaan ihmisen vastustuskyky on alentunut, ja kun ihoa vielä sen lisäksi lävistetään kanyyleilla ja neuloilla, bakteereille aukeaa tavallista helpompi väylä tunkeutua verenkiertoon ja immuunipuolustukseen.
Sen vuoksi teho-osasto on bakteereiden leviämiselle erityisen otollista maaperää.
– Teho-osastolla on potilaita, joilla on paljon kanyyleja ja paljon antibioottihoitoa. Silloin resistentit bakteerit pääsevät lisääntymään, sanoo Järvinen.
Järvisen mukaan juuri koronaviruksen hoidossa on myös piirteitä, jotka tekevät bakteerien leviämisestä tavallista todennäköisempää.
Nyt sairaaloissa on keskitytty erityisesti hoitajien ja lääkäreiden suojaamiseen. Ja kun hoitohenkilökunta suojaa ensisijassa itseään, potilaan suojaaminen voi heikentyä.
Samoilla suojavarusteilla on saatettu hoitaa monta potilasta peräkkäin. Hansikkaiden pinnalla bakteeri kulkeutuu paikasta toiseen siinä missä ihollakin.
– Tavalliset toimintamallit murtuvat. Tällaista on nähty meillä Suomessakin, Järvinen sanoo.
Ihmisen syömät antibiootit ovat kuitenkin vain osa ongelmaa, jopa pienempi kuin se toinen osa.
Yli puolet maailman antibiooteista annetaan eläimille.
Ja koska ihminen sekä syö lihaa että on eläinten kanssa tekemisissä muuten, bakteerit leviävät.
Ne leviävät myös kasvisten välityksellä, kun niitä kastellaan eläinten ulosteella saastuneella vedellä.
– Sillä on iso merkitys bakteerien kehittymiselle resistenteiksi, apulaisprofessori Annamari Heikinheimo Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta sanoo.
Heikinheimo tutkii zoonoottista mikrobilääkeresistenssiä eli sitä, mikä on eläinten rooli bakteerien muuttumisessa vastustuskykyisiksi antibiooteille. Hän toimii myös tutkimusprofessorina Ruokavirastossa.
Koronan aikana virusten sukulaisuuden ja tartuntareittien jäljitys on tullut tutuksi suurelle yleisölle. Samalla tavoin selvitetään myös bakteerien alkuperää ja tartuntareittejä.
Heikinheimon mukaan antibioottiresistenssi on niin sanottu One Health -kysymys. Samanniminen tutkimusverkosto on perustettu (siirryt toiseen palveluun) hiljattain Helsingin yliopistoon.
Eläinten ja ihmisten terveys on toisin sanoen yhteinen, vahvasti toisiinsa ja elinympäristöön linkittynyt.
Mitä enemmän eläimille käytetään antibiootteja, sitä enemmän resistenttejä bakteereja kulkeutuu ihmisillekin.
Eläimet sairastavat infektiotauteja siinä missä ihmisetkin. On kuitenkin eräs erityisen arveluttava antibioottien käytön muoto.
Antibiootteja annetaan terveille nuorille tuotantoeläimille siksi, että ne kasvaisivat nopeammin.
– Se koostaa suuren osan niistä antibiooteista, joita maapallolla käytetään, Heikinheimo sanoo.
Maailman eläinjärjestön OIE:n kyselyssä 155 maasta noin kolmannes kertoi käyttävänsä antibiootteja kasvun edistämiseen.
EU:ssa kasvun vauhdittaminen antibiooteilla on ollut kielletty vuodesta 2005. Suomi taas kielsi sen vapaaehtoisesti jo 90-luvun lopussa.
Euroopassa ongelma ei ole kuitenkaan ohi: antibiootteja käytetään paikoin paljon.
Käyttömäärissä on eroja, maiden välillä ne ovat jopa satakertaisia.
– Sellainen trendi on, että Etelä-Euroopassa käytetään enemmän ja laajempikirjoisia antibiootteja, Heikinheimo sanoo.
Siksi eläimet mainittiin Italian koronakuolemia koskevassa keskustelussakin: Lombardia on Euroopan suurimpia sikatalousalueita.
Heikinheimon mukaan voi olla resistenssin ehkäisemisen vuoksi myös tärkeää, että eläin saa oikean antibiootin oikeaan aikaan.
Mutta esimerkiksi eläinten kohtelulla on merkitystä. Pitkät kuljetusmatkat, varhaiset vieroitukset ja stressi lisäävät infektioita. Myös sillä on merkitystä, lääkitäänkö vain sairas eläin vai suuri määrä eläimiä kerralla.
Kun resistenttien bakteerien määrä yhdistetään etelässä tavalliseen huonoon hygieniaan, soppa on valmis.
Entä Suomi, ollaanko täällä turvassa?
Pohjoismaissa tilanne on eurooppalaista keskiarvoa selvästi parempi.
Täällä ollaan jopa edelläkävijöitä.
Suomessa vain noin neljäsosa antibiooteista annetaan eläimille. Laajakirjoisimmat eli tehokkaimmat säästetään ihmisten vaikeisiin infektioihin.
Antibioottien käyttöä koskee tarkka lainsäädäntö, ja niitä saa vain lääkärin ja eläinlääkärin määräyksellä.
Se ei ole itsestäänselvyys: monissa muissa maissa antibiootteja voi ostaa suoraan apteekista.
Eläintuotanto on asettanut paikoin lainsäädäntöäkin tiukemmat ohjeistukset antibioottien käytölle.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos seuraa resistenssiä yhteistyössä suomalaisten laboratorioiden kanssa.
Kun resistentti bakteeri havaitaan, torjuntatoimet sen leviämisen estämiseksi aloitetaan ja tieto rekisteröidään.
Raportti Suomen tilanteesta (siirryt toiseen palveluun)laaditaan vuosittain.
Mutta silti Suomea koskee sama kuin muutakin maailmaa: suunta on alaspäin.
– Maailmanlaajuisesti ei ole nähty mitään selkeää parannusta viime vuosina, vaikka resistenssiongelmaan on havahduttu, erikoistutkija Kati Räisänen THL:stä sanoo.
Ongelman laajuutta kuvaa, että maailman terveysjärjestö WHO nosti kuusi vuotta sitten antibioottiresistenssin maailmanlaajuiseksi uhkaksi ilmastonmuutoksen rinnalle.
Ilmastonmuutokseen vertaaminen toimii myös siinä mielessä, että molemmat ilmiöt nousevat suoraan luonnosta.
Molempia ihminen on myös kiihdyttänyt ihan itse.
Ensimmäiset antibiootit, esimerkiksi penisilliini, ovat luonnossa esiintyvien mikrobien tuotteita. Resistenssiä alkoi esiintyä miltei heti sen jälkeen, kun ensimmäiset lääkkeet otettiin käyttöön.
– Pitkään ongelman kanssa pärjättiin niin, että aina eristettiin luonnosta uusi antibioottinen aine josta tehtiin lääke, tai kehitettiin niitä vanhoja.
Heikinheimo sanoo, että ihminen on sadan vuoden aikana kiihdyttänyt antibioottiresistenssin siihen pisteeseen, että sitä voi jo kutsua hiljaiseksi pandemiaksi.
– Hiljaiseksi siksi, että pandemia tapahtuu eri aikaan eri maissa. Emme ehkä ymmärrä, että tämä vaatii meidän huomiomme.
Koronaviruspandemia taas on Heikinheimon mukaan äänekäs, sillä se tapahtuu kaikille samaan aikaan. Käyrät nousevat yhtäkkiä jyrkästi. Ihmiset toimivat heti ja tukevat samalla toisiaan uusiin tapoihin siirtymisessä.
Kun joku kuolee resistenssin aiheuttamaan infektioon silloin tällöin, siitä ei tehdä numeroa.
Syytä kuitenkin olisi. Sen vuoksi WHO:kin reagoi: kuolemat ovat yli kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa.
Euroopassa antibioottiresistenssiin kuolee vuodessa 33 000 ihmistä. Koko maailmassa luku on 700 000.
Vertailun vuoksi, koronavirukseen on toukokuun loppuun mennessä kuollut noin 350 000 ihmistä.
Antibioottiresistenssi aiheuttaa jopa enemmän kuolemaa kuin influenssa.
Ennuste vuodelle 2050 on jo pysäyttävä. Britannian hallitus tilasi vuonna 2014 ekonomisti Jim O’Neilliltä raportin, jonka mukaan 10 miljoonaa ihmistä kuolee vuosittain moniresistenttien bakteerien aiheuttamiin infektioihin kolmenkymmenen vuoden päästä.
Se on enemmän kuin syöpään.
– Jos miettii, miten tuttuja syövät ovat, miten monen tuttavapiirissä on ihmisiä, jotka menehtyvät syöpään - 30 vuoden päästä voi olla antibioottien kanssa sama tilanne, Heikinheimo sanoo.
Kiire siis tulee, jos resistenssi aiotaan pysäyttää.
Sitä varten WHO on laatinut listan bakteereista, joiden kohdalla aika on loppumaisillaan. Osaan niistä ei pian ole lainkaan tepsiviä lääkkeitä.
Listalta löytyy liuta kaikille tuttuja nimiä: salmonella, kampylobakteeri, streptokokki, helikobakteeri, sairaaloissa leviävä ihobakteeri MRSA.
Akuutein tilanne on kuitenkin suolistossa elävillä ESBL-bakteerilla.
ESBL on tarkemmin ominaisuus: osa bakteereista pystyy kehittämään sellaisen itselleen.
Ominaisuutta ovat hankkineet esimerkiksi Escherichia coli -bakteerit. E. coli on hyvin tavallinen suolistobakteeri, joka ei aina aiheuta kantajalleen oireita.
Bakteeri on usein vaikkapa harmittomalta tuntuvan virtsatientulehduksen taustalla.
– Tämä kuvaa sitä uhkaa. Bakteeri on jo valmiiksi meissä, ja pystyy kehittämään sitä resistenssiä, Heikinheimo sanoo.
Hän kertoo, että ensimmäisen kerran uhkaan herättiin 80-luvulla saksalaisessa sairaalassa. Tavalliseen E. colin aiheuttamaan infektioon eivät yhtäkkiä tehonneetkaan kefalosporiiniantibiootit.
Sen jälkeen samaa löydöstä alettiin tunnistaa eri maissa ja se yleistyi ihmisten lisäksi eläimissä ja elintarvikkeissa.
Kefalosporiinit ovat yleisesti käytettyjä antibiootteja. Niitä laajakirjoisempia ovat karbapeneemit. Niillekin ESBL on yhä useammin vastustuskykyinen.
Karbapeneemien jälkeen hoitovaihtoehdot ovat jo vähissä. Käytännössä jäljellä on yksi: kolistiini. Kolistiinia käytetään hyvin harvoin jo rankkojen sivuvaikutustenkin vuoksi.
Mutta kolistiinillekin on jo olemassa resistenttejä bakteereita. Sellainen löytyi Suomestakin (siirryt toiseen palveluun)ensimmäistä kertaa toissa vuonna.
– On olemassa panresistenttejä bakteerikantoja, joihin ei ole olemassa yhtään tehoavaa antibioottilääkettä. Ne voivat aiheuttaa infektioita ihmisillä, sanoo Heikinheimo.
ESBL-infektiot ovat lisääntyneet kaikissa maissa. Suomessakin tapauksia on todettu kahden viime vuoden aikana yli 5 500.
Vakavat tapaukset ovat yhä yksittäisiä. Mutta niiden lisääntyminen näkyy, sanoo Asko Järvinen.
Suomi ei ole oma kuplansa. Matkailijat tuovat maahan jatkuvasti bakteereita muualta Euroopasta ja kauempaa.
Oma lukunsa ovat kehittyvät maat, joissa tilanne on paikoin jo todella huono. Intiassa ja Afrikassa antibiootille vastustuskykyistä bakteeria voi kantaa puolet tai joissain osissa jopa 80 prosenttia ihmisistä.
Kun Suomea taas verrataan esimerkiksi Ruotsiin, täällä antibiootteja käytetään sairaaloissa ja avohoidossa noin kolmannes enemmän.
Myös lemmikkieläinten saamaan kasvavaan antibioottimäärään havahduttiin muutama vuosi sitten. Siihen on tosin onnistuttu puuttumaan.
Useimmat ihmiset kantavat antibiootille vastustuskykyistä bakteeria tietämättään. Tilanne paljastuu vasta, kun immuunipuolustus heikkenee tai ihoon pannaan sairaalassa reikiä.
ECDC on arvioinut, että Suomessa kuolisi antibiooteille resistentin bakteerin vuoksi sata ihmistä vuodessa. Italiassa sama luku on 1 100 vuodessa. Esimerkiksi Norjassa taas vajaat 70.
Järvinen arvioi, että tavalliset infektiot ja pienet vammat tappavat ihmisiä antibioottien tehottomuuden vuoksi todennäköisesti jo 2000-luvun aikana.
Ensimmäinen tappava tauti voi muodostua Järvisen mukaan virtsatieinfektiosta.
Yleistä voi myös olla, että harmiton operaatio sairaalassa johtaa vakavaan infektioon. Hän siteeraa Dame Sallya, Britannian hallituksen ylilääkäriä. Tämä on ollut aktiivinen keskustelija resistenssiin liittyen.
– En ehkä näe ilmastonmuutoksen vaikutuksia elämäni aikana, mutta antibioottiresistenssi voi johtaa siihen, että saan tekonivelen, ja siihen tulee infektio, jota ei kyetä hoitamaan.
Sally on sanonut myös (siirryt toiseen palveluun), että toivoisi näkevänsä resistenssiä vastaan taistelevia aktivisteja samalla tavoin kuin ilmastonmuutoksen torjumisessakin.
– Olisi hienoa nähdä, että aktivistit tunnistaisivat tämän asian tärkeyden. Tämä tapahtuu hitaasti, mutta vaara on sama kuin sään ääri-ilmiöissä, hän sanoi The Guardian-lehdelle.
Mitä sitten on tehtävissä?
Kun resistenssi lähes sata vuotta sitten huomattiin, sitä ratkottiin ensin kehittämällä uusia antibiootteja.
1940-luvulta 70-luvulle niitä syntyikin tiheään tahtiin. Sitten tahti hidastui.
Parinkymmenen viime vuoden aikana kehitys on pysähtynyt lähes kokonaan. Asko Järvinen sanoo, että täysin uusia antibiootteja ei käytännössä ole vuosituhannen vaihteen jälkeen kehitetty.
– Uudet lääkkeet ovat olleet paranneltuja versioita edellisistä. Se kuvastaa antibioottien löytämisen hankaluutta, sanoo Järvinen.
Annamari Heikinheimon mukaan taas lääkeyhtiöt eivät ole enää pitkään aikaan olleet halukkaita satsaamaan kehitykseen.
Yksi syy on juuri resistenssi: pian bakteerit kuitenkin keksivät tavan, jolla kumota lääkkeen vaikutus.
Toisaalta hyvin tepsivien antibioottien käyttöä rajoitetaan nopeasti lainsäädännöllä, jotta teho myös saataisiin pysymään.
Se taas tarkoittaa pienempää rahavirtaa lääkeyhtiöille.
Heikinheimo uskoo, että julkisen rahan lisääminen kehitystyöhön auttaisi. Niin on jo tehty esimerkiksi EU:ssa.
Tärkein ase resistenssiä vastaan on kuitenkin sen torjuminen.
Heikinheimon mukaan ensimmäinen askel on yksinkertaisesti käyttää antibiootteja nykyistä vähemmän.
Hänen mielestään niihin pitäisi suhtautua uusiutumattomana luonnonvarana.
– Ne pitäisi säästää niin pitkälle kuin mahdollista.
Antibioottien tarvetta taas torjutaan välttämällä infektioita: hyvällä käsihygienialla, sairastamalla kotona ja ottamalla rokote, jos sellainen on tarjolla.
Viime vuosina on puhuttu paljon myös niin sanotusta hyvästä, vastustuskykyä parantavasta mikrobistosta.
Se on paikoin saanut aikaan, että bakteereille altistumista pidetään hyvänä jopa niin, että kädet saatetaan jättää välillä tietoisesti pesemättä.
Heikinheimo alleviivaa ymmärrystä siitä, milloin hygienia on erityisen tärkeää.
– Kun laittaa ruokaa, käy vessassa tai hoitaa sairasta ihmistä ja eläintä, silloin ei pidä ajatella, että mitä likaisemmat kädet, sitä parempi. Esimerkiksi multa on eloperäistä jätettä, jota on voitu lannoittaa ihmisen tai eläimen ulosteella.
Kenties useimmin kuultu ohje antibioottiresistenssin pysäyttämiseen on kehotus syödä antibioottikuuri loppuun, vaikka taudin oireet olisivatkin jo lakanneet.
Asko Järvinen tyrmää ohjeen.
– Olen omilla luennoillani jo 20 vuotta sitten ottanut pois väitteen, että kuuri pitää syödä loppuun. Ei ole mitään näyttöä, että se vähentäisi resistenssiä.
Järvisen mukaan syy on se, että kuuri altistaa koko ihmisen bakteerikannan antibiootille samalla, kun yhtä taudin aiheuttanutta yritetään kukistaa.
Luonnollinen bakteerikanta voi kuurin pitkittyessä pienentyä. Silloin resistentit bakteerit saavat jälleen mahdollisuuden raivata itselleen elintilaa.
Kuuri pitää kuitenkin syödä siten, kuten lääkäri ohjeistaa, Järvinen painottaa.
Antibioottien keksiminen mullisti lähes sata vuotta sitten lääketieteen. Ennen niitä tavalliseen infektioon sairastuminen tarkoitti usein kuolemantuomiota. Ihmisten elinikä piteni uuden lääkkeen ansioista kymmenillä vuosilla.
Järvinen muistuttaa, että antibioottien puutteeseen kuolee yhä enemmän ihmisiä kuin resistenttien bakteerien aiheuttamiin infektioihin.
Ihmelääkkeen aika on kuitenkin ohi.
– Suomessa antibiootit vielä tehoavat. Mutta se riippuu meidän omasta toiminnastamme, kuinka kauan me voimme säilyttää niiden tehon.
Aiheesta voi keskustella sunnuntaihin 31.5. klo 23 saakka.
Lue lisää: