Aloitetaan tämä juttu vaihteeksi lopusta.
Tuttu juttu: ellei ilmastotoimia saada vauhtiin ja nopeasti, niin synkältä näyttää.
– Koronapandemia tarjoaa esimakua siitä, mitä tulemme todennäköisesti lähivuosikymmeninä kohtaamaan. Murrokset laukaisee ihmisen toiminnan aiheuttama muutos. Me kaikki voimme lukea tästä tutkimusraportteja, sanoo Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen.
Hukkinen käyskentelee kotipihallaan Vantaalla ja huomauttaa, että koronapandemia on pohjimmiltaan nimenomaan ympäristöongelma.
Mitä enemmän ihmisiä on ja mitä enemmän ihminen ottaa luontoa käyttöönsä, sitä todennäköisemmin virukset tarttuvat eläimistä ihmisiin – ja leviävät, kuten korona.
Koronasta on kuitenkin puhuttu lähinnä kahden asian kautta: terveyden ja talouden. Nyt kun pahin terveysuhka on ainakin hetkeksi väistynyt, jäljellä on talous. Ympäristö on jäänyt sivuun keskiöstä.
– Talousihmiset eivät ilmeisesti ole kovin paljon keskustelleet ilmastoihmisten kanssa, Hukkinen sanoo.
Päästöt eivät romahda, vaikka talous rakoilee
Koronakevät ampuu kulutukseen ja valtiontalouteen ammottavia reikiä.
Mutta päästöt eivät romahda.
Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi, että maailman hiilipäästöt vähenevät tänä vuonna 8 prosenttia. Britannian Itä-Anglian yliopiston tuoreempi tutkimus arvioi, että 4–7 prosenttia.
Luvut yltävät nippa nappa 7,6 prosentin tuntumaan.
Sen verran päästöjen pitäisi YK:n ympäristöohjelma UNEP:n mukaan vähentyä 2020-luvulla joka ikinen vuosi, jotta maapallon lämpeneminen saataisiin rajattua Pariisin ilmastosopimuksen tiukimpaan tavoitteeseen eli 1,5 asteeseen. Rajaus 2 asteeseen vaatisi vuosittain noin 3 prosentin vähennykset.
Ja Kiinassa päästöt ovat alkuvuoden koronapudotuksen jälkeen jo pompanneet entisille käyrille, sanoo Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Hannele Korhonen.
– Laskeva päästötrendi ei jatku ilman rakenteellisia muutoksia. On todennäköistä, että päästöt palaavat Kiinan tavoin entiselleen muuallakin maailmassa, ellei talouden elvyttämistä suunnata ilmastonmuutosta torjuviin hankkeisiin, hän sanoo.
Kiina näyttää huomenna suuntaa koko maailmalle
Tullaan kohta Suomeen. Mutta sitä ennen vielä pari sanaa Kiinasta, sillä sen rooli on keskeinen sekä koronassa että päästöissä.
Tämän viikon perjantai eli 22. toukokuuta on tatuoitu maailman johtajien aivoihin.
Silloin Kiinan merkittävin poliittinen elin eli kansankongressi kokoontuu koronan lykkäämään vuotuiseen kokoukseensa. Listalla on kaksi jättimäistä päätöstä: miten Kiina elvyttää talouttaan, ja mille tasolle koronanarpinen maa asettaa bruttokansantuotetavoitteensa.
Kiinan bruttokansantuote eli BKT oli tammi–maaliskuussa peräti 6,8 prosenttia alempi kuin vuosi sitten vastaavaan aikaan. Nyt maailmalla odotetaan henkeä pidätellen, millä keinoilla Kiina aikoo rasvata nousuaan.
– Kiinan on ensimmäinen valtio, joka koettaa elpyä kriisistä, ja maailman suurin päästäjä. Siellä on käyty toimista isoa sisäistä debattia, sanoo energiaa ja ilmanlaatua tutkivan kansainvälisen CREA-keskuksen johtava analyytikko Lauri Myllyvirta, joka seuraa Kiinan toimia.
Kulutus Kiinassa on jo kiihtynyt. Uusia hiilivoimaloita on päätetty rakentaa, sähköntuotannon hiilenkulutus on palannut kriisiä edeltävälle tasolle, varastoihin jäänyt teräs on pantu liikkeelle ja sementtiä tuotetaan kovaa tahtia.
Toimissa voi olla uuden hiilipiikin alku. Tai sitten kyseessä on vain alkusysäys, joka muuntuu puhtaan teknologian toimiksi. Hallinto on myöntänyt julkisesti, että viime finanssikriisin jälkeinen vuosien 2008–2012 savupiippuelvytys oli virhe.
– Presidentti Xi Jinping on sanonut, että luonnon kanssa on elettävä harmoniassa, mutta myös BKT:n vahvistaminen on tärkeää. Konfutselaisessa ajattelutavassa on hallitsijan vastuulla pitää kansan hyvinvoinnista huolta. Tässä kohtaavat kaksi Kiinaa, vanha ja uusi, sanoo Aalto-yliopiston uusiutuvien energiamuotojen professori Peter Lund.
Näin Suomi nousee kuopasta – vai nouseeko?
Ja nyt Suomeen, sillä sama valinta on pienemmässä mittakaavassa edessä myös meillä.
Talous on kuopassa, ja kuoppaan on pumpattu ensiapuarahaa. Syksyllä taloutta on määrä alkaa elvyttää – ensitahdit syksylle löi pari viikkoa sitten työelämäprofessori Vesa Vihriälän johtama kokenut talousryhmä, johon kuuluivat talousnobelisti Bengt Holmström, professori Roope Uusitalo ja Sixten Korkman.
Ryhmä julkisti hallituksen toimeksiannosta niin sanotun Vihriälän raportin, joka hahmottelee ulospääsyä koronan aiheuttamasta talouskriisistä. Se ehdotti ensin kriisinhoitoa, sitten syksystä alkaen reipasta elvytystä ja lopuksi "kipupakettia" eli useille vuosille ajoitettavia leikkauksia talouden tasapainottamiseksi.
Ilmastoratkaisuja politiikanteon taustaksi tuottava BIOS-tutkimusyksikkö kritisoi raporttia sen tavasta korostaa velkariskiä esimerkiksi ilmastoriskien edelle.
– Lääkkeeksi tarjotaan julkisen talouden sopeuttamista, eli käytännössä kutistettaisiin julkista sektoria, koulutusta ja terveydenhoitoa, tutkija Paavo Järvensivu sanoo.
Järvensivu kysyy, miksi Suomi haluaa pysyä korkeintaan 90 prosentin velka-asteessa suhteessa BKT:hen, vaikka useat Euroopan maat ovat koronan piiskaamina matkalla yli sataan prosenttiin. Hän ei pelkäisi velkaa, jos sillä saadaan nopeaa rakennemuutosta ilmastokriisin torjuntaan ja hyvinvoinnin ylläpitämiseen yli koronaseurausten.
– Suomi haluaa pysyä hihasta vedetyn 90 prosentin rajan alla, ja tämän vuoksi ollaan valmiit menettämään sopeutustoimiin jopa koko 2020-luku. Se tuntuu järjettömältä ja juontuu kapeudesta, jolla talouskeskustelua käydään, Järvensivu sanoo.
Elvytyksessä on iso mahdollisuus
Velkaraha antaa joka tapauksessa syksystä alkaen vipuvartta Suomelle. Taloutta lääkitään starttaamalla erilaisia elvytyshankkeita.
Rahassa on iso mahdollisuus, sanoo Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja, ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen.
– Tämä velkaelvytys on ensimmäinen kerta, kun ilmastopolitiikan tueksi voidaan käyttää lisärahaa, Ollikainen sanoo.
Vuosien 2030–2040 ilmastotavoitteisiin pääsemiseksi on oma tiekarttansa, mutta toimet ovat olleet hitaita. Nopeina sykäyksinä tuleva elvytysraha antaisi 2020-luvulle ilmastotavoitteiden mukaisen alkupaukun.
Ilmastopaneeli on jo piirtänyt poliitikoille kuusi erilaista investointipakettia. Ne keskittyvät asuntojen energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan ja liikenteeseen, viimeksi mainitusta erityisesti sähköautoihin ja kaupunkien raitiotieratkaisuihin.
– Hankkeet ovat niin sanotusti lapiovalmiita. Ne voidaan aloittaa likimain heti ja tukikanavat ovat valmiina, osassa jopa suunnitelmat, Ollikainen sanoo.
EU antaa pontta vihreälle elvytykselle. Ursula von der Leyenin komissio ajaa määrätietoisesti green dealia eli vihreän kehityksen ohjelmaa, ja EU on myös kiristämässä ilmastotavoitteitaan.
Vihriälä: Ilmasto vaatii nopeita tekoja
Mitä tähän sanoo Vesa Vihriälä, joka ryhmineen hahmotteli Suomen talousaskelet?
Kutakuinkin samaa.
– Viime finanssikriisissä muut taloudelliset kysymykset menivät ilmastopolitiikan edelle. Nyt siihen ei oikein olisi varaa. Ilmastonmuutoksen hillintä on niin tärkeä kysymys, että se vaatii toimenpiteitä nyt, Vihriälä sanoo.
Vihriälän mukaan ilmastotoimet ovat hyvinkin elvytyskelpoisia hankkeita. Esimerkkeinä hän mainitsee energiatehokkaan korjausrakentamisen, joukkoliikenneprojektit ja etätöistä vapautuvien keskustatoimistojen muuttamisen asunnoiksi.
Elvytys pitäisi saada vauhdilla käyntiin heti syksyllä, ja projektien tulisi olla toteutettavissa 2–3 vuodessa.
Velasta Vihriälä on kuitenkin eri mieltä kuin esimerkiksi BIOS. Hänen mukaansa kukaan ei ole naulannut tavoitetta 90 prosenttiin, mutta velkaa pitäisi silti pyrkiä välttämään.
– Me otamme joka tapauksessa rytinällä velkaa tässä. Ja on myös niin, että vähemmän velkaantuneet maat kestävät uusia sokkeja paremmin kuin paljon velkaantuneet, Vihriälä sanoo.
– Jos ajatellaan että talouden periaatteet voisi heittää romukoppaan, niin ei. Mutta jos ajatellaan että nyt pitäisi tehdä ilmastopolitiikan kannalta hyviä investointeja niin kyllä. Meidän kannattaa pyrkiä muuttamaan talouden rakennetta ja toimintatapaa niin, että se on pitkän päälle kestävämpi.
"30 vuotta sitten oli vielä aikaa, nyt ei"
Nyt kaikki on vielä edessä.
Koronan etenemisestä ei tiedä kukaan, mutta professori Janne Hukkinen näkee, että kriisiä seuraa mahdollisuus.
– Liikkeelle pannaan suuria rahamääriä. Tämä on tilaisuus satsata rahat niin, että suuret rakenteelliset uudistukset lähtevät liikkeelle, hän sanoo.
Vaihtoehtona on yrittää palata vanhoille raiteille ja olla ottamatta ilmastoa huomioon taloustoimissa. Se olisi kaiken ilmastotutkimuksen mukaan katastrofin siemen.
– Toiveeni on, että ymmärretään kuinka vahvasti keskiössä ympäristökysymykset ovat. Ellei siitä synny päättäjien kesken ymmärrystä, niin realismi eli ympäristökriisit kaatuvat lujaa päälle, Hukkinen sanoo.
Hukkinen on juuri saanut valmiiksi lausunnon koronapandemian vaikutuksista Suomeen. Sen on pyytänyt eduskunnan tulevaisuusvaliokunta. Kuukausi sitten julkaistiin Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama politiikkasuositus, jossa Hukkinen hahmotteli kriisikestävän Suomen rakentamista.
Jutun alussakin mainitut talousihmiset ja ilmastoihmiset tulisi saada samaan pakettiin. Sama muutos on vääjäämätön kaikkialla, ja kyse on siitä mikä yhteiskunta on parhaiten valmistautunut.
– Vielä 30 vuotta sitten meillä oli vielä hyvin aikaa tehdä ilmastonmuutoksen edellyttämiä rakenneuudistuksia. Nyt se aika on vähän niin kuin mennyt, Hukkinen sanoo.
Lue myös: