Louhisaaren kartanolinnaan Askaisiin odotetaan tänä viikonloppuna kävijöitä, joita kiinnostavat kummitusjutut. Mutta löytyy kartanosta muutakin ihmeteltävää muun muassa hyvän ruuan ystäville.
Kartanon historiaan liittyy kaksi aatelissukua. Flemingit omistivat Louhisaaren noin vuodesta 1450 alkaen. Mannerheim-suvulle kartano siirtyi noin sadan vuoden ajaksi vuodesta 1795 alkaen. Etenkin Mannerheimit tunnettiin hyvän ruuan ystävinä.
Linnan ensimmäinen Mannerheim oli Ruotsista 1783 Suomeen siirtynyt majuri Carl Eric Mannerheim (1759–1837.) Hän avioitui turkulaisen Vendla Sofia von Willebrandin kanssa ja asettui asumaan Louhisaareen. Carl Eric Mannerheim oli erityisen kiinnostunut maanviljelyksen edistämisestä ja puutarhanhoidosta.
Heidän poikansa Carl Gustaf Mannerheim (1797–1854) toimi virkauralla, mutta eniten häntä kiinnostivat koppakuoriaiset. Marskin isoisä keräsi jopa kansainvälistä mainetta hyönteistieteilijänä. Lopulta hänen kokoelmassaan oli noin 20 000 kovakuoriaislajia.
Kerrotaan, että Carl Gustaf Mannerheim kulkee edelleen Louhisaaressa nipistellen naispuolisia oppaita.
1832 hän solmi avioliiton Eva Wilhelmina von Schantzin kanssa. Evasta tuli tärkeä ihminen Louhisaarelle.
Arkiruoka oli yksinkertaista mutta aina hyvin tehtyä
Kartanolinnassa syötiin ranskalaista ja venäläistä ruokaa. Omavaraisessa Louhisaaressa myös viljeltiin kaikkea mitä ylipäänsä oli mahdollista viljellä. Marjoja, hedelmiä, vihanneksia, perunaa.
– Arkisin syötiin aika yksinkertaisesti, mutta silloinkin oli tärkeää, että ruoka oli hyvin tehty, kertoo Louhisaaren vastaava opas Camilla Adolfsson.
– Arkiruokana oli usein vasikanlihaa, koska maitolehmiä oli paljon. Helene-äidin pyynnöstä jopa kuljetettiin **Rosa–**niminen lehmä junalla Helsinkiin siellä koulua käyville Louhisaaren lapsille.
Äiti halusi varmistaa, että kaupungissakin tuleva marsalkka ja sisarukset saivat joka päivä tuoretta maitoa.
Isoäiti oli keittiön kuningatar
Kun Camilla Adolfssonilta kysyy, kuka Louhisaaren emännistä kunnostautui erityisen hyvin tehtävässään, tulee vastaus nopeasti ja epäröimättä.
– Sanoisin että kyllä se perheen kuuluisin herkkusuu oli marskin isoäiti Eva Mannerheim.
Isoäiti Eva Mannerheim toimi perheen ruokaperheen välittäjänä ja tunnelman luojana, opetti lapsille englantia ja toi iloa ja onnellisuutta pöydän ympärille, kuten marsalkka Mannerheimin sisar Eva Mannerheim-Sparre on muistellut.
Varsinainen aarreaitta Louhisaaren arjesta kiinnostuneelle on teos Louhisaaren linnan talousreseptit. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisemaan kirjaan on koottu taloudenpitoon ja terveydenhoitoon liittyviä ohjeita.
...keitettyjä omenia lienee jo kokeiltu
Reseptikokoelmaa on kartutettu monella eri käsialalla. Vanhimmat ohjeet ovat todennäköisesti 1770-luvulta.
Jouni Kuurneen kokoamassa kirjassa Louhisaaren emännät opastavat monenlaisissa askareissa. Musteen valmistusta, tahrojen poistoa silkistä, luteiden hävittämistä, viinanpolttoa, painesylttyä sianpäästä ja astrakaaniomenoiden hilloamista.
Joku Louhisaaren emännistä on opastanut myös miten ”parannetaan heikko vatsa ja heikko rinta ja tullaan lihavaksi.” Nykynainen hoitaisi homman suklaalla ja pitsalla, 1800–luvulla opastettiin nauttimaan keitettyä islanninjäkälää, kanelia ja sokeria.
Mielenkiintoinen yksityiskohta Louhisaaren linnan talousresepteissä on peräpukamiin liittyvien hoito-ohjeiden suuri määrä. Ilmeisesti marsalkka Mannerheimin isoäidin käsialalla on merkitty muistiin seuraava resepti peräpukamien hoitoon:
"Korkkia poltetaan kynttilän liekissä ja raaputetaan veitsellä. Näin jatketaan kunnes hiiltynyttä korkkia on teelusikallinen. Pellavainen tilkku kostutetaan kylmässä vedessä, pulveri levitetään sille ja lappu asetetaan tiiviisti peräaukon päälle, sekä silloin, kun nystyjä on että kun niitä ei ole. Keitettyjä omenoita kylminä samalla tavoin lienee jo kokeiltu.”
Louhisaaren juoma
– Kaikilla kartanoilla oli tietysti omia ruokaerikoisuuksiaan, sanoo Adolfsson.
– Vaikka Louhisaaressa syötiin paljon ranskalaista ruokaa, sitten kun Suomesta tuli osa Venäjää niin kyllä se venäläinenkin keittiö oli hyvin edustettuna. Varsinkin kaikenlaisia piirakoita täällä syötiin paljon.
Marsalkan sisar, Eva Mannerheim-Sparre kirjoitti keittokirjan Kokbok för finsmakare och vanliga hungriga. Se on käännetty myös suomeksi.
Keittokirjan ohjeet ovat aika pitkälti isoäidin, Eva Wilhelmina Mannerheimin ohjeita. Moskovan kalakeitto, Genovankakku, Bourgognen kanaviillokki ja kastanjoilla täytetty kalkkuna kertovat Louhisaaren kansainvälisestä ruokapöydästä.
– Varmaan se kuuluisin on Louhisaaren juoma, sanoo Camilla Adolfsson.
– Se on siman tyyppinen ja siihen on lisätty mustaherukanlehtiä. Myös sen ohje löytyy Eva Mannerheim-Sparren keittokirjasta.
Marsalkan sisko kutsui Louhisaaren juomaa "lapsuutensa jumaljuomaksi."
Mustaviinimarjanlehtijuoma, Louhisaaren kartano
80 g kuivattuja mustaviinimarjanlehtiä
1 kg kekosokeria (hienosokeri)
2 suurta sitruunaa
10 litraa vettä
½ rkl hiivaa
Viinimarjanlehdet poimitaan mieluimmin nuorina ja levitetään kuivumaan. Ne säilytetään kangaspussissa kuivassa paikassa.
Sitruunankuorten keltuainen raastitaan sokeriin. Viinimarjanlehdet, sokeri ja sitruunamehu pannaan suureen saviruukkuun ja vesi kaadetaan kiehuvana niille. Tämä tehdään aamulla ja ruukullisen annetaan jäähtyä iltaan asti, jolloin hiiva pannaan sekaan.
Seuraavana aamuna on juoma valmista. Se siivilöidään silloin ja kaadetaan patenttitulpallisiin pulloihin tai tavallisiin pulloihin, jotka tulpitaan korkilla ja sidotaan hyvin huolellisesti.
Säilytetään mieluimmin jäissä. Muussa tapauksessa on vaara tarjona, että pullot paukahtavat rikki.
8 päivän kuluttua voi maistella kokeeksi ensimmäistä pullollista. Juoma, joka tuoksuu kesältä ja mustilta viinimarjoilta, kuohuu ja kimaltelee auringonpaisteen värisenä kuin samppanja.
