Noin 150 000 asukkaan Rimini Italian itärannikolla tunnetaan lähinnä turistien kansoittamista hiekkarannoista. Paikallinen, kaupungin nimeä kantava jalkapalloseura ei ole niittänyt menestystä eikä koskaan pelannut toista sarjatasoa ylempänä.
Syyskuun 9. päivä vuonna 2006 on päivämäärä, joka on kirjoitettu Riminin seurahistoriaan suurilla kirjaimilla. Toisille se on päivämäärä, joka merkitsi häpeällisen rangaistuksen alkua. Sinä päivänä suuri ja mahtava Juventus pelasi ensimmäistä kertaa alemmalla sarjatasolla Serie B:ssä.
Juventus marssitti Riminin Stadio Romeo Nerille muun muassa Gianluigi Buffonin ja Alessandro Del Pieron kaltaisia tähtiä, jotka olivat vasta palanneet MM-lopputurnauksesta Saksasta. Silti Juventus jäi ilman voittoa, sillä piskuinen Rimini onnistui nipistämään pisteen.
Miten tähän tilanteeseen oli tultu? Edellisten kuukausien tapahtumat vavisuttivat italialaista jalkapalloa vielä pitkään. Niin kutsuttu calciopoli oli sopupeliskandaali, jonka kaikkia käänteitä on vaikea uskoa todeksi. Italiassa koettiin kaikki mahdolliset jalkapalloon liittyvät tunteet vain muutamassa viikossa.
Kaksi pettymystä
Italian maajoukkueella oli takanaan kaksi epäonnistunutta arvoturnausta, kun Saksan MM-kisat lähestyivät vuonna 2006. Neljä vuotta aiemmin lento katkesi MM-viheriöllä yllättävällä tavalla, kun kisaisäntä Etelä-Korea löi Italian neljännesvälierässä. Saapasmaassa ollaan yhä varmoja, että ottelun tuomarityöskentelyssä oli jotain hämärää.
Päävalmentaja Giovanni Trapattoni potki raivoissaan juomapulloja kentän laidalla, kun ecuadorilainen erotuomari Byron Moreno ajoi jatkoajalla ensin toisella varoituksella Francesco Tottin ulos filmaamisesta ja hylkäsi hetkeä myöhemmin Damiano Tommasin kultaisen maalin paitsiona. Televisiokuvat osoittavat, että Tommasi ei ollut paitsiossa
Tuolloin jatkoajalla pelattiin vielä kerrasta poikki -systeemillä. Etelä-Korean Ahn Jung-hwan puski voittomaalin jatkoajan viime hetkillä. Roomassa ottelua suurilta näytöiltä seuranneet italialaiset huusivat tuomari Morenolle kuolemaa. (siirryt toiseen palveluun)
– Tuomari oli häpeällinen, tämä on skandaali. Näyttää siltä, että he ovat vain istuneet pyöreän pöydän ääressä ja päättäneet heittää meidät ulos turnauksesta, Italian silloinen ulkoministeri Franco Frattini sanoi.
Kaksi vuotta myöhemmin Italia pettyi EM-kisoissa Portugalissa. Skandaali oli valmis jo ensimmäisessä ottelussa, kun Totti sylkäisi Tanskan Christian Poulsenia ja sai tällä kertaa ansaitun punaisen kortin. Viimeisellä kierroksella Tanska ja Ruotsi varmistaisivat molemmat jatkopaikkansa ja pudottaisivat Italian 2–2-tasatuloksella.
– Naurettavaa. Älkää edes puhuko siitä. Olemme rehellisiä ihmisiä ja menemme kentälle voittamaan, Tanskan päävalmentaja Morten Olsen sanoi lehdistötilaisuudessa. (siirryt toiseen palveluun)
Ottelu päättyi 2–2 ja Italia putosi jatkosta.
Valtava skandaali
Italia selvitti MM-karsinnat Saksan kisoihin kunnialla, mutta fanien ja lehdistön kiinnostus maajoukkuetta kohtaan ei ollut järin korkealla. Toukokuun alussa 2006 putosi uutispommi, joka peitti MM-kisat alleen saman tien ja sai italialaisten edellisiin arvokisoihin liittyneet sopupelisyytökset näyttämään huvittavilta. Italian urheiluhistorian suurin skandaali, calciopoli, oli valmis.
Julkisuuteen vuoti poliisin nauhoittamia puhelinkeskusteluja, jotka paljastivat useiden italialaisseurojen johdon ja erotuomariyhdistysten sopineen sarjaotteluiden tuomarivalinnoista ja ottelutuloksiin vaikuttamisesta. Skandaalin laajuus oli mittava, sillä Juventuksen lisäksi epäiltyjen joukossa olivat suurseuroista muun muassa AC Milan, Lazio ja Fiorentina.
Keskustelut nousivat julkisuuteen lehdistön kautta, vaikka viranomaisten on kerrottu lähestyneen nauhoilla alun perin Italian jalkapalloliittoa. Italian pääministerinä toimi tuolloin AC Milanin omistanut Silvio Berlusconi, jolle nauhojen paljastuminen ei ollut millään tavalla edullista.
Sovituiksi epäiltyjä otteluita oli pelattu kausilla 2004–05 ja 2005–06. Juventus oli niissä useimmin osallisena. Suurimman konnan kasvot skandaalissa sai nopeasti pestistään eronnut Juventuksen urheilujohtaja Luciano Moggi, jolle asetettiin lopulta elinikäinen toimintakielto kaikkiin jalkapalloon liittyviin pesteihin.
Syyttäjän mukaan Moggi ja Juventuksen toimitusjohtaja Antonio Giraudo loivat järjestelmän, jossa tuomarivalintohin kajoamalla voitiin vaikuttaa otteluiden todennäköisiin lopputuloksiin. Muut syytetyt seurat hyödynsivät samaa järjestelmää.
– Minulla ei ole voimaa vastata kysymyksiin. Sieluni on tapettu. Astun syrjään, koska jalkapallomaailma ei ole enää maailmani, Moggi sanoi lehdistölle vyyhdin paljastuttua.
Moggi yritti peitellä puheluitaan käyttämällä sveitsiläisiä sim-kortteja. Hän kiisti kaikki syytökset ja toisti vielä vuosia skandaalin jälkeen mantraa, jonka mukaan "kaikki ovat syyllisiä tai kukaan ei ole." Kaikkiaan 19 eri henkilöä sai rangaistuksia skandaalin vuoksi.
– En ole ainoa paholainen enkelten meressä, Moggi on sanonut.
Esimerkki vuodelta 2004 kuvastaa Moggin ja Giraudon hämärää toimintaa. BBC:n (siirryt toiseen palveluun) mukaan kaksikon on kerrottu lukinneen tuomarikolmikon pukuhuoneeseen, kun Juventus hävisi yllättäen Regginalle. Tuomareita ripitettiin siitä, ettei Juventusta oltu suosittu kentällä tarpeeksi.
– Se oli kuin jengisotaa. Italian urheilussa on ollut kaikenlaista hämärää dopingista väärennettyihin passeihin ja vedonlyöntiin, mutta tämä on ylivoimaisesti suurin skandaali, italialaisen La Stampa -lehden toimittaja Roberto Beccantini on kuvaillut BBC:lle.
Vain päiviä ennen MM-kisojen alkua Italian jalkapalloliiton syyttäjä Stefano Palazzi vaati kaikkien skandaalissa osallisena olleiden seurojen pudottamista Serie B:hen. Näin ei lopulta käynyt, mutta rangaistukset olivat silti tuntuvia. Milan menetti edellisen kauden pisteistä 30 ja joutui aloittamaan seuraavan sesongin kahdeksasta miinuspisteestä. Fiorentina joutui puolestaan aloittamaan kauden 2006–07 15:sta ja Lazio kolmesta miinuspisteestä.
Juventuksen rangaistukset olivat kovimmat, sillä seura menetti sekä vuosien 2005 että 2006 mestaruudet ja pudotettiin ainoana sarjaporrasta alemmas. Alkuperäisen rangaistuksen mukaan Juventus olisi joutunut aloittamaan Serie B:n peräti 30 miinuspisteestä, mutta tuomiota pienennettiin lopulta valituskierrosten jälkeen ensin 17:ään ja sitten yhdeksään miinuspisteeseen. Myöhemmin myös Reggina ja Serie B:n Arezzo saivat pistevähennysrangaistukset.
Calciopolin suurin voittaja oli Inter, jolle myönnettiin kauden 2005–06 mestaruus. Alun perin Inter oli sarjassa kolmas, mutta Juventuksen pudottaminen ja Milanin pistemenetykset nostivat sinimustat mestareiksi. Kauden 2004–05 mestaruus jäi kokonaan jakamatta.
Karmeita uutisia
Juventus juhli myöhemmin menettämäänsä mestaruutta kentällä vielä pari viikkoa sopupeliskandaalin paljastumisen jälkeen. Seuran pelaajista peräti 13 oli lähdössä MM-kisoihin Saksaan tietämättä vielä mitään tulevaisuudesta. Erityisen haikea kauden päätös oli uransa lopettaneelle Gianluca Pessottolle, joka oli edustanut ylpeänä Juventusta lähes koko uransa.
Pessotto pelasi Italian paidassa MM-kisoissa 1998 ja oli voittamassa EM-hopeaa vuonna 2000. Laitapuolustajan viimeinen kausi oli rikkonainen, eikä hän pelannut kuin kymmenessä sarjapelissä. Pessotto nimitettiin kauden jälkeen Juventuksen johtokuntaan, jossa oli käynyt sopupeliskandaalin vuoksi joukkokato.
Tuskin koskaan Italian maajoukkueen MM-kisaottelut ovat keränneet saapasmaassa yhtä vähän huomiota kuin Saksan MM-kisojen E-lohkossa. Ennen kisoja lehdistö yritti savustaa vahvasti Juventus-taustaista päävalmentajaa Marcello Lippiä ulos maajoukkueesta. Hän kiisti väitteet siitä, (siirryt toiseen palveluun) että Luciano Moggi olisi pyrkinyt vaikuttamaan maajoukkuevalintoihin Juventuksen pelaajakauppojen kiihdyttämiseksi.
Gazzetta dello Sport julisti ennen turnausta kannessaan, että Lippi on Italialle MM-kisoissa riski. Voitot Ghanasta ja Tshekistä sekä tasapeli Yhdysvaltoja vastaan toivat Italialle lohkovoiton, joka vaimensi rajuinta kritiikkiä. Toisaalta sopupeliskandaalin ensimmäinen oikeuskäsittely oli ohjelmassa kesken pudotuspelien.
Azzurrin joukkue vilisi jalkapallomaailmalle ikonisia nimiä Buffonin, Tottin, Andrea Pirlon ja Fabio Cannavaron johdolla. Neljännesvälierässä Australiaa vastaan tarvittiin kuitenkin Palermon tuntemattoman laitapuolustajan Fabio Grosson yksilösuoritusta.
Totti lähetti viimeisillä sekunneilla kaaripallon vasempaan laitaan Grossolle, joka haastoi australialaispuolustuksen röyhkeästi ja onnistui hankkimaan rangaistuspotkun, monien mielestä filmaamalla. Totti naulasi Kaiserslauternissa Italian jatkoon yhdestätoista metristä. Grosson nimi oli tässä vaiheessa turnausta syytä painaa mieleen.
Puolivälierässä Italia kohtasi Ukrainan, mutta joutui otteluun valmistautuessa kohtamaan järkyttävän uutisen.
Monelle maajoukkuepelaajalle läheinen ystävä ja pelikaveri Gianluca Pessotto oli yrittänyt Australia-ottelun jälkeisenä päivänä itsemurhaa. Hän oli pudonnut viidentoista metrin korkeudesta parvekkeelta Juventuksen toimistorakennuksesta. Pessotto löydettiin maasta pahoin loukkaantuneena puristamassa rukousnauhaa. Rakkaan seuran sekaantuminen sopupeliskandaaliin oli ollut hänelle liikaa.
Pessotto kiidätettiin sairaalaan vakavasti loukkaantuneena. Hänellä oli useita murtumia ja sisäistä verenvuotoa. Vain päiviä aiemmin Pessotto oli vieraillut Italian joukkueen luona Hampurissa.
Tänä päivänäkään itsemurhayrityksestä ei ole täyttä varmuutta, sillä Pessotto ei ole sitä julkisesti myöntänyt. Reutersin tietolähteiden mukaan Pessotto oli ollut putoamishetkellä yksin.
Italian kapteeni Cannavaro sai tietää tapahtuneesta kesken lehdistötilaisuuden.
– Olen järkyttynyt. Pessotto on yksi maailman mukavimmista ihmisistä, Cannavaro sai sanottua Guardianin mukaan ennen kuin poistui paikalta.
Juventuksen joukkuetoverit jättivät MM-leirityksen hetkeksi ja lensivät kotiin vierailemaan Pessotton luona sairaalassa. Kuin ihmeen kaupalla Pessotto selvisi ilman pysyviä vammoja. Hän putosi onnekseen parvekkeelta pysäköityjen autojen päälle, jotka pehmensivät iskua mahdollisesti ratkaisevalla tavalla.
Italia kellisti puolivälierässä Ukrainan selvästi 3–0 ja osoitti kunniaa Pessottolle ottelun jälkeen koko joukkueen voimin. Ensimmäinen välieräpaikka 12 vuoteen sai italialaisetkin heräämään ja siirtämään sopupeliskandaalia edes hetkeksi sivummalle. Välierässä edessä oli todellinen jättien kohtaaminen, kun kisaisäntä Saksa odotti Dortmundissa.
"Andiamo a Berlino"
Palla taglata, messa fuori, c'e Pirlo, Pirlo, Pirlo, ancora Pirlo di tacco... Tiro! Gooool! Gooool! Grosso! Grosso! Gol di Grosso! Gol di Grosso! Manca in minuto! Incredibile!
Sky Italia -kanavan selostajan Fabio Caressan kuuluisaksi noussut tulkinta yhdestä maan jalkapallohistorian tärkeimmistä maaleista ei kaipaa suomennosta. 119 minuutin piina sai italialaisten kannalta onnellisen lopun, kun Andrea Pirlo malttoi kulmapotkun jälkeen pallon kanssa ja löysi nouseen Grosson rangaistusalueen sisältä. Kierteinen laukaus upposi vasempaan nurkkaan ohi Jens Lehmannin.
Jälleen yllättäväksi sankariksi nousseen Grosson epäuskoisessa tuuletuksessa oli paitsi rajatonta riemua, myös historiallinen viittaus Italian edelliseen maailmanmestaruuteen. Vuoden 1982 finaalissa maalin tehnyt Marco Tardelli tuuletti osumaansa heiluttamalla päätään puolelta toiselle. Aivan kuten Grosso.
– Uskomaton tunne. Olemme saavuttaneet tämän joukkuehenkemme ja kovan työn tuloksena. Ehdimme jo miettiä rangaistuspotkuja ennen kuin tein onneksi maalin. Itkin ilosta, en voinut uskoa sitä, Grosso sanoi ottelun jälkeen Fifan haastattelussa (siirryt toiseen palveluun).
Lisäajalla Cannavaro katkaisi Saksan viimeisen hyökkäyksen aggressiivisella, jopa raivokkaalla tavalla ja käynnisti samalla vastahyökkäyksen. Alberto Gilardino pelasi Del Pieron maalipaikkaan, ja tämä nosti Italialle 2–0-maalin.
Selostaja Caressan ääni ei enää kestänyt. Useaan kertaan käheästi toistuneet sanat andiamo a Berlino – menemme Berliiniin – kaikuvat yhä monen italialaisen jalkapallointoilijan korvissa. Saksa oli lyöty.
Kuin varkain jättimäisen skandaalin vavisuttama Italian joukkue oli muovautunut Marcello Lippin alaisuudessa yhtenäisemmäksi kuin vuosikausiin. Totti ei tuittuillut eikä syljeskellyt, hyökkääjät onnistuivat laajalla rintamalla ja Cannavaro pelasi elämänsä turnausta. Pessotton taistelu hengestään tuntui lisänneen joukkueen yhtenäisyyttä entisestään.
Suuri unelma oli enää yhden voiton päässä, ja nyt muukin Italia oli herännyt. Italian viimeinen este oli Zinedine Zidanen johtama Ranska.
Jos sekavassa tilanteessa kisoihin lähtenyttä Italiaa epäiltiin ennen turnausta, Ranskalle ei annettu senkään vertaa mahdollisuuksia. Asiantuntijat luulivat jo olevansa oikeassa, kun uudistunut Ranska pelasi alkulohkossa vaisusti. Zidanen mestarillisten otteiden siivittämänä Ranska löi pudotuspeleissä niin Espanjan, suursuosikki Brasilian kuin Portugalinkin.
Italialla ja Ranskalla oli arvoturnauksissa värikäs lähihistoria, jota Italiassa ei mielellään muisteltu. MM-kisojen 1998 puolivälierissä Ranska voitti rangaistuspotkuilla, ja EM-kisojen loppuottelussa 2000 Italia menetti johtonsa varsinaisen peliajan loppuhetkillä. Jatkoajalla kultaisen maalin laukoi David Trezeguet, jolle kohtalo oli käsikirjoittanut merkittävänroolin myös tulevaan finaali-iltaan.
Sunnuntai, 9. heinäkuuta 2006. Berliinin olympiastadion kylpi ilta-auringossa, kun kapteenit Cannavaro ja uransa viimeisen ottelun pelannut Zidane astelivat teikkaukseen. Azzurrilla oli mahdollisuus palauttaa italialaisen jalkapallon kunnia. Ainakin osittain.
Jalkapallon miesten vuoden 2006 Saksan MM-kisojen loppuottelu Italia – Ranska sunnuntaina kello 12.00 TV2:ssa ja Yle Areenassa. Selostus suomeksi Tapio Suominen ja ruotsiksi Frank Sjöman.
Kaikki Ylen Futiskesä-lähetykset löytää täältä.
Lue myös: