Identiteetti on erikoinen asia. Osa meistä kokee vaikkapa kotikunnan perin voimallisesti osaksi itseään. Ihminen voi olla kova turkulainen. Tai oululainen. Tai punkaharjulainen.
Toinen taas mieltää kaupunginosan itselleen merkittäväksi asiaksi. Hän on innokas käpyläläinen tai pispalalainen. Tai nätkiläinen.
Moni Suomessa asuva kokee olevansa suomalainen. Ihminen siis mieltää olevansa erilainen kuin jonkun usein aivan näkymättömän rajan toisella puolella asuva ihminen. Millä tavalla lauttasaarelainen on erilainen kuin ruoholahtelainen, se onkin sitten sangen vaikeasti sanallistettavissa.
Yhden ihmisen mielikuvituksen tuloksena pohjalaisista tuli itsetietoisia ja jämäköitä, savolaisista sutkipuheisia kauppiaita, hämäläisistä hitaita, karjalaisista laulavaisen iloisia.
Maakuntaidentiteetit ne vasta onkin huima juttu. Ne kun ovat yhden ihmisen omasta päästään keksimiä. Sakari Topelius halusi myydä Venäjän vallan alla asuville suomenniemeläisille ajatuksen ihan omasta maasta. Asia oli liian iso omaksuttavaksi kertahaukkauksella, joten Topelius pilkkoi Suomen maantieteellisesti eri maakuntiin. Ja mikä nerokkainta, hän ideoi noille alueille omaksumista helpottavat inhimilliset luonteenpiirteet. Näin yhden ihmisen mielikuvituksen tuloksena pohjalaisista tuli itsetietoisia ja jämäköitä, savolaisista sutkipuheisia kauppiaita, hämäläisistä hitaita, karjalaisista laulavaisen iloisia.
Ennen Topeliusta ja hänen Maamme kirja -teostaan maassamme ei ollut sen enempää maakuntia kuin niillä mitään luonnettakaan. Tiettävästi Topelius halusi esimerkin kautta tehostaa viestiään siitä, miten erilaisista ihmisistä Suomi-niminen perhe koostuu. Lopputuloksena oli kuitenkin itseään toteuttava ennustus, joka tarjoaa 2020-luvun ihmiselle käyttäytymismallin, jolla voi selittää omaa toimintaansa. Ja tarvittaessa väistää vähän vastuuta.
Identiteetti on oma käsityksemme omasta itsestämme. Se on pitkälti silkkaa mielikuvitusta, eikä perustu mihinkään fyysisen maailman tosiasiaan.
Itse olen omaksunut identiteetin, jossa ei olla käsistä käteviä. Näin vältyn ärsyttävältä ripustuskoukkujen ruuvaamiselta kerrostalon höttöiseen seinään. Tosiasiassa peukaloni ei saletisti ole niin keskellä kämmentä, etteikö siitä oikeanlaisella poranterällä ja yhdellä muovipropulla selviäisi kahdessa minuutissa. Ei vain huvita ja iskuporakone pelottaa jo sanana.
Klassikkoja ovat myös huonon liikkujan, ruoanlaittajan tai musiikillisesti lahjattoman ihmisen roolin omaksuminen. Ikään kuin ne olisivat ylhäältä annettuja elämänmittaisia kohtaloita.
Koska identiteetti on mielikuvitusta, on se myös mielen muutettavissa. Kymmenien tuhansien suomalaisten käsitys omista digitaidoistaan muuttui tänä keväänä aivan toiseksi. Toimistotyöläisten piti hetkessä omaksua erilaisten ryhmätyöohjelmistojen hienoudet ja suojattujen etäyhteyksien toiminta.
Opettajat ne vasta digikolmiloikkasivatkin. Monesta entisestä ATK-kömpelyksestä kuoriutui oivallisia opetusvideoita leikkaava ja erinomaisia presentaatioita tekevä sujuvasorminen digiguru, joka pyörittää erilaisia tiedostonjakojärjestelmiä huomattavan kovalla itsetunnolla.
Itsetunto onkin identiteetin lähisukulainen. Väitän, että ei ole olemassa yhtä itsetuntoa. Niitä on lukuisia erilaisia.
Ihmisellä voi olla hyvä työitsetunto ja huono urheiluitsetunto. Tai hyvä esiintymisitsetunto ja huono seksi-itsetunto. Yleisen itsevarmalta vaikuttavalla ihmisellä on hyvä sosiaalisten tilanteiden itsetunto. Itsetuntojen yhteenlaskeminen ei ole mahdollista, koska erilaista itsetuntoa vaativat tilanteet vaihtelevat koko ajan.
Itsetuntoa ja identiteettiä yhdistää usein se, että usein joku toinen ihminen tai ihmisryhmä on ollut määrittelemässä sitä. ”Sinä kun nyt olet tuollainen” on lause, joka on ymmärtävästä pohjavireestään huolimatta sangen pölvästi. Vähän vaarallinenkin. Kokeilemalla, perehtymällä ja opettelemalla kun voi jatkossa olla ihan toisenlainen. Ei se Topeliuskaan taatusti tarkoittanut, etteivätkö muutkin saisi olla iloisia kuin vain karjalaiset.
Jani Halme
Kirjoittaja on parikkalais-punavuorelainen luova johtaja, joka kokee kahdessa paikassa asumisen tuovan elämään runsaita henkisiä etuisuuksia.
Aiheesta voi keskustella 5.6. klo 23.00 asti.