Viitenä edellisenä kautena naisten Superpesiksen lyöjäkuningattareksi iskenyt Janette Lepistö, 24, katselee Lapuan pesäpallostadionin uutta tekonurmea rauhallisena. Perjantaina alkavalta pääsarjalta Lapuan Virkiän tähtipelaaja hamuaa yhtä ja ainoaa.
– Mestaruus on selkeä tavoite. Olen kaksi kertaa päässyt kokemaan sen tuoman tunteen, haaveena onkin kokea se jälleen uudelleen, Lepistö sanoo.
– En näe estettä sille, ettemme saavuttaisi kirkkainta. Joukkueessamme on paljon nopeutta, taitoa sekä lyöntivoimaa. Kun tähän yhdistyy tiivis ulkopeli, pakettimme on kasassa.
Kaikkien aikojen lyöjätilastossa 482 lyödyllä juoksulla 11. sijalla majaileva Lepistö kertoo pyrkineensä monipuolistamaan lyöntivalikoimaansa entisestään.
– Olen hakenut laajuutta ja varmuutta repertuaariini. Uskon, että kykenen tekemään entistäkin rohkeampia ratkaisuja eri puolilla kenttää.
Vaikka koronavirustilanne tuo kauteen haasteita, Lepistö ei tunne pelkoa kentälle menosta.
– Ei elämää voi elää peläten. Se tapahtuu, mitä on tarkoitus tapahtua. Jos tartunta tulee, saan sen todennäköisemmin kaupasta tai muualta, missä on paljon ihmisiä.
Vapaaksi tuskasta
Lyöjätykki sanoo niin viime kauden kuin parin edellisenkin olleen henkisesti raskaita. Varsinkin viime kautta ajatellessaan Lepistö sanoo kaiken kiteytyvän yhteen sanaan: tuskaan.
– Kausi oli tuskaisempi kuin edelliset, vaikka nekään eivät olleet helppoja. Tajusin viime kaudella, etten voi enää pelata kauan, jos en nauti tekemisestä. Kauteen mahtui enemmän sellaisia pelejä, joista tulin kotiin itkien kuin hymyillen.
– Vaadin itseltäni todella paljon, mikä on ollut raskasta. Vaikka olen lyönyt juoksuja, onnistumisista nauttiminen on ollut ajoittain vaikeaa.
Virkiäläinen sanoo kevään toimineen suunnanmuuttajana ajatusmaailmassaan. Hän sai aikaa ajatella asioita rauhassa.
– En ole aiemmin kokenut näin pysäyttävää vaihetta. Jo pelkkä pesäpallon ajatteleminen oli vaikeaa, koska epävarmuus tulevasta oli läsnä. Opin kuitenkin paljon, ja osaan nyt nauttia pienistäkin asioita eri tavalla.
– Sisälläni on aivan uudenlainen olo, mitä on vaikea selittää. Olen huomannut nauttivani niin harjoittelusta kuin joukkueen tunnelmasta enemmän kuin pitkään aikaan, olen kiitollinen ylipäätään mahdollisuudesta pelata.
Kakkuja leipoen
Lepistö kokee kevään itsetutkiskelun vähentäneen stressiä, mikä heijastuu elämän kaikille osa-alueille.
– Olen ollut todella kova stressaamaan, jota olen toki vieläkin. Olen kuitenkin oppinut suhtautumaan stressiin eri tavalla.
– Ihmisten odotukset ovat jokerilyöjiä kohtaan aina kovat. Joskus tuntuukin, että epäonnistumiseni on pahempi kuin jonkun toisen, mutta se kuuluu tähän rooliin, ja osaan nykyään suhtautua siihen paremmin. Nautin silti roolistani, mikään ei voita tunnetta, kun pallo painuu merkistä väliin tärkeässä paikassa.
Kuopiossa ravitsemustieteitä opiskeleva Lepistö löysi koronaviruskeväänä myös uusia harrasteita.
– Leivoin viikoittain. Uunista valmistui niin porkkana- kuin mutakakkua. Vein niitä sitten mummalle ja muille syötäväksi, Lepistö hymyilee.
Lue myös:
Pesäpallon Itä-Lännelle uusi ajankohta ensi kesän keskeltä
Pesäpalloperinne muuttuu koronavirusajan takia: hutunkeittoa ei nähdä tulevalla pesäpallokaudella