Monet kertovat syövänsä etätyössä tavallista enemmän.
Palavereissa joutuu pinnistelemään, jotta saisi keskityttyä.
Aivotutkija Katri Saarikiven mukaan kyse on siitä, että kun ei näe toisen eleitä, keskustelussa on vaikea vuorotella.
Syöminen taas johtuu rutiinien puutteesta.
Saarikiven ajatuksia on, että etätöissä tunteet eivät välity digitaalisten työkalujen kautta samalla tavalla kuin kasvotusten.
Työkaveri saattaa olla tunnemyrskyssä ja turhautunut, mutta esimies tai kollegat eivät huomaa sitä. Motivaatio ja työn tulokset saattavat heikentää lopulta koko tiimin työtä ja tulosta.
Ote on Kati Haapakosken, Anna Niemelän ja Elina Yrjölän kirjasta Läsnä etänä. Siinä haastaeltu aivotuktija Saarikivi painottaa vuorovaukutuksen tärkeyttä etätyössä. Kun ei olla läsnä, siihen pitää panostaa entistäkin enemmän.
Etätyössä keskitytään olennaiseen
Läsnä etänä – Seitsemän oppituntia tulevaisuuden työelämästä on vauhdilla korona-aikana kasattu kirja etätöistä. Vauhti ei onneksi näy kirjan laadussa.
Kirjassa on monia havaintoja, joista olisi hyötyä monissa organisaatioissa.
Esimerkiksi Helsingin normaalilyseon johtavan rehtorin Tapio Lahteron kanssa listataan etäkoulun opit johtajalle. Ne ovat:
- Määrittele olennainen. Mikä on organisaaation perustehtävä ja mitä vähintään on saatava aikaan.
- Valmistaudu. Oleellista on se, mitä on tehty ennen kriisiä, ei se, mitä tehdään kriisiin aikana. Yhdessä yössä ei tehdä ihmeitä.
- Lähes kaiken voi siirtää verkkoon. Isotkin kokoukset sujuvat verkossa ja ovat usein hyvin tehokkaita, jos ne on hyvin valmisteltu.
- Pidä yhteyttä työntekijöihin. Helsingin yliopiston normaalikouluissa eri kouluasteiden rehtorit soittivat kerran viikossa kaikille opettajille ja keskustelivat jaksamisesta, työhyvinvoinnista ja opetuksesta.
Etätyö ja digiloikka
Lienee turhaa toistella, että etätyö ja digiloikka tapahtuivat yhtäkkiä ja yllättäen.
Kymmenen vuotta toistellut ajatukset työn muutoksesta tulivat yhdessä yössä lihaksi. Yhtäkkiä moni huomasi elävänsä suuressa etätyölaboratoriossa.
Yksikään pomo ei voinut sanoa, että tämä ei onnistu, koska monella työpaikalla oli pakko onnistua.
Ja näyttää siltä, että koe toi myös paljon hyvää mukanaan.
Siksi on hauskaa, että kirja on koonnut ajan opit nopeasti kasaan.
Ehkä kirjan opetus on myös se, että hyvät käytännöt kannattaa kirjata. Kokemukset pitää ottaa opiksi.
Pakko on hyvä kannustin
Etätyö oli nouseva trendi jo ennen koronaa. Siitä kertoo, että hieman aiemmin keväällä ilmestyi Ulla Vilkmanin kirja Etätyö ulkomailla.
Ajankohta tosin taisi olla huonoin mahdollinen. Kirjan esipuhe on päivätty tammikuulle ja sen ilmestyessä huhtikuussa ajatukset etätöistä ulkomailla tuntuivat vierailta.
Kirja on osin käytännöllinen opus neuvoineen ja listoineen.
Siinä on käytetty kokonainen osio siihen, kuinka vakuuttaa työnantaja etätyön mahdollisuuksista. Tämän kevään jälkeen vakuuttelu – jos vielä tästä ulkomaille joku pääsee – saattaa olla helpompaa.
Luvun nimi kertoo aiemmista asenteista paljon: “Älä luovuta, vaikkei asia herätä innostusta työnantajassa”.
Yksi tärkeä neuvo on: etätöistä ulkomailla kannattaa sopia kirjallisesti. Vakuutusasiat, työterveyshuolto, suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluminen: kaikki vaativat sopimista.
Ulla Vilkman kirjoittaa: Yhä harvempi nykypäivän ammateista edellyttää työn tekemistä jossain tietyssä paikassa, joten sen takia tuntuu hurjalta, että ihmiset istuvat säännöllisesti tuntitolkulla ruuhkissa vain, jotta he pääsisivät toimistolle istumaan.
Tutkimukset ovat osoittaneet etätyön olevan toimistolla tehtävää työtä tehokkaampaa sekä ihmisten voivan paremmin, kun heillä on mahdollisuus tehdä työtä etäältä mutta silti osana tiimiä.
Koronan pakottamien etätöiden jälkeen perusteluja taidetaan kaivata entistä vähemmän. Etätyö on tullut jäädäkseen.