Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri on käynnistämässä laajan tutkimuksen koronaviruksen aiheuttamista jälkioireista.
Tutkimukseen kutsutaan 100–150 potilasta, jotka ovat olleet vaikean koronavirusinfektion vuoksi teho-hoidossa. Tarkoitus on kartoittaa laajasti heidän toipumistaan vaikeasta sairaudesta.
Tutkimuksessa otetaan verinäytteitä, mitataan keuhkojen toimintaa ja fyysistä suorituskykyä, ja tehdään muun muassa laajoja neuropsykologisia testauksia, hajuaistin seulontatutkimus sekä osalle pään magneettikuvaus.
Tehohoitoon joutuneiden koronapotilaiden lisäksi tutkimukseen halutaan verrokeiksi noin 50 sairaalan vuodeosastolla hoidettua potilasta, joiden taudinkuva ei ole ollut niin vaikea, että potilas olisi joutunut tehohoitoon, sekä noin 50 kotonaan koronan sairastanutta ihmistä, jotka ovat saaneet positiivisen tuloksen koronatestissä.
Tutkimuksen lisäksi kaikki tehohoidossa olleet koronapotilaat haluttaisiin jälkipoliklinikkakäynnille, sillä ihmisten pitää päästä keskustelemaan kokemuksistaan, HUSin erikoislääkäri, dosentti Johanna Hästbacka sanoo.
– Teho-osaston potilasryhmä on ollut todella poikkeuksellinen, hoitoajat ovat olleet hyvin pitkiä ja potilaat äärimmäisen sairaita. Omaiset eivät ole päässeet heitä katsomaan koko sairaalassaolon aikana, oireet ovat olleet niin kummallisia, että lääkäritkään eivät niitä tunnista ja lisäksi heillä on ollut hyvin yleisesti kiinnostuksen kohteena oleva diagnoosi. Näiden pureskeleminen yksin kotona on varmaan aika iso stressinaihe potilaille.
Koronapotilailla sekavuutta, painajaisia ja hallusinaatioita
Hästbacka kertoo, että teho-osaston jälkipoliklinikka on ollut HUSissa toiminnassa jo kymmenen vuotta. Sinne on kutsuttu potilaita, jotka ovat olleet yli viisi vuorokautta tehohoidossa.
Tehohoitojakson jälkeen monet raportoivat hyvin hankaliakin oireita, ja Hästbackan mukaan niitä on ollut koronapotilailla erityisen paljon.
– Varsinkin koronapotilailla on ollut toipumisvaiheessa todella voimakasta tehohoitoon tai koronaan liittyvää sekavuutta, painajaisia ja hallusinaatioita. Ihan niistä syistä hoidot ovat saattaneet vielä pitkittyä. Minusta olisi tärkeää, että tehohoidossa olleet koronapotilaat pääsisivät näitä asioita purkamaan. Voisimme auttaa heitä ja ohjata tarvittaessa kuntoutukseen. Usein jo hankalista kokemuksista ja oireista keskusteleminen ja niiden sanoittaminen voi olla avuksi.
Kymmenen vuoden ajalta kertyneestä jälkipoliklinikka-aineistosta tiedetään, että tehohoitopotilailla on hoidon jälkeen parin kolmen kuukauden ajan paljon poikkeavaa uupumusta, keskittymisvaikeuksia ja mielialaongelmia.
– Oireet voivat kuulostaa vähän epämääräisiltä ja jos niitä menee valittamaan terveysasemalle, siellä ei välttämättä osata yhdistää oireita tehohoitoon, joka on aika kuluttavaa. Siihen liittyy raskaita hoitoja ja lääkityksiä, jotka voivat aiheuttaa ongelmia.
Monet koronan sairastaneet ovat kokeneet epämääräisiä pitkittyneitä oireita. Oireiden on myös kerrottu aaltoilevan niin, että välillä oireet häviävät ja tulevat viikon, kahden päästä taas takaisin. Hästbackan mielestä oireilu kuulostaa huolestuttavalta.
– Varmaan vuoden tai kahden vuoden päästä olemme viisaampia ja ymmärrämme, mistä kaikki johtuu. Onko kyse elimistön puolustusreaktiosta vai viruksen uudelleen aktivoitumisesta. Onhan tämä tosi poikkeuksellinen virus, joka on aiheuttanut hyvin monipuolisia oireita ja elinhäiriöitä. Vaikean keuhkoreaktion lisäksi ilmeisesti jonkinlaista verisuonitulehdusta, joka voi aiheuttaa hyvin monenlaisia oireita eri elinjärjestelmistä, ja sitten vielä näitä hermostollisia oireita.
Kutsukirjeet tutkimukseen pyritään saamaan postiin heinäkuun puolivälissä.
Lisää aiheesta: