ROOMA Vain tunnin mittainen testi – ja se voi sanella loppuelämän.
Italiassa abiturientit ovat joutuneet viime viikkoina poikkeukselliseen koetukseen, kun jokainen abi on joutunut erikseen opettajiensa eteen tunnin suulliseen kuulusteluun. Se on korvannut perinteiset kirjallisista ja suullisista kokeista koostuvat ylioppilaskirjoitukset.
Kirjoitusten lopullinen arvosana määräytyy vain suullisen kokeen sekä aiemman opintomenestyksen perusteella.
Abit saivat tietää järjestelystä vain kaksi viikkoa ennen h-hetkeä, sillä Italian hallitus puntaroi asiaa koronapandemian takia pitkään.
Kaksi roomalaista abiturienttia kertoi Ylelle ennen ja jälkeen ratkaisevaa tunnin kuulustelua, miltä valmistuminen poikkeusoloissa tuntuu.
"Pelkään, että mokaan"
Alessio Lucidi, 18
Socrate-lukio, Rooma. Ylioppilaskoe tiistaina 23. kesäkuuta.
ENNEN KOETTA:
"Mielestäni olen saanut opiskeltua olosuhteisiin nähden hyvin. Alan silti olla hermostunut. Pelkään, että mokaan enkä pääse tavoitteeseeni, koska jännitän koetilannetta.
Pärjään koulussa normaalisti hyvin, mutta karanteenissa oli vaikea keskittyä opiskeluun. Lopussa yksittäisen tehtävänkin tekeminen tuntui mahdottomalta. Urheilutreenit, joissa yleensä saan purettua energiaa, jäivät pois. Onneksi opettajat ja perhe olivat tukena, ja etäluennot maanantaista lauantaihin rytmittivät päiviä.
Odottaessani tietoa kokeesta yritin olla kärsivällinen, koska en voinut tilanteelle mitään. Mutta jouduimme odottamaan liian pitkään. Kahden viikon valmistautumisaika ei ole tarpeeksi. Kokeeseen on nyt viikko, enkä vieläkään tiedä kunnolla, millainen se on. Sen tiedän, että meitä kuulustelevat ulkopuolisten kouluhallituksen henkilöiden sijaan omat opettajamme.
Kokeessa on viisi osaa eli äidinkieli, muinaiskreikka ja latina, reaaliaineet, työelämäprojekti sekä kansalais- ja perustuslakioppi. Kahdesta aineesta olemme valmistaneet esitelmän etukäteen. Koko koe kestää tunnin, mutta moni asia on minulle vielä epäselvä.
Moni sanoo, että olemme onnekkaita, sillä ylppärimme ovat tavallista helpommat. En ole tyytyväinen, koska olisin halunnut nauttia vuodesta täysillä. Lukion viimeisen luokan piti olla kaikista kouluvuosista paras.
Olin odottanut luokkamme viikonloppumatkaa keväällä ja kirjoitusten jälkeistä matkaa ulkomaille ystäväporukan kanssa. Mikään niistä ei toteudu.Vaikka sovimme, että lähdemme ulkomaille ensi vuonna, se ei ole sama asia. Abivuoden innostus puuttuu, ja kaverit ovat jatkaneet elämässä eteenpäin."
KOKEEN JÄLKEEN:
"Huippufiilis! En jännittänyt juurikaan, vaikka koeasetelma oli outo: istuin pleksilasin takana ja opettajat istuivat ympärillä u:n muotoisessa asetelmassa.
Esimerkiksi kreikka ja latina menivät tosi hyvin. Englanti vähän vähemmän, mutta olen silti tosi tyytyväinen.
En ole nukkunut moneen yöhön, koska olen opiskellut myös öisin. Nyt menen lounaalle koulukavereiden kanssa ja sen jälkeen kotiin nukkumaan. Tulokset saan kolmen päivän päästä.
Seuraavat kolme kuukautta on lomaa. Matkat kavereiden kanssa on koronan takia peruttu, joten menen varmaan perheeni kesäasunnolle meren rannalle. Lokakuussa kirjaudun yliopistoon oikeustieteelliseen tiedekuntaan ja aloitan lakiopinnot kaupallisella suuntauksella. Kuudessa vuodessa saan sekä oikeustieteen että taloustieteen maisterin tutkinnot. Olen pitkään halunnut asianajajaksi, ja näen itseni siinä ammatissa."
"Nyt olen kuitenkin pelokas"
Lavinia Grimaldi, 18
Giulio Cesare -lukio, Rooma. Ylioppilaskoe keskiviikkona 17. kesäkuuta.
ENNEN KOETTA:
"Kun epidemia alkoi, olin epäuskoinen ja vähän huvittunutkin kaikista kouluun liittyvistä toimenpiteistä. Myöhemmin tunne muuttui suuttumukseksi ja minua ärsytti. Oli vaikea uskoa, että päättäjien olisi mahdotonta päättää ylioppilaskokeisiin ja kouluun liittyvistä asioista nopeammin.
Viimeiset päivät ennen viranomaisten lopullista päätöstä ylioppilaskokeiden järjestämistavasta olivat hankalia. En tiennyt, mistä aloittaa lukemisen. Olen aina opiskellut viime tingassa ja saanut silti hyviä arvosanoja. Nyt olen kuitenkin pelokas, koska odotan itseltäni paljon. Erityisesti jännittävät muinaiskreikan ja latinan kielet. Silti sisimmässäni uskon, että hyvin se menee.
Karanteenissa hankalinta oli totutella opiskelemaan kotoa käsin, koska olin aina ollut hyvä opiskelemaan vain kirjastossa. Nyt oppitunteja oli vähemmän ja itsenäistä työtä enemmän. Totuin kuitenkin etäopiskeluun.
Eristyksissä oleminen on tehnyt minulle hyvää. Olin kaivannut rauhaa arjen hektisistä rutiineista. Koin löytäväni tasapainon puuhastellessani kotona ja opiskellessani huoneessani.
Minun vuoroni on ensimmäisenä ylioppilaskoepäivänä ja osallistun kokeeseen kouluni ensimmäisenä oppilaana. Salissa minun kanssani on läsnä viisi tai kuusi opettajaa hengitysmaskit naamallaan. Meidän on pidettävä kahden metrin turvavälit.
En koe, että kaikki tämä olisi tämän vuoden abeja kohtaan epäreilua. Silti harmittaa, ettei minun ylioppilaskevääni ole sellainen kuin olen aina vanhemmiltani kuullut. Emme pääse juhlimaan kokeen jälkeen yhdessä luokkalaisten kanssa. Emme myöskään lähde abien viikonloppumatkalle. Olemme kuitenkin päättäneet kokoontua ylioppilaskokeita edeltävänä iltana koulun eteen juhlimaan, niin kuin perinteen mukaan täällä tehdään.
Vuosi ei ole sellainen kuin odotin, mutta en aio antaa sen haitata. Joka tapauksessa ylioppilaskevät on ainutkertainen kokemukseni, ja aion elää sen täysillä."
KOKEEN JÄLKEEN:
"Kaikki meni loistavasti! Jännitys alkoi vasta itse kokeessa, kun tajusin, mitä olen tekemässä. Ennen sitä olin rauhallinen, mikä yllätti. Seuraavana päivänä purskahdin itkuun yhtäkkiä. Stressi varmaan laukesi.
Sain lopulta arvosanaksi 94/100. En ollut uskoa silmiäni. Olen todella tyytyväinen. Kokeen jälkeen menin poikaystäväni kanssa yhdelle, vaikka oli aikainen aamu. Ja illalla perheeni kanssa ravintolaan syömään ja myöhemmin juhlin niiden kavereiden kanssa, joilla oli ollut koe samana päivänä.
Pian minun on alettava lukea lääketieteellisen pääsykokeisiin. Haluaisin opiskelemaan Bolognaan. Ennen sitä otan kuitenkin pari viikkoa vapaata. Tuntuu, ettei aivoihini mahdu enää yhtään tietoa. Tarvitsen lepoa.
Epävarmuudesta ja poikkeusoloista huolimatta minulle jäi ylppäreistä tosi hyvä fiilis. Valmistuminen on tosi tärkeä ja liikuttava etappi elämässä, ja minulle se oli sitä kaikesta huolimatta."
Lue lisää: