Se alkoi vähitellen kaudella 2016. Ensin Elina Lampela ei saanut harjoituksissa hyppyään kulkemaan. Seiväs ei osunut kuoppaan ja Lampela juoksi hypyt läpi kerta toisensa jälkeen.
Nuori urheilija turhautui, läpijuoksut vain lisääntyivät, eikä hän pystynyt hyppäämään enää kunnolla.
Kun Lampela otti jäykemmän seipään tai nosti otettaan, läpijuoksuja tuli enemmän. Hän joutui tyytymään pienempiin seipäisiin ja vaatimattomampiin tuloksiin.
Ja vaatimattomat tulokset oli kaikkea muuta kuin helppo hyväksyä, sillä Lampela oli tuolloin vain vuotta aiemmin rikkonut Ouluhallissa junioreiden 17- ja 19-vuotiaiden Suomen ennätyksen 432 vasta 16-vuotiaana. Samaisena kesänä hän sijoittui junioreiden EM-kisoissa neljänneksi tuloksella 415.
– Minä itkin aika paljon treeneissä. Ehkä välillä saattoivat jotkut tavaratkin lennellä, Lampela kertoi tuon ajan turhautumisestaan Yle Urheilulle Espoossa järjestetyssä yleisurheilijoiden mediatapahtumassa.
– En tiedä mitään syytä sille. Se oli vain pääni sisällä, että en pysty hyppäämään, joten en vain pystynyt hyppäämään.
450 vähän yllätti, että se tuli näin alkukaudesta. Mutta kyllä se hyvältä tuntui.
Suomen ykköshyppääjän, Wilma Murron, kanssa samaa ikäluokkaa oleva Lampela oli tottunut haastamaan Murtoa kisoissa. Yhtäkkiä kaksikon tiet kulkivat eri suuntiin. Murto hyppäsi seuraavana kautena hallissa uudet SE- ja nuorten ME-lukemat 471 ja ulkonakin 452. Lampelan urakiito tyrehtyi hyppykammoon ja hänen kauden parhaaksi tuloksekseen jäi 405.
Pari viikkoa sitten 22-vuotias Lampela avasi kuitenkin ulkokautensa varsin räväkästi. Hän hyppäsi Kuortaneella ennätyksensä 445, paransi tätä heti seuraavalla viikolla tuloksella 450 ja teki hyviä yrityksiä myös korkeudesta 460.
Jo tulos 445 nosti Lampelan Suomen kaikkien aikojen tilastossa kolmanneksi. Lampelan edellä ovat vain Murto ja viime vuonna uransa päättänyt Minna Nikkanen.
Uudet ennätykset lämmittivät luonnollisesti kovia kokeneen Lampelan mieltä, mutta hänen mielestään jo hallikauden tulokset antoivat positiivista signaalia.
– Varmaan kaikista noista hypyistä isoin oli se, kun hyppäsin hallikaudella 435, koska siitä edellisestä ennätyksestä oli kuitenkin kulunut useampi vuosi, Lampela pohti viitaten viiden vuoden takaiseen ennätykseensä 432.
Hänelle jäi Someron tuloksestaan tunne, että pystyy vielä parantamaankin
– 450 vähän yllätti, että se tuli näin alkukaudesta. Mutta kyllä se hyvältä tuntui.
Tyytyminen ärsytti
Oulun Pyrintöä edustavan Elina Lampelan matka hyviin tuloksiin on ollut erilainen kuin hän oli odottanut. Hän uskoi vuonna 2015, että hänen kehityksensä jatkuisi ennätystahdissa ja hän pääsisi edustamaan Suomea niin nuorten kuin aikuistenkin arvokisoihin.
– Nyt minulla jäi monet nuorten arvokisat välistä, hän harmitteli.
Joskus suutuspäissään Lampela oli miettinyt lopettavansa hyppäämisen, mutta ei ollut koskaan tosissaan. Hän on purkanut tilannettaan psykologin kanssa, työskennellyt paljon mielensä kanssa ja tehnyt mielikuvaharjoituksia hypyistä. Nyt näyttäisi siltä, että kaikki on jälleen kunnossa ja Lampela on saanut henkisen lukkonsa auki.
Lampela myöntää, että häneltä meni rutkasti aikaa, ennen kuin pystyi taistelemaan itsensä takaisin kansalliselle huipulle ja rakentamaan hyppynsä uudelleen. Se vaati häneltä itsensä hyväksymistä ja tyytymistä pieniin hyppyihin.
– Se oli aika vaikeaa, mutta kun tiesin, että jos minä nyt otan tämän isomman seipään, niin sitten saatan juosta läpi. Piti vain tyytyä siihen, mutta oli se kyllä ärsyttävää.
Lampela muutti kaksi vuotta sitten Oulusta Helsinkiin ja aloitti molekyylibiotieteiden opiskelut Helsingin yliopistossa. Samalla hänen pitkäaikainen valmentajansa Ossi Helander vaihtui Steve Ripponiin. Australialainen Rippon teki aikoinaan yhteistyötä myös Wilma Murron kanssa, mutta tämä päättyi jo puolen vuoden jälkeen näkemyserojen takia.
Lampelalla ei ole ollut kiistellyn valmentajan kanssa ongelmia, pikemminkin päinvastoin. Hyppääjän mukaan Rippon järjestää hänelle asioita, on kyse sitten psykologista tai seipäistä.
– Steve kysyy usein mielipidettäni ja kuuntelee, mitä mieltä olen, mitä haluan tehdä esimerkiksi hyppytreeneissä, otetaanko lyhyemmällä vauhdilla vai menenkö pidemmällä. Se on sopinut minulle tosi hyvin. Meillä on löytynyt yhteinen sävel, hän vakuutti.
Seuraava tavoite mielessä
Steve Rippon on muuttanut Lampelan harjoittelua jonkin verran. Hän on lisännyt Lampelan ohjelmaan juoksua, joka on parantanut myös hyppääjän seiväsjuoksua. Myös Lampelan vauhtijuoksussa askeleita on lisätty hallikauden 14:stä 16 askeleeseen.
Vielä viime kesänä Lampelalla oli vaikeuksia saada hyppynsä kuosiin, mutta syksyllä hyppy alkoi vihdoin rakentua. Hän teki paljon hyppyjä lyhyemmillä vauhdeilla, nosti pikkuhiljaa otettaan ja otti isompia seipäitä.
Hallikauden alussa Lampela hyppäsi pienillä seipäillä ja matalilla otteilla, mutta kun tulokset paranivat, hän sai itseluottamusta lisää. Seipäät vaihtuivat isompiin ja otekorkeus nousi. Hallikauden jälkeen harjoittelu oli Lampelalle yhä helpompaa.
– Tuntuu tosi hyvälle, kun olen jaksanut kaikki nämä vuodet yrittää, ja nyt se vihdoin tuottaa tulosta, hän hehkutti.
Lampela on seurannut Murron tuloksia ja hyppyjä viime vuodet ja myöntää Salon Vilppaan hyppääjän tulosten toimivan hänelle hyvänä motivaationa. Ehkä jonain päivänä hänkin ylittää riman yhtä korkealta.
Lampela on saavuttanut jo yhden tämän kauden tavoitteistaan, kun hän ylitti EM-rajan 445 Kuortaneella. Seuraava hyvä tavoite tälle kesälle olisi Lampelasta 460, mutta hänen unelmansa ovat korkeammalla.
– Minun unelmani on aina ollut, että pääsen olympialaisiin. Toivon, että se tavoite toteutuu, Lampela sanoi ja myönsi, että alkukauden tulosten perusteella tämän unelman toteutuminen on huomattavasti lähempänä kuin aikaisemmin.
– Nyt ainakin uskon, että se olympiarajakin on mahdollista hypätä joskus.
Lue myös: