Kotihoidon tuen kuntalisä houkuttaa tutkitusti äitejä hoitamaan lapsiaan pidempään kotona. Yleisemmin pidemmäksi aikaa kotiin jäävät matalasti koulutetut, pienituloiset ja epävakaassa työmarkkina-asemassa olevat äidit.
Uuden, vielä julkaisemattoman väitöskirjatutkimuksen mukaan kotihoidon tuen kuntalisä näyttää kannustavan myös keskituloisia vanhempia kotihoitoon, kertoo projektitutkija Julia Kuusiholma.
– Kuntalisä näyttää kannustavan lapsen pidempään kotihoitoon erityisesti äitejä, joilla ei ole ammatillista koulutusta, joiden perheet ovat keskituloisia ja jotka asuvat yhdessä puolison kanssa. Eli oikeastaan kuntalisä näyttää olevan keskituloisen kahden vanhemman perheen väline jäädä kotiin.
Kuusiholman tutkimus liittyy vuonna 2016 tehtyyn CHILDCARE-hankkeen kyselyyn, johon vastasi kymmenestä eri kunnasta kaikkiaan 1793 äitiä, joiden lapset olivat noin 1-vuotiaita. Noin puolet kyselyn kunnista maksoi kotihoidon tuen kuntalisää.
Yksi syy siihen, miksi kuntalisä motivoi juuri keskituloisia jäämään kotiin, voi liittyä Kuusiholman mukaan varhaiskasvatusmaksuihin. Kaikkein pienituloisimpien perheiden ei tarvitse maksaa varhaiskasvatuksesta, mutta keskituloiset perheet saattavat joutua maksamaan jo täydet varhaiskasvatusmaksut.
Kuntalisä ehkäisee lasten hoitopaikkojen vaihtuvuutta
Vaikka pidemmällä kotihoidolla voi olla negatiivisia vaikutuksia äitien työllisyystilanteeseen, voi sillä olla positiivisia vaikutuksia lapsiin, Kuusiholma sanoo.
Toisessa väitöskirjaansa liittyvässä tutkimuksessa Kuusiholma tarkasteli perheitä, joiden lapset olivat noin 4-vuotiaita. Tähän viime vuonna toteutettuun CHILDCARE-hankkeen seurantakyselyyn vastasi 1064 äitiä 13 kunnasta, joista 5 maksoi kotihoidon tuen kuntalisää.
Kuusiholma huomasi, että kunnissa, joissa ei makseta kuntalisää, juuri näiden keskituloisten kahden vanhemman perheiden lasten hoitopolut olivat paljon hajanaisemmat, kuin kunnissa, joissa kuntalisää maksettiin.
– Niillä lapsilla, jotka aloittivat hoidossa ennen kahta ikävuotta, oli kaksi, kolme, neljäkin erilaista varhaiskasvatuspaikkaa, ja myös kotihoitojaksoja. Niillä, jotka aloittivat yli 2-vuotiaana, ei ollut kotihoitojaksoja eli heillä eivät vaihdelleet useat kodin ulkopuoliset hoito- tai varhaiskasvatuspaikat ja niiden väliin sijoittuvat kotihoidon jaksot. Kuntalisä näyttää mahdollistavan lapselle eheämmän hoitopolun.
Pienituloisten vanhempien lasten hoitopolut olivat yhtenäisemmät riippumatta siitä, maksettiinko kunnassa kuntalisää vai ei.
Hoitopaikkojen vaihtuvuuden vaikutuksesta lapsen kehitykseen ei Suomessa vielä ole kovin paljon tutkimustietoa. Kuusiholma kertoo, että kansainväliset tutkimukset antavat viitteitä siitä, että eheämmät hoitopolut ovat lapselle suotuisampia.
– Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että hoitopolkujen hajanaisuus on yhteydessä lasten sosioemotionaalisen sekä kognitiivisen ja kielen kehityksen haasteisiin.
Kuntalisä eriarvoistaa perheitä
Kotihoidon tuen kuntalisää maksoi viimeisimpien tietojen mukaan 48 kuntaa vuonna 2018. Kuntalisää maksavien kuntien määrä on vähentynyt jatkuvasti. Vielä vuonna 2014 kuntalisää maksettiin 85 kunnassa.
Keskimäärin kuntalisää maksettiin Kuntaliiton kyselyn mukaan alle 3-vuotiaasta lapsesta 154 euroa kuukaudessa. Lisän suuruus vaihteli 50–300 euron välillä kunnasta riippuen.
Kuusiholman mielestä kuntalisä asettaa eri kunnissa asuvat perheet eriarvoiseen asemaan. Suurin ongelma liittyy hänen mukaansa kuntalisän maksamisen ehtoihin, joita kunnat voivat itse asettaa. Ehdot voivat mennä ristiin valtakunnallisten linjausten kanssa.
– Varhaiskasvatuslaissa kaikilla lapsilla on subjektiivinen oikeus osallistua varhaiskasvatukseen, mutta kunta voi asettaa kuntalisän maksamisen ehdoksi sen, että kaikki perheen alle kouluikäiset lapset tulee hoitaa kotona.
Kuusiholma toimii Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteisessä CHILDCARE-hankkeessa projektitutkijana. Monivuotisessa hankkeessa tarkastellaan lastenhoidon tukia ja varhaiskasvatus- ja esiopetuspalveluja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta.
Lisää aiheesta: